Näytetään tekstit, joissa on tunniste Magenta Skycode. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Magenta Skycode. Näytä kaikki tekstit

22.3.2013

City Lungs - Traces

Kuten useimmat, taisin poimia helsinkiläis-tukholmalaisen City Lungsin Burning Heartsin joulukalenterista. Tuomas Jalamon ja Magenta Skycodessakin vaikuttaneen Niklas Björklundin projektin olisi voinut varastaa Turku-soundit -postaussarjaan, sillä bändi on Turussa perustettu.

Dead End Weekend -konseptilevyltä irroitettu Traces on kieltämättä bändin toiveiden mukaisesti suureellisuuteen taipuvainen ja jonkinlaisen suotimen läpi tarkasteltuna Placeboa mukaileva. Tähtiin pitääkin tietenkin kurkottaa ja City Lungsin tapauksessa pelkkä usko tuntuu riittävän vakuuttavaan yritykseen, sillä kappale on hieno.

Konseptilevyltä julkaistaan kappale kerrallaan bändin nettisivuilla ja taustatarinan tueksikin 20 "kirjallista otetta", alla kuultavat Traces ja aiempi Silence Says It All ovat siis ensimmäiset irroitukset. 



19.12.2010

Levyt 2010: 20-11

Nyt sitä lupailtua levylistailua sitten kahdessa osassa. Tässä ekassa kympissä on enemmän vain suosikkeja ja mielenkiintoisuuksia ja se toka (kärki)kymppi on sitten niitä parhaimpia. Linkit Spotifyyn mikäli levyt siellä ovat.

20. Glasser - Ring
Kenties vähän myöhäissyttyjänä tähän levyyn. Ehdottomasti kiintoisaa äänimaailmaa, joka suorastaan säteilee Björkista Lykke Lihin skandinaavista muotoilua. Mutta kuten monet tämän vuoden levyt, ei jaksa kiinnostaa aivan loppuun asti. Guardian kutsui tätä Cameron Mesirow'n projektia "elektro Joni Mitchelliksi".


19. S. Carey - All We Grow
Vaikka alustavasti mielenkiintoisinta Careyn levyssä oli se, että hän soittaa rumpuja Bon Iverin kokoonpanossa, oli All We Grow sellainen teos, johon palasin tämän vuoden aikana toistuvasti. Paljon samaa kuin Sufjan Stevensissä (ja Bon Iverissä), mutta silti sitä omaa huokui maanläheisistä sävellyksistä riittävästi.


18. Wild Nothing - Gemini
Lievästä yksitoikkoisuudestaan huolimatta pehmeitä hyvän mielen soundeja oli vain niin paljon, että listasijoituksen epääminen olisi ollut rikos. Jack Tatum oli tällä levyllään ehdottomasti yksi vuoden yllättäjistä. Epäröin vieläkin tämän ostoa, siksi myös listasijoitus on häilyvä.


17. Owen Pallett - Heartland
Odotin Heartlandin lopullista avautumista pitkään, mikä tapahtuikin, mutta vain osittain. Flow'ssa erinomaisen keikan vetänyt Pallett tekee kieroutuneita pikkumusikaalisävellyksiä taidokkaasti ja värittää ne omintakeisella äänellään. Kiehtova levy vaikeasti lähestyttävyydessään.


16. Topi Saha - Verta ja Lihaa
Parhaimmillaan taidokkaasti uutta ja vanhaa folk-perinnettä yhdistelevä Saha leikkii taidokkaasti taustatarinoillaan. Pidän siitä, miten Saha antautuu tarinankerrontaan nöyrästi pelkäämättä kliseiden hyödyntämistä omaksi edukseen. Yksi vuoden kuunnelluimpia. Kakkoslevyltä odotetaankin sitten enemmän.


15. Interpol - s/t
Kylmä, kolkko, mitäänsanomaton - huono. Tai niin ainakin ensin luulin. Sitten löysin aaltopituuden. Vaikkei tämä kenties olekaan yhtä hyvä kuin Antics, on tämä silti kakkoslemppari Interpolin levyistä. Myöskin vuoden yllättäjiä ja kuunnelluimpia. Harmi, ettei tämäkään jaksanut ihan loppuun asti vakuuttaa: mikäli tahti olisi jälkimmäisellä puoliskolla ollut yhtä tiukkaa kuin ensimmäisellä, olisimme keskustelleet uudestaan tästä levystä kärkiviisikossa.


14. Arcade Fire - The Suburbs
Henkilökohtaisesti ristiriitojen levy. Olen ollut se, joka on porukoissa puolustellut tätä hieman, mutta olen itsekin sitä mieltä, että The Suburbs on inan liian pitkä. Pidän tätä myös erinomaisena levynä erinomaiselta yhyeeltä, mutten millään muotoa näkisi tätä tämän vuoden top 3:ssa, kuten monilla listoilla. Temaattisesti myös täysosuma.


13. The Morning Benders - Big Echo
Vuoden alkupuoliskolta asti mukana jaksanut Grizzly Bearin Chris Taylorin tuottama hieno kakkoslätty. Monipuolinen kokoelma indiepop jameja.


12. Perfume Genius - Learning
Surullisten kohtaloiden ja tarinoiden kaatopaikka, jota tahdittaa vähintään yhtä surullinen kyseenalaisessa vireessä oleva piano. Vaikka tarinat ovat raskaita, mikäli niitä keskittyy kuulemaan, on olo tavallaan tyytyväinen: ikään kuin siksi, että ne tarinat ovat tulleet kerrotuiksi.


11. Magenta Skycode - Relief
Mitä tästä muka voi enää sanoa? Hieno suunnanmuutos viime levyn jälkeen, joka aineellistuu samanaikaisesti suurena ja pienenä, valtavan lämpimänä ja maailmojasyleilevänä soundina. Joka vakuuttaa. Vuoden toiseksi paras suomalainen.

14.12.2010

Parhaat kappaleet 2010: 10-1

10. Yeasayer - O.N.E.
Alusta asti tämä on ollut älyttömän viihdyttävä ja monipuolinen tanssittaja. Psykepoppia parhaimmillaan - en ymmärrä miten joku pystyy olemaan paikallaan tahi laulamatta epätoivoisesti mukana kun O.N.E. soi.


9. Ariel Pink's Haunted Graffiti - Round And Round
Useimmat näistä kappaleista on ollut selviöitä alusta asti. Tämä ei, vaikka levy olikin mieleen heti. Siihen nähden, miten paljon mua ärsytti tämä ensin, on se minulle kasvanut lapsenvaivoistaan. Kertsi velttoudessaan uskomattoman tarttuva.


8. Zola Jesus - Night
Jeesus mitkä palkeet. Tässä kappaleessa on ollut niin paljon voimaa ja kiihkoa, että toisinaan on hirvittänyt. Harmi, että pääsee oikeuksiinsa vasta kunnon äänentoistolla. Oikeasti hienoimpia juttuja tänä vuonna - myöskin tosi 2010 soundia.


7. The National - Afraid Of Everyone
Päivänselvää oli, että jokin High Violetilta listalle päätyisi - kysymys kuuluikin "mikä". Jopa tavallista häiriintyneemmin etenevä kappale Sufjan taustalaulajanaan tuo melankoliakuvioihin ryhtiä. Jälleen kerran uskomattoman hieno kasvu kappaleen loppua kohti, kun Berninger lähes huutaa "you're voice is swallowing my soul, soul, soul, soul".


6. Sufjan Stevens - Vesuvius
Tässä vaiheessa lienee viimeistään käynyt ilmi, kuinka suosikkeja nämä valinnat oikeastaan ovat. En tiedä miten Sufjan onnistui siinä, mutta tällä kappaleella(kin) ja tällä muodolla mies onnistuu koskettamaan. On ehkä vähän vaikeaakin ajatella Stevensiä ennen Age of Adzia.


5. Minä ja Ville Ahonen - Missä Te Asutte?
Melkeinpä mikä tahansa kappale olisi kelvannut. Tässä yhdistyy tosin erityisin hyvin mainio lauluntekijän lahja, suoruudessaan koskettavat sanoitukset, Ahosen haamuilevan tarttuva lauluääni sekä hieno bändisovitus. Olen iloinen, että tämä päätyi kärkiviisikkoon.

Etsi lisää samankaltaisia artisteja kuin Minä ja Ville Ahonen Myspace-musiikki -sivustolta


4. Worship - Collateral
Jonkinmoinen oma löytö palkitsi kuuntelijan: ipod- ja last.fm-tilastojen perusteella pelkästään paikka oli varma. Pariinkin otteeseen bändistä postanneena tämän brittibändin julkaisut ovat olleet harvoja ja tiedon tihkuminen epämääräistä - varsinkin kun samannimisiä bändejä on muutamia. Kappaleena hieno hybridi, perkussionistille erityiskiitos. Tuntemattomin TOP-listan bändeistä. Toivottavasti kuulemme lisää hienoutta.


3. Magenta Skycode - Trains Are Leaving The Yard
Harmikseni ensimmäinen maininta hienosta turkulaisbändistä täällä blogin puolella. Mutta tietäkää, että kerrankin sanaa 'eeppinen' ei käytetä turhaan. Sjöroos etenee rohkeasti laulullaan aiemmin kartoittamattomille korkeuksille ja kouraisee sielun pohjia myöten muistuttaen ikiaikaisesta kaipauksesta. Junat lähtevät eikä Ratapihankatu ole enää entisensä. Hyvä Magenta, hyvä Jori ja hyvä Turku.


2. The Vaccines - Wrecking Bar (Ra, Ra, Ra)
En ole kuuna päivänä nauttinut näin paljon reilun minuutin kappaleen aikana. Ei mitään ylimääräistä, pelkkää ASIAA ja asiallisuutta reilu 80 sekuntia. On aivan sama mitä bändistä puhutaan tai miten se mahdollisesti floppaa sitten joskus. Mä oon alusta asti ollut ihan messissä. Tämä on vaan vuoden paras rock-biisi.


1. Perfume Genius - Mr. Peterson
Kun hahmottelin tätä listaa, eksyi ykköseksi sattumalta tämä Mike Hadreaksen kappale. Sinne päädyttyään se tuntui kuitenkin täysin loogiselta valinnalta eikä sitä tarvitse katua. Joillekin tä saatta olla tylsä ykkösvalinnaksi, mutta mulle ainoa mahdollinen juuri nyt. Taisin alussa mainita, että lauluntekijä onnistuu parhaimmillaan katsomaan muiden tarinoita sisältä käsin: Mr. Peterson kertoo koskettavan tarinan hieman koruttomalta kuulostavan pianon taustoittamana. Tätä se parhaimmillaan on: piano ja surulliset mutta kauniit sanoitukset. "He made a tape of Joy Division / he told there was a part of him missing".

________________________________________________

Seuraavaksi nähdään sitten TOP 20 levyjen parissa.