RY X - Vampires

Tässä jotain, jonka jakaminen on kestänyt luvattoman kauan. Justin Vernon on välitön yhtymäkohta RY X:n kappaleisiin – miksi sinun tulisikin kuunnella tätä välittömästi. Toisaalta australialais-singersongwriter sopii myös Volcano Choirin, Meursaultin ja S. Careyn faneille. Uusi ruotsalaislafka Dumont Dumont on julkaisemassa Berlin EP:n RY X:ltä. Dumont Dumontia pyörittää Magnus Bohman, jonka paremmin tunnettu yritys on Imperial Recordings.

Vakuuttavaa soolokamaa mieheltä, joka lahjoitti äänensä viime vuoden suurimmalle klubihitille (ainakin Akin mukaan). Tsekkaa se täältä. Alla kaksi upeatunnelmaista kappaletta upeaääniseltä RY X:ltä, sekä video Berlinille.

Forest Swords - The Weight of Gold

Forest Swordsilta on tullut jo muutama EP-julkaisu, mutta itse oon tottunut kuulemaan Matthew Barnesin aliakselta kiinnostavia remixejä. Toista albumiaan valmisteleva britti esittelee eklektisen toisen kappaleen tulevalta levyltä Engravings. The Weight of Gold on kappaleena dramaattinen ja kulmikas - ja aivan loistava. Tulee tunne kuin kappaleen äänimaailma tunkeutuisi joka tilaan kimpoillen pinnoista takaisin.

Alla kuultavana myös aiempi Thor's Stone. Barnes ehti pitää pienen tauon musantekemisestä kuulo-ongelmien vuoksi, mutta ilahduttavasti lusikka ei lopullisesti lentänyt nurkkaan, vaan Forest Swords jatkaa olemassaoloaan. Tri Angle Records julkaisee albumin elokuun lopulla (26.8.)

Astronomyy - Things I'd Do For U

Tein pienen muistiinpanon itselle ennen viikonloppua, kun olin ryntäämässä ulos. Se koostui vain ja ainoastaan kehotuksesta jakaa brittiartisti Astronomyyn viimeisin rnb-henkinen tuotos. Things I'd Do For U on hillitty ilmaisultaan, kevyesti etenevä - turkulaisittain sanottuna - lunkki kappale. Soundi on trendikkäästi alimitoitetun ja -ravitun biittiaihion päälle valutettua kaikukitaraa.

Ihan näin muuten vain tehtynä huomiona: eikös tuo 'U' korvaamassa 'you':ta ole aika hirvittävän typerää? Vai olenko ajatuksineni yksin? Noh eniweiz, tä kappale on sellasta hunajaääntä potentiaalisen kumppanin metsästykseen loppuillasta, ettei kenenkään tarvitse olla arvioinensa yksin. Pidän oikeastaan aika, eli erittäin, paljon tästä kappaleesta. Tsekkaa alta myös aiempi kappale Don't Need U.

Oceaán - Neéd U

Manchesteriläistuottaja Oceaán tarvitsee sinua. Sinä tarvitset tämän kappaleen elämääsi. Jacques Greenen faneille - ainakin - pitäisi aivan ehdottomasti tipahdella Neéd U. Miksen samaan syssyyn poimisi myös kestomenestyjä Bonobon, Oceaánia kelpaa esitellä näiden kahden seurassa.

Liekö ensi viikolla vääjäämättä kohti porskuttava Turku Modern syynä, mutta viime aikojen poiminnat ovat tätä elektronisempaa antia. Tosin Oceaánin soundi on pehmeää, rnb-yleisöä kosiskelevaa jopa ja marjapuuroisen luotaantyöntävästä kansitaiteesta huolimatta kesäistä - mutta tämän päivän täyteläistä elektrohurmosta. Hieno biisi. Varsinkin Greenen henkisenä tältä tuottajalta kelpaa odotella lisää.

Au Palais - Thrones

Lontoolais-torontolainen sisaruspari, Au Palais, paljasti tiiseriä viime vuoden puolella jo, vaikka viimeksi se onkin jotain julkaissut 2011. Au Palais'n viime EP kannattaa ehdottomasti tsekata bandcampissä. Uusi kappale, Thrones, on kesäisen viileä elektronista poljentoa parhaimmillaan. 

Thrones käynnistyy laiskasti, mutta Elise Commathen vokaalisuoritus saa unohtamaan vertailun Austraan, ja hiljattain postauksessa nähty Glass Candy jää nuolemaan näppejään. Etenkin loppupuoliskolla melodia yltyy niin nousujohteiseksi, että huumaavuus on helteisenä päivänä auringonpistokseen verrattavaa!

Fort Romeau - Jetée / Desire

Brittituottaja Fort Romeaun deep house on sen verran tiukkaa, että olis jälleen ehkä parempi et Aki olis postaamassa tätä, mut kun ei oo, täytyy tyytyä hehkuttamaan kappaletta. Ghostly Internationalille vaihtanut Fort Romeau julkaisi aiemmin Jetéen, mutta hetki sitten jakoon laitettu, todella makoisa B-puoli Desire kutkuttaa mua. Mikäköhän siinäkin on.

Desiren soundi on deeppiä ja handclapit hapokkaita, ja mannaa varsinkin Turku Modernia jo odottavalle. Siltajatkot - uhka vai mahdollisuus? Fort Romeaulta kannattaa tsekata myös Ghostlylle tehty kesämix, sekin soundcloudissa. Eheä, mutkaton ja jouheva Jetée / Desire julkaistaan 12" sinkkuna.

Still Parade - Actors

Ei ole mitään mitä voisin kertoa tästä bändistä, mikä tekisi oikeutta sen uskomattoman kauniille kappaleelle. Normaalipäiväjärjestyksessäkin asia olisi toki näin, mutta nyt bändistä kerrottavaa ei ole - koska en oikeastaan tiedä siitä mitään. Still Paraden Actors on ensimmäinen yhtyeeltä kuultavan oleva kappale.

Actors tutustuttaa bändiin, joka sukeltaa syvälle folkin akustiseen koskeen, mutta sen puskevat vaahtopäät koostuvat upeasti hiotusta tuotannosta ja sen elektronisista elementeistä. Samoja ansioita, jossain määrin, löytyy mm. High Highsilta ja Phosphorescentiltä.

Actors saateltiin yleisön tietoisuuteen paitsi Oscar Wilden lainauksen myötä (mistä ehdoton plussapiste otsaan) myös ilmaisena latauksena. JEI!

“Actors are so fortunate. They can choose whether they will appear in tragedy or in comedy, whether they will suffer or make merry, laugh or shed tears."

Palms - Minds House

Brittiartisti Palmsin debyyttisingle kielii potentiaalisesti kovasta albumista, jota luvataan vielä tälle vuodelle. Minds House -kappaleen dramaattiset, elokuvakerrontaan soveltuvat jouset tuovat mieleen toistaiseksi ansioituneemmat Apparatin ja Clock Operan. Siihen nähden, ettei Palmsista tunnuta oikein tietävän mitään, tuntuu Minds House vielä hurjemmalta: hypnoottinen ja tiivistunnelmainen kappale on kuunnelta yhä uudestaan.

(via)

Viisi pilvipoimintaa osa III: The Return of the Sequel

Jo kolmas postaus pilvipoimintoja. Soundcloudin käytettävyyttä ei voi ylistää tarpeeksi. Käyttisuudistuksen jälkeenkin erityisen helppo kanava jakaa ja vastaanottaa musaa. Toinen helppo pilvimesta on Mixcloud. Oikeasta sivupalkista löydät mun ja Akin profiileihin, joihin tulee satunnaisia mixtapeja tms. Tai no, Aki tekee settejä, mä laitan biisejä soimaan ja nauhotan ne. Joskus unohtuu et nauhotus on päällä tjsp, mut biisilistat kannattaa tsekata. P.S. mä oon harmaampi pilvi ja Aki musta. Mut nyt niitä poimintoja:

Gold Pandan tämänvuotinen, uusi albumi on ennakkoon mielenkiintoisimpia mitä kuvitella saattaa. Hald of Where You Live -albumilta (10.6.) tarjolla ensimmäinen single: Brazil. Deeppiä, tutun rikasta elektronista soundia. Ei petä koskaan.

Rob McAndrews paitsi kiertää James Blaken kiertuekitaristina, ja tekee toisinaan tämän kanssa yhteistyötä, myös valmistelee albumijulkaisua Airhead -aliaksella. Akustisvoittoinen Autumn muistuttaa enemmän Daughteria kuin kuuluisamman kaverinsa tekeleitä, mutta uudelta levyltä löytyy myös Blake-yhteistyö.

Brightonilaisen Phorian vaikutteet ovat aika rikkaat, mikäli tykkää The Cinematic Orchestrasta, Active Childista ja Sigur Rósista. Bloodworks EP julkaistaan kuun lopulla (29.4.), mutta soundcloud palvelee hyvin tässäkin tapauksessa. Oma suosikkini Scopes kuin myös varsin paljon kuunneltu ensimmäinen single Red löytyvät sieltä.

Foalsin Late Night saa 19-vuotiaan glasgowilaisen, Korelessin käsissä pumpulointikäsittelyn. Kappale ei alunperinkään ole Foalsin räväkimpiä, mutta remixin jälkeinen, Korelessin soittorasiaversio on kaikessa cafedelmar -ambienssissaan mieluisempaa kuunneltavaa. Chillailuun!

Sorrow ja Shura lyövät Bokehin 1+1 -julkaisussa hynttyyt yhteen. Yllättävän tiukassa lopputulemassa viipyillään ambientin rennossa tunnelmassa, laiskoissa biiteissä ja jopa jazzahtavassa jälkimaussa. Julkaisun toista puoliskoa ei kannata mainita, mutta tä toimii.

Maps - I Heard Them Say

Debyyttinsä myötä Mercury Prizen -ehdokkaaksi päätynyt brittiakti Maps on julkaisemassa kolmatta albumiaan. Vicissitude näkee päivänvalon heinäkuun ensimmäisellä puoliskolla (8.7.). James Chapmanin projektin uusin levy tulee lukeman mukaan olemaan hieman synkempi, minkä ensimmäinen singlen I Heard Them Say sekalainen elektrosurina vahvistaakin.

I Heard Them Say lähtee hieman laiskan alun jälkeen komeasti käyntiin ja käy jopa elokuvallisissa mitoissa. Päivän hypetetympi elektroannos Empire of the Sunin uuden kappaleen muodossa on huomattavasti tylsempi - mikä ei välttämättä vielä kerro paljon. Kuuntelu silti kannattaa. Alla myös Vicissituden traileri.

Viisi pilvipoimintaa Suomesta

Suomalaisia ylpeydenaiheita riittää nykyään ihan kahmalokaupalla. Tässä viisi pilvestä temmattua ihan vain muutaman lähipäivän ja/tai -viikon ajalta. 

Shine 2009 -bändiä ei tarvinne enää esitellä kenellekään. Sami Suovan ja Mikko Pykärin projekti julkaisee toisen albuminsa Our Nation syssymmällä. Eurozone on eka single ja totutun sliipattu sellainen. Lempparilafkoihin lukeutuva laatulafka Cascine julkaisee taas jenkeissä, niceness. 

Tukholmassa tukikohtaa pitävä Suvi Richter on saanut radiosoittoa mukavasti Suomessa ja kirjoittelinpa  itsekin mainiosta Clovers-raidasta aiemmin. Bleeding For Your Love on toinen single Suvin tulevalta debyytiltä ja dramaattisena erittäin maukas pop-kappale.

The Hearing keikkaili 1,5 viikkoa sitten Turussa French Filmsin kaverina ja sai kehut. Pintandwefallin Ringan projektin kappaleesta oli jo syksyllä kuultavana demo, mutta hiljattain julkaistu Swallow on singlenä eri maata. En oikein osaa sanoa kuka tästä tulee mieleen, mutta joku kolmikosta Kate Bush, Imogen Heap, Feist - tai kaikkikin. GAEA julkaisee syksyllä Dorian-levyn.

Aiemmin mm. Carmen & The Devil -duossa vaikuttanut Robin Pahlman asustaa nykyisin Wienissä ja julkaisee Miss Lonelyhearts -singlen ensi viikon perjantaina. Vaikutteita mainostetaan Beirutiin ja Damien Juradoon, osuvasti, mutta kappaleella kylmiä väreitä eniten aiheuttaa The Nationalilta lainattu torviosasto. Ja jes, banjoa saa aina olla!

En oo seurannu Satellite Storiesin touhuja tarkemmin aikoihin, joten siihen nähden  parin viikon päästä julkaistavalla Scandinavian Girlsillä kuuluu hienosäädetty oululaisbändi. Energinen, terhakka, napakka soitanta on edelleen läsnä. Toisaalta TwoDoorCinemaClub innoittajana on yhä selvempi, mutta lyömäaseena sitä on yhä vaikeampaa käyttää. Satelliitit keikkailevat ahkerasti toukokuun puolesta välistä eteenpäin ja piipahtavat Ruissin ja Ilosaaren verran Suomessakin. Jehna!

Rhye - Open (SOHN Remix)

Meidän lempikaveri on asialla taas. SOHN nimittäin mainitsi erinomaisessa Maida Vale -sessiossa, että lisää remixiä on tulossa, muttei oikein saanut puhua asiasta vielä. Laura Mvulan ja Banksin kappaleista tehdyt versiot on täällä esiteltykin (joista varsinkin Mvulan Green Garden saa huiken version), ja seuraksi nyt siis Rhyen Open. Pakko osoittaa otsaa lattiaa kohti ja kumartaa - todella hieno versio, taas.

Active Child - Evening Ceremony

Uutta Active Childia. Pat Grossin yhden miehen orkesteri kiusasi jo eilen aamupäivällä uuden kappaleen olevan tulilla vielä saman päivän aikana. Tasaisesti internetsiä päivittäessä kappale livahti sitten iltapuolella eetteriin. On jopa Active Childin oman rosterin mittapuulla kova biisi: Grossille omintakeinen falsetti on läsnä, kuten myös tämän omima moderni harpun käyttö. Asiaa.

Kappale löytyy muuten uuden The Host -leffan soundtrackiltä. Kyseisen leffan soundtrackiltä löytyy myös Ellie Gouldingin loistoversio Active Childin Hanging On -kappaleesta. Spotifyssä löytyy. Itse leffaan suhtaudun aika skeptisesti - jo sen vuoksi että se perustuu Twilight-kynäilijä Stephenie Mayerin kirjaan.

Toisaalta leffan ohjaaja/käsikirjoittaja on Andrew Niccol, joka on ohjannut ja/tai kirjoittanut laatuleffan jos toisenkin: esim. Gattaca, Truman Show, Lord of War. Vaikkei miehen viimeisin In Time parasta Niccolia ollutkaan, The Host täytynee tsekata ihan uteliaisuuttaan.

Deptford Goth - Feel Real [video]

Daniel Woolhousen tekemät remixit Purity Ringin ja Blood Diamondsin kaltaisille artisteille eivät valmistaneet siihen, mihin maanantaina julkaistulla debyyttialbumilla yllettäisiin. Deptford Goth -aliaksella julkaistu Life After Delo niittää mainetta niin loistavien singlejulkaisujen (mm. Union) kuin monipuolisuutensa myötä ja lukeutuu jo nyt vuoden debyytteihin.

Hengenheimolaisia riittää aina Active Childista Bathsiin ja Hallsiin, joista jokaiselle ominaista on omaperäinen, kokeellinen näkökulma pop-kappaleeseen. Sielunveljien jäädessä valjuiksi viimeistään albumikokonaisuudessa, Life After Delo loistaa: kappaleissa on ilmavuutta kuin lehtitaikinassa ja suurehkon sipulin verran kerroksia. Ja mikä tärkeintä, niiden yhteispeli on täydentävää ja johdonmukaista.

Deptford Gothin debyyttiä on helppo lähestyä - sen mahdollistavat helmet kuten juuri videonkin saanut Feel Real. Miten kertoa lapsilleen rakastavansa yhtä enemmän kuin muita; siinä piilee juuri ongelma Feel Realin nostamisessa päätä muiden yläpuolelle. Näinkin erinomaisessa albumissa jokainen kappale on huippukohta, olkoonkin että kyseinen nosto levyltä lienee niitä valkohuppuisia vuorenhuippuja.

Miltei r'n'b:hen nojaavassa elektroilmaisussa tuntee olevansa kotonaan - varsinkin kun Woolhousen ääni on samettinen. Pidän eniten juuri siitä, että Life After Delo voi vuorovedoin kaikua James Blaken tutuksi tuomaa soundia ja vaikkapa juuri r'n'b:tä. Samalla se väistelee lokerointia mutta on kokonainen.

Tsekkaa alta Feel Real videoineen, sekä aiempi Union. Deptford Goth on tarkkasilmäisimmille löytynyt jo soittolistalta (SlowShow '13) johon kootaan tämänvuotisia julkaisuja ja jota päivitetään koko ajan. Löytyy tuosta oikealta sivupalkista mutta myös tästä.

Hexe - Yksinäinen Vokooder

Oletko ikinä kuullut vokooderille sävellettyä balladia? En minäkään. Ensimmäisessä blogipostauksessani mainitsemani Antti Rasin tavoin myös raumalaislähtöinen Heikki Vastiala opiskelee Virroilla digitaalista ääntä ja kaupallisen musiikin tuotantoa, ja tulokset alkavat näkyä. Pidän itseäni jonkin sortin teknoentusiastina, mutta vaatii todellista intohimoa vaihtaa työskentely Mauritiuksella ja Roomassa Virtojen synkkään talveen vain päästäkseen syvemmälle soundiin. Perfektionistina Vastiala ei tyydy tuottamaan musiikkiansa ainoastaan VST-plugareiden avulla, vaan hankkii analogisyntikoita, rumpukoneita ynnä muita kokeiluihinsa.

Tinkimättömän asenteen omaavan nuorukaisen soundi vaihtelee deepistä teknosta ja housesta elektroon ja italovaikutteisiin äänimaisemiin, joista Yksinäistä Vokooderia kuvannee parhaiten jälkimmäinen luonnehdinta. Vaikka naurahdin ensin kappaleen nimeä, tajusin jo alkuiskuilla tässä olevan nyt tosi kyseessä. Kun muut kirjoittavat kappaleitansa puolisoilleen, jumaloilleen, huumausaineille ynnä muille, on Vastiala kirjoittanut rakkauslaulunsa puheääntä virheellisesti rekonstruoivalle apparaatille.

Niin kutsuttujen puristien luoma musiikki ei ole usein kovin helposti lähestyttävää. Näin mukaansatempaavia pop-melodioita kuunnellessa voi kuitenkin vain ihmetellä, onko universumissa oikeutta Swedish House Mafian ja Steve Aokin kaltaisten klovnien antaessa kasvot elektroniselle musiikille, kun tämänkaltaiset intohimolla tehdyt helmet jäävät unholaan? 

Toivoa kuitenkin on. Ug-kulttuuri elää ja voi hyvin, ja viikonloppuna Helsingin Vallilassa järjestetyissä varastohallibileissä oli tunnin mittainen jono jo yhdeksän aikaan osallistujamäärän ollessa Facebookissa hulppeat 1200. Hexe-nimellä levyjä soittava Vastiala on muuten myös todella kova dj, joka soittaa settejään kolmella levysoittimella. Ja tietysti vinyyleillä, kuinkas muutenkaan. Jos syvemmät teknoäänimaisemat kiehtovat, kannattaa tsekata myös Peik Erholan kanssa muodostettu Toisvesi-projekti. Sama kaksikko muodostaa myös Syntetisaattoriorkesteri Galaksin, joka tekee kunniaa 80-lukulaisille äänimaisemille analogilaittein. Plussaa on annettava myös kekseliäistä suomenkielisistä nimistä - niissä kun ei ole mitään hävettävää. Vai mitä sanotte Yksinäisen Vokooderin lyriikoista?

Yksinäinen vokooder

soi yössä morooder

resonointiisi hautaudun

vielä muistatko mun laulun?

Yksinäinen vokooder

muistan sen kuin eilisen

Sukelsimme syvyyksiin

suodin pulssien pyhyyksiin

Yksinäinen vokooder

ääniaaltojen enkooder

Uppoudun sun resonanssiin

se saattaa minut tanssiin

Yksinäinen vokooder

aarioiden dekooder

Tulkitset huuleni shuressa

… olen tulessa!

Yksinäinen vokooder

täällä soundisi designer

löysin paneelistasi potikan

käännän siitä sopiihan?

Yksinäinen vokooder

namiskoitasi ruuvailen

niitä pehmeesti kääntelen

sävelsarjoja vääntelen

Yksinäinen vokooder

kuuntele kun laulelen

painotan ässät pehmeämmin

äänes' soi näin lempeämmin

la-lla-laa la-la-lla-llaa

la-lla-laa la-la-lla-llaa

la-lla-laa la-la-lla-llaa

la-lla-laa la-la-lla-llaa

Four Tet - For These Times

Kieran Hebdenin alias Four Tet on kaikin puolin ällistyttävä. Uusi kappale For These Times aavistuksen potkivampaa kuin aiemmille kappaleille ominainen meditatiivinen soundi. For These Times on silti juuri sitä, miksi Hebden on kovimpia (elektronisen musiikin) tuottajia. Se julkaistaan osana Nonplusin Think and Change -kokoelmaa.

Justin Timberlaken Suit & Tie -kappale on ihan ominkin avuin mun mieleen, ja kova paluu JT:ltä, mut useemman kuuntelun jälkeen Kieranin remix alkaa olla vakuuttava vaihtoehto, napakka sekin.

SOHN - Bloodflows

SOHNilta uusi kappale Bloodflows. Vaikka tekisi mieli taasen ryöpyttää ja vyöryttää ämpärikaupalla miten hieno tuottaja/artisti on tämä Lontoo-Wien -akselilla toimiva herra, taidan ohjata teidät aiempaan postaukseen SOHNiin liittyen, sieltä löytyy mm. aiempaa tuotantotimanttia ja yksityiskohtaa.

Pidän kohtalaisen vankasti edelleen kiinni mielleyhtymästäni: Jamie Woonin ja SBTRKT:n lehtolapselta tämä osittain kuulostaa. Suosittelen isosti, alta uutukainen Bloodflows sekä erinomaiset remixit Laura Mvulan ja Banksin kappaleista, varsinkin Green Gardenin versiointi on uskomaton.

Junior Prom - Sheila Put The Knife Down

Lähtökohtaisesti ei kai saisi olla ennakkoluuloinen, kun kahlaa inboxia ja sen mukanaan tuomia bändiviestejä läpi. Kävi miltei taas vanhanaikaiset, kun tsekkasin ennen kuuntelua Junior Prom -nimisen brooklyniläisbändin seuraajia / tykkääjiä / kuuntelijoita somen eri ulottuvuuksissa. Ikään kuin se vahvistaisi / eliminoisi yhtyeen merkittävyyden. Onneksi tsekkasin bändin tuotokset - Junior Promilla  kun on niukalti seuraajia itse biiseihin nähden.

Läpikotaisin typeräähän olisi skipata kuuntelu bändin vähäisen huomion takia, mutta kiireessä kaiketi kaikenlaista juolahtaa mieleen. Junior Prom on kuitenkin hiljattain julkaissut debyytti-EP:n (jonka voi ladata ilmaiseksi täällä!). Bändillä on todella radioystävällinen soundi á la Friendly Fires ja Foster The People (ja miksei Phoenixkin) mutta omaperäisessä ja tanssittavassa paketissa. Nouda ilmainen EP ja tsekkaa tämän huikean joskin valitettavan tuntemattoman duon tuotokset, varsinkin Sheila Put The Knife Down ja Big Timer ovat onnistuneinta satoa.

Blue Hawaii - Try To Be

Hullo.

Lauantai-ilta oli tosi hauska. Eilinen menikin käänteisesti verrannollisessa tilassa sohvalla. Jatkan rauhoittumista vielä hetken montrealilaisen Blue Hawaiin sävyttämänä. Try To Be on tsillailuun verratonta soundia. Arbutus-lafka julkaisee Untogether-albumin maaliskuun alussa. Tuosta alta löytyy sekä uusi single että aiempi In Two. Ihan alta löytyy myös lauantainen 'settilista'.

Soitanta meni osapuilleen ihan ok: (ainakin) meillä oli hauskaa, biisivalinnat toimi suurilta osin eikä mokiakaan tullut montaa. Olisi huikeeta päätyä useemminkin soittaa levyjä - ei ehkä tarvitsis silloin soittaa sit niitä kaikkia suosikkeja. Illan pienimuotoinen Afrikka-teema näkyy valitettavan vähän biiseissä. Tässä 3,5 h:n kappaleistoa:

Ellie Goulding - High For This
MVSCLES - Sweet n' Sour
S O H N - Oscillate
MØ - Pilgrim
Major Lazer - Get Free
Battles - Ice Cream
Django Django - Default
Dominant Legs - About My Girls
DIIV - How Long Have You Known

Allah Las - Tell Me What's On Your Mind
Ariel Pink's Haunted Graffiti - Only In My Dreams
Theme Park - Milk
Gardens & Villa - Black Hills
Trails & Ways - Mtn Tune
Chromatics - Back From The Grave
Gold Panda - Marriage
Husky Rescue - Deep Forest Green
Sky Ferreira - Everything Is Embarrassin

John Talabot - Oro y Sangre
Sin Cos Tan - Trust
HAERTS - Wings
Passion Pit - Take A Walk
Jens Lekman - Having An Argument With Myself
Theme Park - Jamaica
Duran Duran - Rio
Real Estate - It's Real
The Royal Concept - Gimme Twice
DIIV - Doused

Twin Shadow - Five Seconds
Gianni Rossi - Theme From Star Vehicle
Michel Cretu - Samurai
Art of Noise - Yebo
Flume - Holdin' On
LE1F - Wut
Jacques Greene - Another Girl
Frank Ocean - Pyramids
Hercules & Love Affair - Blind
Lindtrøm & Todd Terje - Lanzarote
Adele - Set The Fire To The Rain (Moonlight Matters remix)

Metronomy - The Look
Toto - Africa
J. Karjalainen - Mennyt mies
David Hasselhoff - Looking For Freedom
Desireless - Voyage, Voyage
CHVRCHES - The Mother We Share
Chairlift - I Belong In Your Arms
Hackney Collier Band - Africa
The Knife - Heartbeats (live)
Chromatics - The Page
Grimes - Genesis
Ballet School - Ghost
Regina - Haluan Sinut
Ruger Hauer - Mä Haluun Kuolla Ennen Bonoo

Loft Apartment - The Fattest Girl on Earth

Turkulainen Loft Apartment uuden singlen parissa. Uutukainen on selkeästi rivakampirytminen kuin kotimaisten lempikappaleiden listalle päätynyt erinomainen Someone's Will, mutta esittelee erinomaisesti jälleen uutta puolta tästä duosta. Tä on sähköisempi ja suoraviivaisempi kuin aiemmat kappaleet.

The Tallest Man on Earth? - Meet "The Fattest Girl on Earth". Tuossa alla on ne oikeet lyriikat, jotka toimii kiitettävästi nekin. Tä on kyllä hemmetin hieno yhtye. Olis pitänyt suositella Trianille NRGM:n signausvinkeissä täällä, miltei kaikki muut tutut siellä tais tullakin, vaikken oo varma miten tä istuis Solitille surinan joukkoon. Kannattaa tuo NRGM:n postaus tsekata muutenkin, sieltä kommenteista löytyy monta artistinalkua ja edistyneempää.