Still Corners - Endless Summer [video]

Mikä tahansa syy kelpaa, jotta saa jakaa Still Cornersin eteeristä unelmapoppia. Pari vuotta sitten kesällä etenkin Endless Summer kappale tuntui jatkavan kesäyöt ikuisuuksiin asti. Ihastelin tuolloin brittiläisen bändin kykyä kuulostaa niin Mazzy Starilta kuin Beach Houseltakin. Vaikka sittemmin ilmestyneeltä kokopitkältä jäikin harmistukseksi pois Don't Fall In Love, oli ilo huomata Endless Summerin päätyneen viimevuotiselle, SubPopin julkaisemalle, Creatures of an Hourille. Alla kappaleen video:

- - - - - - - - - - - - - -

# Kannattaa muuten lukaista Rumbasta Jean Ramsayn tarinaa viime perjantaisesta John McGregor -keikasta. Käpylän Park Hotellissa esiintynyt McGregor saa osakseen tuntuvasti hehkutusta, mikä tuntuu fanista mukavalta kuin myös tieto että uutta suomenkielistä materiaalia on tulossa Fiskarsin folk-maestrolta.

Oslosta: Philco Fiction

Liian usein pohjoismaisesta musiikista puhuttaessa naapurimme Norja sivuutetaan. On tavallaan turhan helppo napata äkkilähtö Arlandasta Reykjavikiin ja, kun islantilais-ruotsalaiset puheenaiheet loppuvat, kurkata tanskalais-suomalaiseen alekoriin - tällainen tilanne saattaisi helposti olla siis. Philco Fiction kieltäytyy saamasta samanlaista kohtelua.

                                                                      (Kuva täältä. (c) Lars Petter Pettersen)

Turhankin kevytmielisesti on heitelty mm. The XX:ää ilmoille Philco Fictionista puhuttaessa - itse pitäytyisin pan-skandinaavisessa yhteistyössä ennemmin ja vertailisin tätä oslolaistrioa vaikka Dreijerin sisaruksiin ja löyhästi Björkiin. Levy Take It Personal on julkaistu jo viime vuoden lopulla Norjassa, mutta saa brittijulkaisun piakkoin. Tsekkaa ainakin Horizon, Finally ja Portrait of Silence. Jylhiä vastakohtia soundissa, sopivaa syvyyttä ilmaisussa, kepeyttä käänteissä ja ihailtavaa monipuolisuutta ulosannissa: suositeltavia ja lemppareita nousukkaita siis.

."Your heart is colder than the winter of '81". Tämä on kyllä parasta mitä Norjasta on tullut pitkään aikaan - niin pitkään etten edes muista yhtä hyvää.

Owsey, Stumbleine & Shura - You Came Out of Nowhere

Kolmen nimen muodostama kokonaisuus ei ehkä näennäisesti tunnu kovin viehättävältä. Ei uskoisi, että noiden Taru Sormusten Herrasta -tasoisten ja -henkisten nimien takaa löytyy aika yllättävä ruukku kultaa sateenkaaren päässä. Shuran kyvyn luoda tunnelma maagiseksi toki tiedetään, mutta Stumbleine ja Owsey ovat tuntemattomampia. Enkä aio heihin uppoutua sen kummemmin, tämä kappale riittäköön, vaikka pohjoisirlantilaisella Owseylla onkin vyöllään hieno remix Gotyen hitistä Somebody that I Used to Know.

You Came Out of Nowhere on parasta elektropohjaista tsillailumusaa aikoihin, vaikka tiedänkin olevani turhankin perso tämäntyyppisille, Bonoboa -kunnioittaville, aamu-usvan ja tähtitaivaan biittimuotoon muuntaville kavereille.

Theme Park - Two Hours

Tein lontoolaisesta Theme Parkista 'nousussa' -postauksen viime vuonna. Vaikka kuulin mielestäni vakuuttavan, momentumia keräävän bändin Talking Heads -vaikutteineen, lopulta tuo läheinen bändiviittaus painoi kuitenkin itsellä takaraivossa: pastissointi kantaa vain tiettyyn pisteeseen asti.

Nyt, kuunnellessa Theme Parkin ensimmäistä singleä tulevalta debyyttilevyltä voi nostaa kiven sydämeltään ja nauttia vapautuneemmin. Bändi on selkeästi itsekin tajunnut, että vahvasti kaikuvilla vaikutteilla saatu huomio on yhtä paljon kahle kuin rohkaisija. Two Hoursilla soikin tasaisempi soundi, hienovaraisempi kosketuspohja vaikutteisiin sekä aikalailla urbaani kitarasoundi, joskin kahdeksankymmentäluvulla edelleen ollaan: kasarisoundin lainaaminen on onneksi vaihtunut ryypystä siemailuun. Two Hours on parasta mitä Theme Park on tehnyt ja näin fanaattisen ruohonjuuritason kannattamisen myötä fani voi olla tyytyväinen.

Cats On Fire - A Few Empty Waves

Uuden levyn, tällä kertaa Solitille, julkaiseva Cats On Fire on jo nyt jonkinmoinen pieni isoveli monelle suomalaisbändille. Sen tekemisiä seurataan paljon, mutta niiltä odotetaan, ennen kaikkea, todella paljon - eikä odotusten painoarvo tai kiihko rajoitu pelkästään kansallisten rajojen sisäpuolelle vaan Cats On Fire on kansainvälinen odotustennostattaja. Erityisen osuva ja ylivertainen ylisana on sähköpostiviestissäkin mainittu, The Quietuksen Neil Kulkarnin käsialaa oleva anekdootti: "Genuinely gonna try hearing a guitar not played by Cats On Fire without vomiting in 2012." Jes, näin se pitääkin ilmaista!

Maaliskuussa (28.3.) All Blackshirts To Me -levy saa julkaisun. Toinen etkoilu levyltä kappaleen muodossa on A Few Empty Waves (jonka miltei veistelen koko ajan muotoon shapes). Antti teroitti kynäänsä jo Smiths- ja Morrissey-vertauksiin, jotka toki ovat läsnä, mutta Mattiaksen (?) ääni muistuttaa toisinaan myös Shearwaterin Jonathan Meiburgistakin. Erinomainen kappale, jonka tasoisena Catsin on syytä jatkaa, jos mielii edelleen pysyä turvanmitan pikkuveljien edellä.