31.10.2011

Keep Shelly In Athens - DIY

Kreikkalaista synkistelychillwavea nimeltä Keep Shelly In Athens ei riemusta kiljahdellen ota kuunteluun. Muistan hämärästi viime syys-talven sivuutuksen, jolloin KSIA ei saanut reilua kohtelua: nopeahko kelauskuuntelu ja unohdus. Nimi on putoillut syliin toistuvasti kevät-talven ja kesän aikana, mutta enää en sivuuta. Keep Shelly In Athens julkaisee 5. marraskuuta Our Own Dream EP:n, joka on jo ennakkoloppuunmyyty.


EP:n julkaisijana toimii Forest Family Records (eli GvsB:n levylafka). Kappeleita eepeeltä on kuultu jo useampia: nimikkokappale kuultiin jo alkukesästä, Lazy Noon 1,5 viikkoa sitten ja viimeisin sekä tähän mennessä paras DIY perjantaina. En edes tiedä miksi oon nihkeilly tämän duon kanssa - ja vielä niin paljon.


Hypähdetään nyt ronskisti myöhässä liputtamaan kreikkalaisten puolesta, edes tässä asiassa. Keep Shelly In Athens kuulostaa Korallrevenin melankoliaan taipuvalta baleaariselta veljeltä, jossa kuuluu osittain myös witch housen ajankohtaiseksi määritellyt soundit. Witch house + chillwave = witch wave ? (No ei, tällaisella ei saisi edes vitsailla). Taisin juuri karkottaa puolet potentiaalisista kuuntelijoista. Merde. No antakaa silti mahis niin kuin mäkin annoin. DIY:llä KSIA on mun mielestä laajentanut taas ilmaisuaan, mikä on vain hyvä asia. Alla myös Lazy Noon ja Our Own Dream eepeeltä.



30.10.2011

Paluu sunnuntaikappaleisiin

Miksiköhän multa jäi nämä sunnuntaiset, useamman kappaleen kokoavat postaukset muutamaksi kuukaudeksi kokonaan pois? Hmm, jos pitäisi ikään kuin velvollisuutena tarjota joka sunnuntaiksi yhtä laadukasta tavaraa kuin tänä sunnuntaina, olisi se turhan paljon taakka sen alkuperäiseen tarkoitukseen nähden. Näihin on niin helppo koota paljon laatua, mielenkiintoa ja nousua. Siksi tämä sunnuntai on paluu näihin postauksiin - ja se alkuperäistä parempi jatko-osa.

Aloitetaan Magic Cityllä, joka Chicagosta ponnistavana rock-yhtyeenä tarjoaa soundillaan mielenkiintoa ainakin Real Estaten faneille. Hyvinkin lempeästi ja miellyttävästi alkava kappale kääntyy kiehtovaksi sekoitukseksi kitara-aaltojen noiseristiaallokkoa ja hempeää naislaulajan ääntä. Kokonaisuutena männävuodet kuuluvat juuri sopivasti soundissa. Debyytti-EP ilmestyy marraskuussa.



Sitten oikeastaan jo yli puoli vuotta kiusannut Rachel Sermanni, joka ei ole löytänyt itseään postauksista - joku lienee ohitellut syyttä suotta jonossa toistuvasti. Mieltymys brittinaisten kepeään folkiin ei tunnu hilliintyvän oikein millään, sillä samaa linjaa á la Emmy The Great ja Laura Marling, esimerkiksi, jatkaa Rachel Sermanni. Skotlantilainen, parikymppinen folk-neito, on täyttänyt kappaleensa mitä ilahduttavimmalla tunnelmalla. Tammikuuksi on lupailtu debyytti-EP:tä.



Oikeastaan tästä leedsiläisestä ei kauheasti tiedetä, mutta soundissa on äärimmäisesti mielenkiintoa. Paljon on keikkoja ainakin luvassa Alt-J:lle (tai ), on lämpännyt mm. Real Estatea. Tuo deltaa muistuttava kuvio tulee kaiketi joidenkin näppiksissä kun painaa alt + j, mutta itselläni se ei toiminut. En tiedä kummalla nimellä artisti haluaa itsensä tunnettavan. Kappaleissa kaikuu folk, trip-hop sekä liuta muita vaikutteita, joiden keitos kiinnostaa valtavasti. Mitäköhän tästä kaverista/bändistä vielä tulee.




Viimeisenä Korallreven, jota ei pitäisi joutua edes esittelemään. Huikeita ruotsalaisia, taas kerran. Sa Sa Samoa, uutuuskappale, oli tarjolla juuri kun olin saanut postauksen The Nationalin uutukaisesta valmiiksi. Siksi se päätyi tänne. Bändin unenomainen, koukuttava, baleaarinen tunnelma ilmestyy albumin muodossa 15. marraskuussa. Sa Sa Samoalla on vokaaleissa Julianna Barwick. Täydellisyyttä. Aiemmin duo on tehnyt yhteistyötä mm. Victoria Bergsmanin (Taken By Trees) kanssa. Korallrevenin levyltä on lupa odottaa huikeuksia.




28.10.2011

Veikeyttä: King Charles - Bam Bam

Siltä varalta, että olet unohtanut brittielektrorock -vauhkooja King Charlesin, palautan hänet mieliimme toviksi. Tai jos tämä kaveri on kokonaan mennyt sinulta ohi, teen siinäkin tapauksessa (toivottavasti) palveluksen. Multa oli ainakin mennyt ohi, että maanantaina julkaistava uusi single Bam Bam oli saanut pirteän uuden videon. 


King Charles flirttailee saman yleisön kanssa kuin tänä vuonna levynsä julkaisseet Wolf Gang ja Patrick Wolf, sekä Mika, joka on kiitänyt valtavirtaa jo tovin. KG:n maneereissa on makuuhuone-freddiemercuryn vikaa, enkä sano tätä missään nimessä pahalla. Muidenkin kuin musiikkialan sisäpiiriläisten papereissa KG on jo tovin ollut kasvua tekevä nimi, jonka tuleva listasijoitus on enemmän debyyttialbumin julkaisuaikataulusta kiinni kuin yleisön pehmenemisestä ja rakkaudesta. King Charlesilla on niin kappalemateriaalia kuin sivulauseissa tapahtuvaa pöhinää tarpeeksi hyödyntääkseen tämän nousun ihan menestykseksi asti.



King Charlesin kappaleet taipuilevat sopivan leikkisyyden kyllästäminä pop-kaavassa. Alunperin tämä Island Recordsille julkaiseva artisti teki tuttavuutta fanipohjan kanssa Time of Eternity -kappaleella (ja EP:llä) jo pari vuotta sitten ja viime vuonna tältä tuli veikeä Love Lust -kappale, joka tavoitti jo suurehkon yleisön.



  King Charles - Ivory Road by King Charles (Official)

27.10.2011

The National - Twenty Miles to the NH Part 2 (The Philistines Jr cover)

The Philistines Jr ei sano mulle yhtään mitään. Connecticutista kotoisin oleva indie rock -ryhmä komentaa kuitenkin suurehkoa huomiota ympärilleen. Nokkamiehenä heiluu aika yllättävä nimi: mm. The Nationalia ja Interpolia menestyksekkäästi loistoon tuottanut Peter Katis. Viime vuonna The Philistines Jr julkaisi albumin If A Band Plays In The Woods..., jonka seuraksi julkaistaan marraskuussa cover-lätty If A Lot Of Bands Play In The Woods...


Tuplalevy sisältää niin alkuperäisen Philistines Jr -albumin kuin cover-levyn, jolla bändin tuotoksia tulkitsevat Jónsi & Alex, Frightened Rabbit, We Were Promised Jetpacks, Tapes 'N Tapes, Mates of State, The National ynnä muita. The Nationalin versiointi on kappale nimeltä Twenty Miles to the NH, jonka kakkososasta miehet vastaavat.

Eka olin hitaastirakentuvan kappaleen kanssa et mitvit.. mutta sitten tapahtui niin kuin tämän ryhmän kanssa AINA: kappaleeseen rakastui, palavasti. Alla myös alkuperäinen, joka sekään ei ole lainkaan huono. Excellence!


  The National - Twenty Miles To NH Part 2 [The Philistines Jr. Cover] by acid stag

  Twenty Miles To NH by The Philistines Jr.

Ja jos kiinnostus The Philistines Jr:a kohtaan heräsi huomattavasti, voit tsekata koko viimevuotisen levyn souncloudissa. Excellence 2!.
- - - - - - - - - - - - - -

# Nyt levylautasella: Real Estate - Days
# Suosittelen tsekkaamaan Jyrin aiemmin tänään vinkkaamaan sivuston nimeltä ex.fm. Liityin heti.

25.10.2011

SEATTLE, osa III: tekstiä ja kuvia

Suomen TOP 3 matkan jälkeen:

1. Tuplaikkunat
2. Suihku (veden paine ja lämpö)
3. Voileivät

Seattlesta päällimmäisinä mieleen jäivät kampus ja luonto. En ole päässyt vieläkään yli mahtavasta salmesta, järvistä, vuorista ja kaikesta siitä vehreydestä, joka tekee Washingtonin osavaltiosta "Evergreen Staten". (Toim. huom. Idahon vastaava slogan on "Famous Potatoes"). Loppujen lopuksi Seattle on tasan varmasti aliarvostettu helmi Tyynenmeren kupeessa, joskaan sen katsastamiseen ei mene ihan niin kauan kuin saattaisi odottaa. Tosin pidemmat päiväretket esimerkiksi luonnonpuistoihin tms jäivät tekemättä. Matkaa suunnittelevalla suosittelisin kuitenkin Seattlen yhdistämista johonkin toiseen kaupunkiin ja matka-ajan lisäämistä muutamalla päivällä. Esimerkiksi muutaman sadan kilsan päässä sijaitsevan Portlandin sales tax on pyöreä nolla, joten ostoksilla voi käydä vähän huolettomammin. Toisaalta rajanaapurin isovelikaupunki Vancouver on yksi niitä kaupunkeja joissa vain pitää käydä.


                                  (Alempi näkymä majapaikan ikkunasta)

Minun matkani suurimpia anteja oli se, että koin kaupungin hieman eri tavalla kuin muut - sen osien kautta. Downtownissa aikaa meni lopulta aika vähän. Illat menivät kävelystä toipuessa, mm. South Parkin klassikkojaksojen ja Colbert Reportin parissa. Jenkeissä kun menette käymään, kova sana on myös ns. Meksiko-Cola ja Meksiko-Pepsi. Nämä ovat normaalia limppaa herkumpia, Meksikon reseptillä tehtyjä versioita jenkkikolista. Aivan huikeita.



(Keski: High Divessa olis soittanut, ihan kotikulmilla Fremontin kaupunginosassa, Hotels josta mainitsin aiemmin)

Portlandistakin on mainittava muutama sana, sillä sielläkin piipahdettiin. Oregonissa, eli naapuriosavaltiossa, sijaitseva Portland on melkein yhtä iso kuin Seattle, mutta pikakatsauksella vaikutti siistemmältä kuin Seattle. Tosin Seattlen sijainnin ambienssiin se ei kykene, mutta kaupunkisuunnittelultaan viehättävämpi ja siistimpi. Sain myös tietää, että Portland on nykyään TODELLA hip ja pop. Tai ollut tietysti vähän aina, mutta nykyään Williamsburgistakin muutetaan Portlandiin. Eli perus h*****-kansaa. Ja kyllä se näkyi katukuvassa.



(Ylimmässä Portlandin viilein kahvila Heart; tietysti suomalaisen omistama. Keski: viilein diner Doug Fir. Alin: pirun hyvä levykauppa Portlandissa, Millennium Records)

Portlandilaisen Matthew'n kanssa jutellessa todettiin, että hipster-sana on jo halventava termi, minkä vuoksi emme suostuneet sitä käyttämään. Matthew oli sattumalta seurueessamme ja myös englannin opettaja, joten meillä riitti jutusteltavaa, kun tämä kertoi heidän lukeneen lukemattomia artikkeleita Suomen koulutusjärjestelmästä. Koitin toppuutella mutta myös kehua kollegoja.

Noh, koko matkaa en kuitenkaan pysty tänne tallettamaan, joten taidan antaa kuvien puhua puolestaan. Ja palaan tietysti normipostausten pariin jahka saan nämä pois alta. Matkan musiikkianti jäi ehkä kehnommaksi kuin odotin, mutta mukaan lähti silti ennen kokoelmiin kuulumattomat Blood Bank EP Bon Iveriltä sekä Memoryhousen Yearsin uusi julkaisu. Kummatkin varmasti kotiinkantamisen arvoisia.















                             (Kuulu keikkapaikka Neumos Ballardin kaupunginosassa)
















                                          (Bongaa tulivuori!)

                                                  (EasyStreet Records!)



19.10.2011

Toka reissupostaus Seattlesta

Jatkan nyt näitä matkapostauksia, vaikka musa on yleensä pääpainona. Vähän venyneitä innostuksiahan nämä suurimmaksi osaksi ovat, kun en esim. noita RAW-tyyppisiä kuvatiedostoja koneella saa täällä. Kirjoittelen reissun päätyttyä yhteenvedon alueesta, jos ei jaksa näitä pitkiä seurata..

Ihmeteltiin kaverin kanssa, ja ihmetellään edelleen, yhtä asiaa aika valtoimenaan, kun ollaan esimerkiksi paljon kampuksella pyöritty: miten ihmeessä ja miksi suomalaisuus vaikuttaa hiton positiiviselta kaikkien kohtaamiemme eri kulttuurien ihmisten reaktioissa? Eiks me ollakaan niin dyyssejä kuin me ollaan luultu? Sarkasmin luulisin kyllä havainnoivani, sen kansainvälisen rajankin ylittävän. Oh well.

U Dubin, eli University of Washingtonin kampusalue on kyllä aivan uskomaton. Se huokuu pikkukaupunkia, yhteisöllisyyttä ja, mikä parasta, autot ovat suurimmaksi osaksi poissa. Keskusaukion vistat ovat mm. tulivuori Rainieria kohti yhteen suuntaan sekä Olympiavuoria kohti toiseen suuntaan. W-T-F.

Yliopistoon kulminoituu valtavasti Seattlen alueen viehätystä. Siitä kertonee jo sekin, että UW Huskies, yliopistojenkkipallon joukkue, on kaupungin suosituin. Kerta toisensa jälkeen yli 70 000 katsojaa vetävä kotistadion (kyllä, yliopiston joukkueella on oma stadion) sekä kaupungilla lähes kaikilla nähtävät joukkueen värit viestittävät, etteivät Seattlen NFL- ja baseballjoukkueet (Seahawks ja Mariners) tahi edes soccertiimi Sounders vedä vertoja Huskiesille. Wow. Bowwow.


Kyseessä ei tietenkään ole all fun and games -tyyppinen, mm. American Pie -leffojen arkkityyppistämä kampus ja opiskeijayhteisö, vaan työmoraali on kova. Jo siksi, että koulutöitä on enemmän ja niitä valvotaan tarkemmin. Suomalaisissakin yliopistoissa voisi ammentaa täältä. Eikä kurssien luentoja noin vain uskalla skipata samalla tavalla kuin Euroopassa. Toisaalta, UW on hyvämaineinen ja arvostettu yliopisto, joten sekin selittänee opiskelijoiden työmäärää ja -moraalia. Ja täytyy tietysti huomauttaa, että sitten kun sen aika on, puhkeaa juhliminen ylitsevuotavasti esille fratboy ja sorority -meiningeissä. Varmasti juuri siksi että opiskellessa duunia pitää painaa.

Yliopistolla on yksi aika kliffa juttu vielä - ja ei, se ei ole undergrad -kirjaston alakerrassa sijaitsevat Subwayt ym - vaan Husky-card, jossa yhdistyvät maksu-, bussi-, opiskelija- ja kirjastokortin ominaisuudet. Kaveri on ladannut sinne rahaa, maksanut julkisen liikenteen kuukausimaksun ja aktivoinut sen käyttöönsä, jolloin sillä voi maksaa kampuksella ja painaa julkisilla.

Ihmisryhmien rakenteellista köyhyyttä ja syrjintää täytyy silti ihmetellä. Ehkä osittain naivistikin. 5% alueen väestöstä on afroamerikkalaista alkuperää, mutta kaduilla suhdeluku on negatiivisesti vääristynyt, jos katsoo vastaan tallustelevia aineissaolevia kulkureita.

                                                             (Kuva täältä)

Tänään piipahdetaan downtownin puolella, ainakin Piken kalamarketilla tsekkaamassa kun jengi viskoo kalaa, kirjaimellisesti. Kumma kyllä, Seattlella on niin paljon annettavaa kaupunginosien puolesta, että keskustaa on ihmetelty suurilta osin vain läpikulkumatkoilla. Sekin muuttunee lähipäivinä.

17.10.2011

Ekat reissupäivät pähkinänkuoressa

Mulla on tässä muutama hetki aikaa jopa miettiä et mitä tekis. Kaveri lähti juuri luennolle, ja itse teen lähtöä myös. Hektisyys on ollu reissun teema tähän mennessä, otettu kaupunkia vähän haltuun kaupunginosa kerrallaan. Fremontissa asustelee tämä kaveri kenen luona punkkaan, Queen Anne tuli tsekattua toissapäivänä ja alunperin pohjoismaalaisten kaupunginosa Ballard eilen. Seattle kyllä tuntuu erilaiselta kuin olisi odottanut amerikkalaiselta kaupungilta: julkinen liikenne toimii edes jotenkin ja luonto on huikeasti esillä kaupungin sykkeessäkin.

Toisaalta kaupungin puhkoo useampikaistainen moottoritie ja autolla käytännössä kaikki kulkevat, joten sikäli kulttuurisokkeja ei ollut luvassa. Ekan illan vaihtarikemuissa yllätyin myös siitä kuinka huikean mukavia tyyppejä ranskalaiset ovat; muutenkin tuntui, edelleen vähän yllättäen, että eurooppalaisten kanssa huumorintaju oli suunnilleen samalla sivulla, ainakin enemmän verrattuna muihin.

Ylipäätään ollaan painettu epäamerikkalaisesti julkisilla ja kävellen täällä, mikä onkin onnistunut ihan mukavasti. En pääse yli tämän paikan luonnon huikeudesta: tästä tulee mieleen Suomi+, vehreyttä riittää, eivätkä nuo kaukaisuudessa näkyvät vuoret tai kaupungin ytimessä näkyvä hengensalpaava salmi päästä otteestaan sitten millään. Siitä jalkapallojoukkueenkin nimi: Sounders l. salmelaiset. Soundersin pelissä oli muuten 64000 + katsojaa, kovin meteli ja oudoin viba. Siitä enemmän myöhemmin.

Eilen tsekattiin Nordic Heritage Museum, johon oli koottu pohjoismaiden maahanmuuttohistoria tälle alueella, Suomella, Norjalla jne omat huoneet ja sellaista. Se oli vähän vahingossa löydetty mesta ja ihan käymisen arvoinen.

Omia kuvia ei valitettavasti nyt tähän postaukseen löydy - niitä taidan katsella joskus sitten, kun olen palannut. Ei muuten oo hintataso täälläkään ihan niin alhainen kuin odottais. Vinyylitkin aika kalliita.

                                                                       Hotelsin tyypit

Ai niin, koska musablogi on kyseessä, niin onhan mulla musaakin - kaverin löytö, mutta kuitenkin. Jäi lauantaina valitettavasti jetlaaagin vuoksi väliin tämä pieni paikallisbändi, joka kuulostaa aika terhakalta new weivaukselta ja indie rockilta. Hotels on poppoon nimi, eikä vielä ole kovin paljon nimeä itselleen tehnyt. Tsekatkaa! Mä lähden tsekkaa University of Washingtonin kampusaluetta!

  Port Of Saints by hotels music

  The Bat Watusi by hotels music