Tultiin just takaisin pääkaupungin turistihulinasta. Huh. Ja sähköpostiliikenne on sillä välin ollut ruuhkaisaa. Etenkin Paperfangsin ilmoitus debyyttilevystä otetaan ilolla vastaan. Soliti julkaisee Past Perfect -nimeä kantavan albumin helmikuun lopulla (22.2.). Yhtä iloinen olen siitä, että kolmikko päätti aloittaa levynteon puhtaalta pöydältä. Ensimmäinen näistä uusista tekeleistä, ja Past Perfectin ensimmäinen single, on Bathe In Glory. Soundi on jotenkin kypsynyt ja göteborgimpaa - ja kansitaiteet jälleen mannaa. Mm-mm.
Vuorossa kappalelistauksen Suomi-versio. Vaikka muuten oon nihkeilly tän vuoden musiikkitarjonnasta - ja nihkeilen jatkossakin erityisesti verrattuna viime vuoteen - on suomalaisia bändejä, levyjä ja kappaleita tarjottu liukuhihnalta, toinen toistaan hienompia. Yllättävää ja mukavaa tällä kertaa listan turkulaispanos. Tätä mä haluan kotikaupungiltani nähdäkin - ja kuulla, tietty. Parhaat suomalaiskappaleet vuodelle 2012, seuraavaksi aloitetaan albumipostaus. 12. Jukka Ässä - Eläköön Amatöörit
Tamperelainen Jukka Ässä on nousemassa uuden polven suomipop-artisteista ihan suosikkien joukkoon. Tänä vuonna ilmestynyt debyytti sisältää useita hienoja hetkiä, joista Eläköön Amatöörit vetosi samassa hengessä kuin Samae Koskinen. Mikä ei koskaan ole huono asia.
11. Albert Swarm - Things Fold Into Themselves
Musta on arveluttavaa, jopa masentavaa, ettei useampi tiedä Albert Swarmia. Rovaniemeläinen on saanut ulkomaisissa musiikkimedioissa paljon kiitosta tummanpuhuvasta elektronisesta soundistaan, eikä tämänvuotinen Wake ole poikkeus. Onneksi löytyy omasta levyhyllystä 12-tuumaisena. T. besserwisser.
10. CC33 - Love Theme "The Rioters of Yokohama"
Jyväskylästä kotoisin oleva elektro/rockbändi on tullut tutuksi toistaiseksi instrumentaalikappaleista, joista tämä kovin elokuvallinen ja itämäinen tekele on äärimmäisen hieno esimerkki. Kovin paljon edelleenkään bändistä ei ole tietoa. Toistaiseksi tietty riittää hieno kappale toisensa perään.
9. Paperfangs - Lifelong
Mun ehdoton suosikki Paperfangsin tasaisesta ja laadukkasta tuotannosta. Bändi julkaisu sympaattisen AAVVAV-kasetin, joka sekin päätyi parhaat listalle. Jos mä saisin päättää, yhtyeen tuleva levy olisi juuri tällaista. Eikä oo mitään syytä olettaa, ettei se ole juuri näin nerokasta materiaalia.
8. Burning Hearts - On The Last Day of the Decade
Jessika Rapon ja Henry Ojalan muodostama Burning Hearts vetäisi alkuvuonna Dynamossa hienon keikan, jonka jälkeen totesin että "[n]yt voi sanoa nähneensä erinomaisen paikallisbändin ennen kuin maailma vei sen lopullisesti mennessään". Ja olen edelleen samoilla linjoilla. Extinctions on jopa hienompi levy kuin ensimmäinen Aboa Sleeping. Jos joskus voidaan puhua vientitoivosta, niin tämän yhtyeen kohdalla.
Toistaiseksi ilmeisesti levysopimusta vailla olevat turkulaiset psykologian opiskelijat ovat tehneet pitkäjänteisesti työtä, projektin herättämään kiinnostukseen nähden. Loft Apartment on keskittynyt kappaleiden tasaiseen julkaisuun soundcloudissa ja keikkailuun. Someone's Will on duolle tyypilliseksi muodostunut yhdistelmä kaikua, sämpleä ja naisvokaaleja - sekä tietysti näiden paras kappale.
6. Antero Lindgren - Mother
Folk-rockin harras, uusi lähettiläs on kasvattanut huimaa tahtia suosiotaan sen jälkeen, kun vasta vuosi sitten koko artistista kuulin. Antero Lindgren on sittemmin kiilannut Tulevaisuuden Tusinan kärkeen ja kuitannut hyviä arvosteluja debyytilleen. Mother avaa hienon levyn upealla tavalla.
5. Ruger Hauer - Mä Haluun Kuolla Ennen Bonoo
Huh, aivan hemmetin kovat taustat ja viihdyttävää riimittelyä. Ruger Hauerin Erectus on turboahdettu paketti suomiräppiä ja tämä kappale terävintä kärkeä. Sen raameissa riittää osaamista, hauskuutta ja osuvaa viestiä.
Helsinkiläis-riimittelijän flow'ta on mahdotonta vastustaa, oon sen huomannut Globea kuunnellessa. Erityisesti JTT:n biitit määrätietoisesti etenevässä Drivessa on tehneet siitä mun suosikin, minkä last.fm-tilastot vahvistaa. En uskoisi pitäväni suomalaisesta, englanninkielisestä räpistä näin paljon, mut tä on mun lempikappaleita koko vuonna.
3. Sin Cos Tan - InBinary
Ei kai kukaan epäillytkään, että Jori Hulkkosen ja Juho Paalosmaan yhteisprojekti tuottaisi mitään muuta kuin saumatonta, millintarkkaa elektronista dystopiaa. InBinaryn tilalla voisi olla muitakin levyn kappaleita, se on yksinkertaisesti niin hyvä. Tämä valikoitui jo sen takia, että muistuttaa paitsi öisistä ajoista niin kuin videolla myös Kavinskyn ja Daft Punkin kaltaisista suosikeista.
2. Sans Parade - The Last Song Is A Love Song
Sans Paraden ensivuotisesta levystä tulee hieno, uudet kappaleet vahvistavat tämän. Alunperin The Last Song.. tutustutti meidät Markus Perttulan ja Jani Lehdon projektiin suureellisella tavalla jo viime vuonna, mutta julkaisun se sai vasta tänä vuonna. Ilmiselvä kärkipään sijoitus hienoiten kasvavalle sävellykselle ja Perttulan kiihkeälle tulkinnalle.
1. Delay Trees - HML
Hämeenlinna-tribuutti osui kovaa. Kitaroinnissa on sopiva annos alakuloa ja sanoitukset ovat hienot, jotka Rami Vierulan äänen kantamina muuttuvat eläviksi. Tällaista on mun mielestä Delay Trees parhaimmillaan. Parempaa kuin mikään muu.
Alkaa käydä kuumimmillaan tämä bloggaajien ja muiden musamaanikkojen lempihomma, eli listaaminen. Mun listojen sarja alkaa kohtalaisen perinteisellä EP-kärjellä tälle vuodelle. EP-listaa oli vaikeampi tehdä kuin viime vuonna, koska tarjonta ei vain millään yltänyt samalle tasolle, mutta hienoja juttuja joukkoon mahtuu. Tässä siis mun lempi- / eniten kuuntelemani EP:t 2012. (Julkaisujen nimessä linkki kuunteluun.)
Kalifornilaissisarusten rnb/folk on kuin tyttöbändimpi First Aid Kit. Bändin suosio repeilee liitoksissaan, mutta HAIM on onnistunut jo tuomaan tyttöbändit takaisin. Tästä on jopa ok tykätä. Dan Lissvikin remix tuo mukavan mausteen.
Brittibändin ep taisi olla jenkkijulkaisu suurilta osin viimevuotisista kappaleista, mutta kokoaa bändin osaamista yksiin kansiin tähänastiselta matkalta - ja komeasti. Mahtuu ja kelpaa listalle. Talking Heads -soundin varjosta on noussut nelikko, joka tekee kypsää ja pirteää kitarapoppia.
Suomalainen elektropop-kolmikko siirtyi yllättäen ja iloisesti Solitin leipiin. Tänä vuonna julkaistu AAVVAV-kasetti on tasapainoinen kokoelma suloisen melankolisia siivuja arkipäivästä ja rakkaudesta, nostalgiakehyksin.
Monen ihmetyksen aiheena lienee ollut paitsi bändin lyhyt ikä sen pettämätön kyky ammentaa americana-perinteestä. Näillä manchesteriläisillä on paitsi draamantajua myös vaikutteet kunnossa. Elbow'n lämmittelijöinä alkutaipaleellaan esiintynyt yhtye on lempilöytöjä tälle vuodelle.
Itselleni kovin rakkaan The Antlersin julkaisut ovat käsittämättömän laadukkaita. Undersea on paitsi julkaisun nimi myös paras sana kuvaamaan sen tunnelmaa. EP jatkaa osittain ainakin siitä mihin viime kokopitkä jäi ja vaivuttaa kuulijan eteeriseen horrokseen. Bändi tekee sitä mitä se tekee parhaiten.
Flow'ssa parhaaksi todettu. Näiden levy Teen Dream oli toiseksi lempparein levy 2010. Soundi on yksinkertainen ja lumoava. Tiedätte toki kenestä puhutaan: baltimorelaisesta Beach Housesta. Tsekkaa uusi kappale Myth, joka ilmeisesti edeltää tulevaa albumijulkaisua, Bloom. Ei ole mitään syytä odottaa yhtään heikompaa levyä kuin aikaisemmat ja Myth, jos mikä, sen todistaa. (Päivän suurin uutinen on kuitenkin Paperfangsin siirtyminen Solitin leipiin. Tämä liitto on varmasti kummallekin hedelmällinen. Jäämme odottamaan perheenlisäystä.)
Joiltakin vain luonnistuvat asiat. Pitää melkein varoa kehumasta liikaa ettei heilahda hattuun. Paperfangs on alusta asti tehnyt hienoja juttuja. Trion skandinaavishenkisen maailmanvalloituksen kulmakivi on tähän mennessä ollut kokonaisuuden hahmottaminen: niin biisien kirjoitus ja sanoitus kuin visuaalinen osastokin ovat olleet posiitivisia ja laadukkaita. (EDIT: Oho, tämä on 500. postaus ikinä. Hurjaa! Jau!)
On tietysti aliarviointia rajoittaa bändin potentiaalista fanikuntaa näin, mutta lienee ihan vain loogista että kaikkienRadio Dept. -fanien pitäisi ehdottomasti ja ensi tilassa löytää Paperfangs ja etenkin uusi AAVVAV -julkaisu. Tuo uusi EP julkaistaan latauksena ja limited edition kasettina, jonka voit ennakkotilata itsellesi täältä. Kolme tuttua kipaletta ja kolme uutta ystävää. Harmittelin aluksi Fastest Plainsin poissaoloa, mutta huomasin että ehkä tämä toimii kokonaisuutena paremmin ilman.
Paperfangsin indiepop sampleineen on kuin mustavalkosuomifilmistä kaapattu ruutu tumblrissa, jossa elovenatyttö hymyilee ja meri välkehtii auringossa. Uutta ja vanhaa. Jotain klassista näissä popkipaleissa on - muutakin kuin päässä junnaavat ja sympaattiset sanoitukset. Samperin Jyri: mukava mies, taitava 'visualisoija', hieno blogi ja ässä bändi. Oon koko ajan tykänny Paperfangsistä eikä taida äkkiä unohtuakaan. Bändi muuten lämppää lähiaikoina Zebra & Snakea, joten tsekkaa ihmeessä.
- - - - - - - - - - - - - -
Sitten vähän paikallista osaamista. Nämä Eväslaatikon kaverit tehtailevat kaikenmoista videopätkää ja tekivät ja kesällä siistin kesäpyöräilypätkän Turku-maisemissa. Nyt, vähän jälkijunassa, on syksy-pätkän vuoro. Kyllä näyttää kotikaupunkikin ihmeen metropolilta, vieraalta ja viehättävältä sateisenakin, kun oikeat kulmat löydetään.
Itsenäisyyspäivän kunniaksi Lilystä pyydettiin mua ja muutamaa muuta (Jussi, Anna ja Matti) tekemään itsenäisyyshenkinen soittolista, tai ainakin jotain sinnepäin, ja kysyttiin muutama kysymys samalla. Listasin oman soittolistan Nordiska sa sa samarbetet -nimen alle. Skandinaavista touhua siis. Poimi mun soittolista vaikka TÄSTÄ. Iso kiitos Lilyn porukalle, että pyydettiin mukaan.
Käy tsekkaa mitä minä ja muut vastattiin, millaisia soittolistoja laadittiin ja miten niitä perusteltiin. Lilyn palstalla, TÄÄLLÄ. Täsmennetään tuota lempiblogin valintaa, etten minäkään mieluusti laita muita paremmuusjärjestykseen, Miran All Ears valikoitui nimenomaan sillä perusteella, että on todella hienoa, että tämä on alkanut postailla vähän säännöllisemmin, koska hänellä on hyviä ja asiantuntevia juttuja. Se jäi vastauksesta pois. Taisin vähän jaaritella - saivat editointiin töitä.
Ja vielä yksi soittolistasuositus. Jyri nimittäin laati soundcloudin avulla suomalaisvuodesta 2011 hienon soittiksen. Käy tsekkaa täällä. Yksi harmistus jäikin juuri siitä, että soittolistaa laatiessa Spotify rajoittaa melkoisesti, mutta näillä tietysti mennään.
Tänään Jyri on muutenkin tapetilla, Paperfangs kun julkaisi uuden kappaleensa, Lifelong. Parasta Paperfangsiä, sen sanon.
Fastest Plains ja Books olivat tämän suomalaisen elektropoppiryhmän hykerryttävän sympaattisia tee-se-itse kappaleita, joiden hyväntuulinen melankolia muistutti yksinolon ja karkinsyömisen tärkeydestä. Musiikki pelaa aina mielikuvillaan. Eilen Paperfangs antoi yksinoikeudella uuden Witches -kappaleensa Turntablekitchenille ja vuorokauden ajan tämä kappale on soinut täällä tiheään.
(Kuva: paperfangs.tumblr.com)
Toistaiseksi, vuorokauden kuuntelujen aikana en ole vieläkään päässyt selville siitä, mitä tämä musiikkimakeinen sisältää. Noh, tiedämme ainakin, että Paperfangs jatkaa ilostuttamistamme utuisilla unisoundeillaan ja, vaikkei Witches vielä aivan blogfavorit olekaan Fastest Planesin tavoin, on se oiva jatkumo Paperfangs-kappaleisiin. Ja kuten kuvasta näkyy, visut ovat aina kohdillaan tämän ryhmän kanssa. Sweet. Jos et ole vielä kuunnellut uutukaista, voit tehdä sen tässä.
Suomalaista musiikkia on tullut kuunneltua kenties poikkeuksellisen paljon viime aikoina. Ja yhtä järjestelmällisesti oon saattanut jättää mainitsematta moiset hienoudet täällä - varsinkin jos monessa muussa paikassa on hyöritty moisista.
Nyt kun, useimmista, näistä bändeistä on pahin hype laantunut, on aikamoisen mukavata katsella mitä on jäänyt käteen suurimman nettivyöryn jälkeen. Seuraavaksi siis hyvää, suomalaista musiikkia, joka on jäänyt täällä jakamatta. Varsin käytännöllinen postaus, vaikka kukin ansaitsisi paljon rakkautta osakseen oman kirjoituksen muodossa. Väittäisin, että näistä bändeistä löytyy jokaisella jotakin. Sekin on kuvaavaa, ettei näistä osaa millään valita suosikkiaan.
Aloitetaan Neufvoinilla. Kivaa indiepoppia. Kuopiosta. Oikeastaan vasta Annan innostuksen myötä bändi tuli pikku hiljaa tutuksi. Silti hiljattain julkaistu Fake Musket EP oli se todellinen myhäilyn aihe. EP:ltä ilmaiseksi lataukseksi irroitettu Polar Song toi herkkyydessään mieleen Mew'n. Tosin vain hieman, sillä Neufvoinilla riittää ihan omaa soundia. Paiskasivat myös tänne aikoja sitten musiikkiaan, mutta sain aikaiseksi kirjoittaa vasta nyt. Jeejee.
Viimeksi sähköpostitse tuttavuutta tehnyt tamperelainen On Volcano jakaa uutta New Blood EP:tään ilmaiseksi sivuillaan. Olinpa rehtinä musiikkikansalaisena tämän jo hyödyntänyt siinä vaiheessa kun sähköpostia tuli, mutta kiitos siitä silti. Nimittäin tätä ei kannata jättää väliin.
Omien puheidensa mukaan indie popia post-rock vaikuttein soittava On Volcano on tehnyt äärimmäisen hienon EP:n, joka kutkuttaa meikäläisen suhteellisen vahvaa post-rockmieltymystä, ja lujaa kutkuttaakin. Tämä on hieno neliraitainen julkaisu. Hae omasi TÄÄLTÄ.
Paperfangs. Mitäs tuosta voisi sanoa. Mysteeribändi, joka on herättänyt elektropopillaan paljon huomiota ison meren kummankin puolin. Eikä tietysti haittaa, että toimiva musiikkipaketti on kiedottu salamyhkäisyyden verhoon. Tsekkaa norjalaiselle eardrumspopille julkaistu sinkku. Paperfangsilla todella tuntuu olevan kaikki valmiina maailmanlaajuista blogivalloitusta varten, joka on ilmiselvästi jo alkanut.
Yllä on kuunneltavana pari viikkoa sitten ilmaiseksi ladattavaksi tullut. Kappaleet ovat ehtineet kasvaa mukavasti tässä muutaman viikon aikana. Kuuntele siis, ja lakkaa ihmettelemästä, missä ovat hyvät suomalaiset bändit. Lataa kappaleet tästä. Kokoonpanossa on lukeman mukaan sisko, veli ja ystävä. Noh, eiköhän tuokin selkene tässä ajan myötä.
Viimoisena suomi-bändinä ainakin kesästä asti suosiotaan kirvoitellut French Films. Tähän asti maininnat tästä surffailijaporukasta ovat jääneet sivulauseeseen omissa kirjoituksissa. Jotenkin on tuntunut siltä, että bändi olisi jo kaikille tämänkin blogin lukijoille tuttu, mutta ilmeisesti näin ei ole.
Jotenpa siis: Golden Sea EP:n hiljaittain julkaissut bändi on varmasti kuullut kyllästymiseen asti olevansa Suomen The Drums. Itsekin olen näin sanonut, mutta samassa yhteydessä voisi mainita, että olen huomattavasti vakuuttuneempi French Filmsistä kuin The Drumsista. Tämänkin olen sanonut jo ennen. Lätinät sikseen, huippubändi ja huippu-EP. Tässä Golden Sean video.
