Jeesjees, olen palannut. En sit ehtinyt tehdä itselleni tyypillistä pohjustuspäivitystä ennen kuin lähdin reissuun; vietin, katsokaas, vajaan viikon Lontoossa ja Oxfordissa, kyseessä oli ensimmäinen työn puolesta tekemäni matka. Oli aivan älyttömän hauska reissu, joskin sellainen ylimääräinen vastuu, valvonta ja järkkääminen tekivät matkustuksesta ehkä vähemmän kevyttä. Mutta itse lukiolaisten kanssa havaitsin omaavani, edelleen ilmeisesti, samanlaisen huumorintajun - pitäisikö huolestua?
Noh, Lontoo on mun mieleen edelleenkin, tietyllä tavalla haikeaksi se vetää mut tosin. Olin eka kertaa musikaalissa, Lion King oli oikeasti pirun hieno tuotanto enkä odottanut pitäväni siitä, mutta sanattomaksi veti. Ja oli muuten ehkä älyttömin tuuri säiden kanssa: vaikka hipiäni onkin suht kalpea, en edes minä odottanut palavani maaliskuun puolella.
Näin sentään Noel Fieldingin HMV:ssä hopeabuutsit jalassa, ihan taviksena tallustelemassa. Oxford oli uusi, mutta erittäin miellyttävä kokemus, siinä on paljon sellaista pikkukaupungin taikaa, vaikka siellä asuukin 150 000 ihmistä ja maailman perinteikkäimpiin lukeutuva yliopisto sijaitsee siellä.
*Kuvat: vaha-Samuel, kevät-Pimm's, kamerahuumailut Portobello Roadilla, ja Oxford-panorama.
Tämä postaus on nyt vähän kaikkea, koska uusi unelmainen jj:n kappale, Beautiful Life, on niin hemmetin makoisa. Pitkästä aikaa tämä ruotsalaisihmestys onnistuu säväyttämään. Jotenkin se myös sopii mun matkan jälkeiseen mielialaan. Secretly Canadian ja Sincerely Yours julkaisevat uuden singlen toukokuussa.
Mutta, ei tässä vielä kaikki. Tämän blogin suoranaisiin darlingeihin lukeutuva Wild Beasts vakuutti niin hurjasti taannoisella remixillään, että sekin oli saatava tänään mukaan. Brittibändi 2:54:ta remixaava WB saa hämyisen tunnelman helposti aikaan, ja kun Hayden Thorpen vokaalit yhdistyvät oikeastaan mihin tahansa, olen myyty.
