Mahdollisesti vain Wild Nothing onnistuu lauluntekemisessä unelmallisempaan ja tarttuvampaan lopputulokseen kuin Oaklandistä kotoisin oleva Trails and Ways. Kesällä poimin bändin jo loistavana Mtn Tunen myötä postaukseen. Nyt bändi tarjoaa Border Crosser -kappaletta, ja voi veljet, sekin on todella menevä ja kaunis, jossa vihellykset nivoutuvat bändin normirytmiikkaan oivasti. Ensivaikutelmia tulevalta debyyttialbumilta tämä kappale. Kuulemma kertoo siirtolaisista. Junasoundit ja eri kielet toki vaikuttavat kappaleen teeman esiintuloon myös.
Mutta oikeesti hei, Trails and Ways on hyvä bändi. Mua kiehtoo jo bändin "omat tiedot" kohtaan täyttämät "Brazilian shoehaze" ja "bossa nova dream pop", sekä tietysti Gilles Deleuze -lainaus (etteivät vaan sittenkin olisi Turun yliopiston Mediatutkimuksen laitokselta nämä bändiläiset?). Tsekkaa alta debyytin vakuuttava maistiainen, Border Crosser, ja jää kanssani viheltelemään ja odottamaan levyä.
Jos on jäänyt tämäkin kappale väliin, kertaa miten loistavasti Trails and Ways menestyy M83:ta coveroidessaan. Tässä siis oaklandilaisten versio Midnight Citystä. Se on, noh öh, aika bossa novaa.
Aika listata taas näitä lempijuttuja vuodelta. Tiukkoja linjanvetoja on tehtävä, kun nämä listat alkavat pursuilla luvattoman paljon. Yksi kappale per bändi. Olin aluksi jättämässä coverit kokonaan pois, mutten kyennyt siihen.
En halua päätyä listaamaan 100 kappaletta kuitenkaan. Viime vuonna laitoin 20 kappaletta paremmuusjärjestykseen, nyt oli pakko sallia kymmenen kappaletta lisää, taso kun on jo pelkästään kotimaisissa kappaleissa huikean kova, ehkä kovinta koskaan. Ehkä olis pitänyt taipua tekemään suomalaisille oma lista. No, tässä nyt, mun mieleen eniten olleet kappaleet, sijat 30-16.
30. Burning Hearts - Into The Wilderness
Taas listaus alkaa suomalaisilla. Lilyn Annallekin jo hehkuttelin, taitaa olla tulossa kova albumi ensi vuoden puolella, jos levyltä löytyy tämän ja Night Animalin kaltaisia helmiä. Burning Heartsin suurimpia avuja lienee kyky kuulostaa täysin itseltään elektropoppailussa.
29. Chairlift - Met Before
Myöhäisimpiä tulijoita listalle. Ei taida olla vuoden loppupuoliskolla toista kappaletta, joka olisi näin väkevästi pakottanut liikkeeseen ja mukana laulamiseen. Newyorkilaisyhtye julkaisee ensi vuonna Columbialle toisen albuminsa.
28. Samae Koskinen - En Anna Periks
Aiemmin en oo ollu Samaen fani ollenkaan. Kaipa se oli sitten niistä paljon puhutuista miehen omista sanoituksista kiinni - ne kun ovat tämänvuotisen albumin suola. Hän jolla on kaikki on myös hieno, mutta tykästyin lopulta tämän tenhoon.
27. Jens Lekman - An Argument With Myself
Pidän tosi paljon siitä, miten Lekman suhtautuu kappaleiden tekoon. Niissä on omaperäisyyttä viehättävästi ruotsalaisuuteen kytkettynä. Nousee jopa Jensin muusta tuotannosta edukseen tämän kipaleen humoristisuus.
26. Hiatus & Shura - Fortune's Fool
Shuran folk ja Hiatuksen tuotanto yhdistyy aika pirun maagiseksi yhteistyöksi. Jahka saavat enemmän aikaa luoda, uskon että tässä saattaa olla jonkin hienon alku. Tätä ei varmaankaan monen listoilla näy, mutta minut Fortune's Fool on vienyt täysin mennessään.
25. James Blake - A Case of You
Alunperin BBC:n Radio Onelle purkitettu cover Joni Mitchellin kappaleesta on ihan älyttömän upea. Pieni näpäytys kenties niille, jotka epäilevät Blaken lahjoja. Piano ja Blake, tällaista kuulisi mielellään enemmänkin.
24. Radiohead - Bloom (Jamie xx Rework Part 3)
Ihan oikein, että listalta löytyy myös remix. Jamie xx:n tehtailema versio löi aikalailla ilmat pihalle ensikuuntelulla, eikä toimi edelleenkään yhtään huonommin. Sääli Radioheadin kannalta, että Jamien versio on näin helvetin paljon kovempi.
23. Yournalist - Nigerian Girl
Jes, Turku mainittu sitten ensi kertaa listalla. Miten hienosti tämä kappale kääntyy afropopista ihan huikeaksi anthemiksi lopussa yllättää minut joka kerta. Epäilen joka kuuntelua ennen oliko tämä sittenkään niin hieno ja joka kerta epäilys hälvenee.
22. Apparat - Candil De La Calle
Berliiniläisen Sascha Ringin tämänvuotinen levy on suotta ylenkatsottu. Erinomaista tsillailumusaa ja indiepoppia. Apparat -nimellä levyttävä mies on tehnyt hieman uudentyyppistä aluevaltausta, joka on henkkoht toiminut valtavan hyvin. Synaa, reverbiä, rumpukonetta ja kauneutta.
21. Lana Del Rey - Blue Jeans
Oma suosikki toistaiseksi kuulluista Del Rey -kappaleista. Ehkä tässä gangsta Nancy Sinatra -imagossa voi sittenkin olla tolkkua. Oli miten oli, Lanan tuotanto on mun makuun.
20. Regina - Mustavalkeaa
Voih, yksi vaikeimpia asioita oli valita jokin Reginan kappaleista. Mustavalkeaa on alusta asti iskenyt omalla tasollaan, ehkei niin ilmiselvästi kuin Haluan Sinut tai jokin muu, mutta silti vakuuttaen. Albumin pehmeä soundi on ehkä omimmillaan juuri tällä kipaleella.
19. Jamie Woon - Street
Mikään kappale ei tällä hetkellä kiteytä kolmeen minuuttiin öisiä, tuntemattomia kaupungin katuja, jotka kiehtovat samalla kun työntävät luotaan. Woonin keikka miltei pilasi koko levyn minulle, mutta onneksi pääsin siitä yli. Turhan kovia kappaleita olisi muuten unohtunut.
18. Kurt Vile - Jesus Fever
Vaikkei Vilen koko levy potkinut niin kovaa pitää Jesus Fever poimia mukaan. Ihan lempikitarointia ja sanoitusta tällä kappaleella: "I'd pack my suitcase with myself, but I'm already gone". Nyt tuntuu, että tämän olisi pitänyt päätyä korkeammalle.
17. High Highs - Flowers Bloom
Kaikkea hyvää näille herroille, niin kuin kakkossija EP-listallani. Flowers Bloom on folk-lähtökohdista kauniiksi tunnelmaksi kasvava tuotos, joka on kestänyt kuuntelua huikean hyvin vuoden aikana, minkä last.fm tilastotkin vahvistavat.
16. M83 - Midnight City
Ei tullut uutta Kim & Jessietä. Tuli enemmän. Taitaa olla kyseessä listan ISOIN kappale. Ja ovathan hommat isoina, varsinkin loppupuoliskolla, kun Gonzalez päästää saksofonistin irti. Taitaa artistinakin olla jo crossover -luokkaa. M83:nkaan levystä en ole ollut ihan niin mahloissa kuin lähes kaikki muut, mutta on tämä vaan hunajata ja isoa soundia.
_________________________________
Seuraavaksi sitten loput sijoitukset. Ensi viikolla albumeiden kimppuun.
Kuten pragmaattinen otsikointi jälleen viestii, kyse on kesäisen kivasta nuoruuden kiteyttävästä levystä. Jonka ostin tässä taannoin. Kesä ainakin on tarpeen, vaikkakin sitten sävelten muodossa, nyt kun illatkin pimenevät rivakammin.
M83:n Saturdays = Youth on päivän platta. Nimikin jo kertoo missä mennään. M83 tuli tutuksi aikoinaan kaverin suosituksen myötä, mutta saatan joskus olla huono suositusten kanssa ja kestää iäisyys napata kiinni siitä. Vaikka mulla olis se konkreettinen levy lainassakin. Silloin jostain syystä vielä epätodennäköisemmin annan sille sen ansaitseman huomion. Joskus kauan sitten M83 oli sellainen artisti.
Toki Anthony Gonzalezin proggis on sinällään tuttu ja aiempaakin - kuulemma varsin mainiota - tuotantoa tuli kuunneltua myös, mutta Saturdays = Youth oli hittejä lukuun ottamatta jäänyt harmillisen vieraaksi. Hankin sen kuitenkin (taas kerran) 8raidanalesta käypään hintaan kohtalaisen sokkona.
Oikeasti keskittyneenä tätä levyä nyt useamman viikon kuunnelleena voin mainostaa sitä varauksetta ihanan lapsekkaasti nuoruuden meiningit kiteyttävänä levynä. Äärimmäisen onnistunut alehankinta. Huippulevy!
Vaikka Kim & Jessie ja Graveyard Girl ovat tältä niitä biisejä, on Skin of the Night jotenkin äärimmäisen kiva kappale.
Puhumattakaan tietty We Own the Skystä.
_________________
Nyt levylautasella pyörii ambient/slowcore tunnelmointia. Her Name Is Calla - The Quiet Lamb. Jos rauhallinen, siis todella rauhallinen, hetki on tarpeen, suosittelen tämän kuuntelua.
