Näytetään tekstit, joissa on tunniste Caribou. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Caribou. Näytä kaikki tekstit

28.2.2011

Siistejä juttuja!

En oikein tiedä mistä intoilisin eniten. Aloitetaan vaikka Gold Pandasta, jonka Marriage EP on tässä alla kuunneltavissa. Tietysti Gold Pandan, brittielektronica-artistin, itsensä nimikkokappale Marriage eepeellä on mannaa. Mutta koko loppu eepee on vähintään yhtä hienoa: remixaajien lista on ainakin siisteintä ikinä.

Star Slinger, Baths, Forest Swords ja Halls. Kaikki ovat nykyelektronican talentteja ja jälki on sen mukaista. Harvinaista kyllä remixit ovat lähes yksinomaan onnistuneita ja tekijöidensä näköisiä. En ole pitkään aikaan hapuillut minkään eepeen perään niin paljon kuin tämän. Booyah!

  Gold Panda: Marriage EP by Gold Panda
- - - - - - - - - - - - - -
"Monta siistiä juttua" luvattu, tässä yksi lisää. Noah And The Whalen uusi Last Night On Earth, joka ilmestyy ensi viikolla, on nyt NME:llä ennakkokuuntelussa yksinoikeudella. Sinne siis, tästä LINKISTÄ. Ekaan levyyn ei selkeästi ole paluuta, sen verran ronskisti levy alkaa. Enemmän synaa ja Bruce Springsteeniä kuin olisin odottanut.
- - - - - - - - - - - - - - 
No niin, ja mistä muuta? Uutta Four Tetiä. Pinnacles on radiosta ripattu, mutta saa siitä kuvan millä tavalla Kieran palaa. Ehdin vähän jo miettiä, josko Four Tet julkaisisi uutta eepeetä tjsp, mutta mitä vielä: splitti vinyylijulkaisu tulossa.



Four Tetin kanssa vinyylijulkaisun jakaa Cariboun Dan Snaith. Daphni -nimellä Snaith julkaisee kappaleen nimeltä Ye Ye, joka sekin on kuultavana tässä:

  Daphni - Ye Ye by Caribouband
- - - - - - - - - - - - - -
Kovin elektropainotteisen postauksen lopuksi pientä mainosta maanmainiolle, lontoolaiselle Hallsille, jonka eepee on tosin ollut ulkona jo jonkin aikaa, mutta on kenties GP:n remixaajista tuntemattomin - ainakin omien kokemusten perusteella. Joten tässä Kaleidoscope. Äärimmäisen siistiä tunnelmaa.

  Kaleidoscope by Halls

13.12.2010

Parhaat kappaleet 2010: 20-11

Kahdenkymmenen kappaleen otanta kahdessa osassa. Valinnat ovat häilyviä ja alttiita muutokselle. Let us begin.

20. Laura Marling - What He Wrote
Parhaimmillaan artisti saattaa venyttää kertojapersoonansa muiden kokonaisuuksiin ja esittää ne kuin sisältäkatsottuna. Marlingin inspiraatio tämän kappaleen sanoituksiin löytyi sodanaikaisesta kirjeenvaihdosta. Kypsää tarinankerrontaa saattelee ylimääräisyyksiä välttelevä akustinen kitara Marlingin käsissä.


19. Fever Ray - Mercy Street
Listan ainoa koveri. Huolimatta siitä, että Peter Gabrielin alkuperäistä ei ole rukattu täysin uusiin ulottuvuuksiin, pidän päivityksestä ja napakasta otteesta jolla Fever Ray on lähestynyt tätä kappaletta suunnattomasti.


18. Gauntlet Hair - I Was Thinking...
Blogijulkaisusta huolimatta tämä ensisingle coloradolaisbändiltä kesti kuin kestikin vuoden loppuun saakka yhtä tiukkana kuin ensikuuntelulla. Kotikutoisuudestaan huolimatta yhä yllättävä ja viihdyttävä kappale. Musta tämä on jopa enemmän 2010-soundia kuin esim. Sleigh Bells.


17. The Tallest Man On Earth - Burden Of Tomorrow
Ei liene yllätys. Korvia myöten (pun intended) Wild Huntiin ihastuneena useampikin kappale olisi voinut päätyä kappalelistalle, mutta tämä on suosikki. Ja sattumoisin mielestäni eniten Zimmermanin Robertia kaikuva. Hurjan hieno folk-kipale.


16. Caribou - Odessa
Flow'ssa livevetonsa myötä yllättänyt Caribou oli yksi ainoista, joiden listalle päätyminen oli selvää pitkän aikaa. Psykedeelinen tanssimusa kiteytyy Odessan avaraan äänimaailmaan.


15. Topi Saha - Sokea
Näitä valintoja ei tohdi ajatella liikaa - ne pitää tehdä tunteella. Sokean klassiset ainekset saavat yhdessä aikaan herkän ja kauniin kappaleen. Edes pieni naiviuden hiven ei haittaa, vaan pikemmin tekee koko kappaleesta (ja artistista) lähestyttävämmän, vilpittömämmän ja pidettävämmän.

(Kappaletta linkitettäväksi ei löydy, joten myspace kutsuu. Tai ostakaa levy, se on hyvä.)

14. Arcade Fire - We Used To Wait
Terävimpänä kärkenä levyn lähiötarinoihin tämä kappale esittelee uudistuneen AF:n, joka on kääntänyt indie rockinsa katseen suurista kuvioista pienten piirien suurellisuuteen. Ne on ne pikkuasiat.


13. The Naked and Famous - Young Blood
Kun jouduin tämän kappaleen elektrohurmoksen valtaan elokuun alussa, en osannut todellakaan aavistaa, että myös BBC noteeraisi bändin ensi vuoden läpimurtokaavailuissaan. Silkkaa tunnetta, tanssia ja hurmosta. Loistava tanssikipale!


12. Owen Pallett - E Is For Estranged
Ah, Owen. Mä pidän Owenista eniten pianon ääressä, niin kuin tässä loistavassa kappaleessa. Tämä etenee niin hienosti: kun alun nyansseja hellivistä tunteista päästään yli, alkaa loppua kohti hienosti kasvava osuus joka taaseen palaa pieneen epätoivoon lopussa. Pallettia parhaimmillaan + yksi ehdottomista lemppareista.


11. Interpol - Always Malaise (The Man I Am)
Synkkääsynkkää. Mutta iloinen asia on se, että Interpol kykeni jälleen tekemään tämänkaltaisia kappaleita. Alkunihkeilyn jälkeen uusi levy, ja erityisesti tämä kappale, avautuivat velloen ylle kuin sankka savu.


To be continued...

19.4.2010

Horse Feathers

Näistä levyarvosteluista alkaa vähitellen tulla ihan tapa, kun näitä tulee otettua esille albumi per viikko -tahtia nykyään. Tämänviikkoiseen arvosteluun oli ehdolla muutamakin levy, mutta jotenkin en tuntenut niitä ihan omiksi tai en kyennyt tarttumaan niihin tarmolla, jonka ne ansaitsivat. Lopulta valinta kävi Horse Feathersiin.


Ehdolla oli mm. Broken Social Scenen Forgiveness Record (NPR:n ennakkokuuntelussa), jota en ehtinyt kuuntelemaan kokonaan aamulla. NPR:n sivuilla on myös The Hold Steadyn uusi albumi kuunneltavissa, mutta en tunne bändiä niin hyvin ja jostain syystä en vain halunnut tarttua siihen. Kummankin edellä mainitun levyn julkaisupäivä on toukokuun 4. päivä. The Radio Dept.in Clinging To A Scheme taasen olisi Spotifyssäkin tarjolla, mutta sen tutkailun ajattelin jättää fanaattisimmille - ehkä - eikä Cariboun Swim avautunut useiden kuuntelukertojenkaan jälkeen niin kuin olin toivonut, esim. kuten Four Tet avautui.

Näistä levyistä ei siis sopivaa löytynyt. Kunnes pistäydyin katsastamaan jälleen 3voor12 -sivuston tarjonnan. Ja siellähän se oli: Horse Feathersin Thistled Spring. Olinpa sen huomisen julkaisupäivän merkinnyt ihan muistiin, joten päätinpä levyn tarkistaa. Amerikkalainen Horse Feathers soittaa folkia bluegrass-vaikuttein.

Sattumalta viime aikoina oma folk-mieltymykseni on alkanut näkyä yhä enemmän esittelyyn otettujen bändien ja levyjen myötä. Näin on käynyt suhteellisen huomaamatta. Tarkoitus ei missään vaiheessa ole ollut profiloitua mihinkään yhteen musiikkilajiin - eikä ole vastedeskään. Kohtalaisen satunnaisesti jokin bändi tai kappale tänne päätyy.

Ja tänään se onnekseni on Horse Feathers.

The SXSW Pool Sessions: Horse Feathers (1/2) from WBEZ on Vimeo.

Alunperin duona aloittanut nykyinen nelikko pukkaa ulos kolmatta albumiaan. Itse lähdin Thistled Springin tutkailuun melko avoimin mielin vaikkakin pohdiskellen, että on oltava jokin syy miksen ole aiemmin oikeastaan kovinkaan paljon bändin musiikkiin tutustunut. Ensimmäisen kolmen kappaleen aikana olin jo haltioissani: nimikkokappale, sitä seuraavat Starving Robins ja Belly of June kuljettivat kauniisti ja verkkaisesti, hillitysti kuiskaten alkupuolta eteenpäin.


Mitä pidemmälle levy eteni, sitä kovempaa toivoin, ettei kappaleiden laatu laskisi eikä miltei konseptilevyn kaltainen tunnelma laantuisi hetkeksikään. Thistled Spring nimittäin on tallentaa tietynlaisen maiseman tunnelman kuin laadukas leffasoundtrack. Uudisraivaajan kevät Yhdysvaltojen vilja-aitassa, uudelleensyntyminen, toivonpilkahdukset taivaanrannassa - omat mielleyhtymäni ovat toki stereotyypeissään naurettavia, mutteivät välttämättä vääriä, sillä mm. näin lukee bändin kotisivuilla uudesta levystä:
from the first piano notes of the title track, plinking like spring rain on a windowpane, Thistled Spring shows itself to be an album of rebirth, renewal, and fragile hope.
Hienovaraisuus ja laulaja Justin Ringlen laulu käyttävät voimavaransa läpi levyn yhtä tehokkaasti. Jousisoittimet, banjo ja Ringlen sanoitukset käyvät vääjäämättä ylle kuin pitenevät varjot auringon laskiessa. Kappaleista on vaikea hakea erottuvia, esim. singlejulkaisuiksi tarkoitettuja, mikä osaltaan kertoo yleensä joko siitä, että levy on tylsä tai että se on tasaisen laadukas ja kokonaisuuspainotteinen. Tässä on kyse jälkimmäisestä. Jos tunnistat itsesi seuraavista asioista, saattaa Thistled Spring olla sinua varten: pidät Bonnie 'Prince' Billystä, pidät Great Lake Swimmersistä, pidät folkista, levyn tunnelma on sinulle ehdottoman tärkeää.


Horse Feathers on tehnyt hienon levyn, jonka maltillisuutta ja ilmaisun tarkkuutta on vaikea jäljentää. Nyky-folkissa paikkansa löytäminen on vaikeaa, mutta HF:n tuotannossa se on koko ajan lähempänä. Erinomainen suoritus. Suosittelen.