25.1.2010

Beach House: Teen Dream

Ja lopulta. Hän on pääsevä kirjoittamaan Teen Dreamistä.

 Viime vuoden puolella pohdin, että Beach Housen tuleva levy on varmasti yksi ensi vuoden odotetuimpia levyjä - en vain uskonut että se olisi sitä myös omalla kohdalla. Tässä hujakoilla ilmestyy nyt kaikenlaista, kuten Four Tetin uusi levy jne, mutta haluan mehustella oikein kunnolla BHn levyn parissa.

Olen kuunnellut Teen Dreamiä jo hyvän aikaa, mm. NPRn sivuilla oli ennakkokuuntelumahdollisuus, ja muuallakin. Erityisen hienoa mun mielestä oli SubPopin ja Gorilla vs. Bear -blogin diili, jossa GvsB sai yksinoikeudella julkaista levyn jokaisesta kappaleesta tehdyt videot viime viikon aikana.



Itse levyyn siis. Tässä on nyt sitten SE levy tälle vuodelle. Voisin jo nyt vannoa, että tämä tulee olemaan mun (ja monen muun) tämän vuoden parhaiden levyjen listalla - korkealla. Levy tehtiin New Yorkissa vanhassa kirkossa. Monet muutkin artistit ovat tehneet saman tempun ja levyttäneet kirkossa. Tosin eivät aivan yhtä menestyksekkäästi (esim. Arcade Fire).

Levyltähän julkaistiin jo mainio raita, Norway, viime syksynä ja jo 2008 julkaistu Used To Be pääsi myös mukaan Teen Dreamin kokoonpanoon. Beach Housea kuunnellessa en osaisi ikinä yhdistää bändiä USAan, saati Baltimoreen, josta bändi on kotoisin. Jostain syystä olen aina luullut että bändi on ranskalainen. Miksiköhän?



Teen Dream on mahtava levy. Yksinkertaisesti. Se on hillitty mutta valloittava. Vähäeleinen ja suuri. Unenomainen muttei unelias. Se hipoo täydellisyyttä. Äänimaailma on mieltäylentävä ja silti jotenkin surullinen. Täytyy silti myöntää, että levy itsessään vaati muutaman kuuntelukerran, jotta siihen pääsi täysin sisälle. Jotenkin Teen Dream kasvoi minussa joka kuuntelukerran jälkeen. Ikään kuin se olisi saanut unohtamaan, miten hyvä se oikeastaan olikaan - epäröimään, että oliko se sittenkään niin hyvä.

Ihmetyttää hieman, miten Beach House on onnistunut tekemään levyn niinkin vähillä musiikillisilla elementeillä, kuulostamatta tylsältä. Kappaleilla parasta onkin nimenomaan tunnelma, jonka ne onnistuvat luomaan: tapa, jolla ne tietyssä mielessä lakkaavat olemasta musiikkikappaleita, ja alkavat olla jotain hieman enemmän. Parhaita hetkiä levyllä riittää, mm. Silver Soul, Norway, Walk In The Park, 10 Mile Stereo ovat hienoja kappaleita, mutta toki aiemmin julkaistu Used To Be lukeutuu myös suosikkien joukkoon.




Teen Dream sopii erityisen hyvin yhteen lattialla makoilun, viinin juomisen, viime kesän muistelon, yksinolon, talvi-iltojen hengailun ja kesän odotuksen kanssa. Kuuntelin itse eräs ilta levyn läpi kattoon tuijotellen lattialta. Voi aikaansa huonomminkin käyttää. Huomenna se sitten tulee virallisesti. Jei!. Ja ei muuta kuin odottelemaan Odd Bloodia Yeasayeriltä.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti