Paluu sunnuntaikappaleisiin

Miksiköhän multa jäi nämä sunnuntaiset, useamman kappaleen kokoavat postaukset muutamaksi kuukaudeksi kokonaan pois? Hmm, jos pitäisi ikään kuin velvollisuutena tarjota joka sunnuntaiksi yhtä laadukasta tavaraa kuin tänä sunnuntaina, olisi se turhan paljon taakka sen alkuperäiseen tarkoitukseen nähden. Näihin on niin helppo koota paljon laatua, mielenkiintoa ja nousua. Siksi tämä sunnuntai on paluu näihin postauksiin - ja se alkuperäistä parempi jatko-osa.

Aloitetaan Magic Cityllä, joka Chicagosta ponnistavana rock-yhtyeenä tarjoaa soundillaan mielenkiintoa ainakin Real Estaten faneille. Hyvinkin lempeästi ja miellyttävästi alkava kappale kääntyy kiehtovaksi sekoitukseksi kitara-aaltojen noiseristiaallokkoa ja hempeää naislaulajan ääntä. Kokonaisuutena männävuodet kuuluvat juuri sopivasti soundissa. Debyytti-EP ilmestyy marraskuussa.

  Your Eyes by Magic City

Sitten oikeastaan jo yli puoli vuotta kiusannut Rachel Sermanni, joka ei ole löytänyt itseään postauksista - joku lienee ohitellut syyttä suotta jonossa toistuvasti. Mieltymys brittinaisten kepeään folkiin ei tunnu hilliintyvän oikein millään, sillä samaa linjaa á la Emmy The Great ja Laura Marling, esimerkiksi, jatkaa Rachel Sermanni. Skotlantilainen, parikymppinen folk-neito, on täyttänyt kappaleensa mitä ilahduttavimmalla tunnelmalla. Tammikuuksi on lupailtu debyytti-EP:tä.

  The Fog by Rachel Sermanni

Oikeastaan tästä leedsiläisestä ei kauheasti tiedetä, mutta soundissa on äärimmäisesti mielenkiintoa. Paljon on keikkoja ainakin luvassa Alt-J:lle (tai ∆), on lämpännyt mm. Real Estatea. Tuo deltaa muistuttava kuvio tulee kaiketi joidenkin näppiksissä kun painaa alt + j, mutta itselläni se ei toiminut. En tiedä kummalla nimellä artisti haluaa itsensä tunnettavan. Kappaleissa kaikuu folk, trip-hop sekä liuta muita vaikutteita, joiden keitos kiinnostaa valtavasti. Mitäköhän tästä kaverista/bändistä vielä tulee.

  Tessellate (demo) by alt-j

  Breezeblocks (demo) by alt-j

Viimeisenä Korallreven, jota ei pitäisi joutua edes esittelemään. Huikeita ruotsalaisia, taas kerran. Sa Sa Samoa, uutuuskappale, oli tarjolla juuri kun olin saanut postauksen The Nationalin uutukaisesta valmiiksi. Siksi se päätyi tänne. Bändin unenomainen, koukuttava, baleaarinen tunnelma ilmestyy albumin muodossa 15. marraskuussa. Sa Sa Samoalla on vokaaleissa Julianna Barwick. Täydellisyyttä. Aiemmin duo on tehnyt yhteistyötä mm. Victoria Bergsmanin (Taken By Trees) kanssa. Korallrevenin levyltä on lupa odottaa huikeuksia.

  Korallreven - Sa Sa Samoa (ft Julianna Barwick) by Acéphale

  AS YOUNG AS YESTERDAY by KORALLREVEN

  HONEY MINE by KORALLREVEN

Nousussa: NO CEREMONY///

Monesti, meistä kaikista varmasti, tuntuu tyhjältä kun uusin mysteeribändi paljastaa todellisen luontonsa eikä sen jäsenistön tahi tarkoitusperien arvuuttelussa ole mitään mieltä. Esimerkiksi WU LYFiin (ja sen aika pirun hyvään levyyn) kyllästyneet voivat kääntää katseensa jo hyvän aikaa positiivista surinaa aiheuttaneeseen manchesteriläisryhmään nimeltä NO CEREMONY/// (joo, noi kenoviivat kuuluvat asiaan).

Ensimmäinen kipale HURTLOVE kulki hienosti pianokuvion varassa - koukuttaen, junnaten ja keräten vertailuja mm. uransa alkupuolen James Blakeen. Mun mieleen NO CEREMONY/// kiinnostaa tosin enemmän. Samalla uskon, että No Ceremony///:lla, vaikkei samankaltaisuuksia WU LYFin kanssa olekaan paljon musiikillisesti, on mahdollisuus täyttää samanlainen aukko musiikkimaailmassa.

Uusi kappale WEARME on varmasti myös ensimmäisen kipaleen fanien mieleen. NO CEREMONY/// pitää yksityiskohdat salassa ja ylläpitää pöhinäbändeille tyypillistä julkisivua (ihan tuosta nimestä alkaen), mutta tämä artisti/bändi ei kuitenkaan kuulosta tyypilliseltä buzzbandiltä. Edellytyksiä on paljon parempaan.

P.S. Muistakaa eilinen äänestys!!

Albert Swarm - Held

Nyt jotain ihan muuta sit. Arvailua, hyvin vähän faktaa ja sitäkin vähemmän asiaa. Eli peruspostaus. Mutta musiikillisesti siirrytään vähän vasemmalle Adamseistä, Kiwanukista ja Shurista. Kyseessä on elektronisen musiikin tuottajan, Albert Swarmin, ensieepee (julkaisupäivä 23.8.) Held brooklyniläiselle Ceremony Recordingsille. Ambientimpaa elektron vasenta laitaa edustavan Swarmin eepee on yllättävän tiukka tapaus.

Ilmiselvimmät vertailut löytyvät Four Tetistä mutta myös Balam Acabista ja Mount Kimbiestä. Toki ulosannissa on omaa paljon, joka tulee ilmi erikoisena lämpimyytenä mutta toisaalta kiehtovana ja vieraannuttavana soundina. Aivanaivan, en tainnutkaan mainita, Albert Swarm on suomalainen - pienestä pohjoissuomalaiskaupungista kuulemma, sittemmin osittain ainakin newyorkiläistynyt. Mitään muuta tietoa (ainakaan mulla) ei kaverista ole. Liekö oikeasti Suomesta, tai edes yksi tyyppi, tai edes 'tyyppi'. Who knows, u know.

Alla voit kuunnella Held EP:n kokonaisuudessaan, mutta se löytyy myös Spotifystä. Jos kuuntelet vain yhden kappaleen, suosittelen Familialitiesia. Suosittelen silti tietysti koko eepeetä, mm. hengailumusaksi.

    Albert Swarm - Held by Ceremony

                                                        (Kuvat: ceremonyrecordings.com)

Kaksi tapahtumaa jää väliin, mut Little Dragon ilahdutti

Ilmiö JA Turku Modern järjestetään tänä viikonloppuna - ja kumpikin menee multa ohi. Miks pitää aina olla duunissa kun jotain tapahtuu! Noista kahdesta tosin Ilmiö olis kiinnostanut ehdottomasti enemmän, mut toisaalta Modern ei oo täysin poissuljettu. Sinne ehtis huomenna ehkä vielä puolen yön jälkeen, jos lippuja sais.

Uskoin niin sokeesti Ilmiön onnistumiseen mun kohdalla, vaikka tiesin et oon töissä koko sen ajan ja liput on loppuunmyyty, että laitoin vasta äsken tapahtumaan facessa "not attending". Jea. Ehkä ens vuonna tärppää.

Little Dragon on ylipäätään symppis ja sen eklektinen elektro auttoi alakuloon, mut etenkin When I Go Outin siide video piristi. Myös pari muuta tulevalta Ritual Union -levyltä kelpaavat avuksi. Nyyh.

The Antlers - Parentheses

Onkohan yhtään muuta levyä, jota odotetaan tänä vuonna yhtä suurella mielenkiinnolla kuin The Antlersin uutta Burst Apartia? No, ainakaan lyhyellä välillä en osaa nimetä toista levyä.

SXSW:ssä bändi taisi tuota uutukaista jo soitellakin. Tätä ennen en ole kappaleen kappaletta uudelta kuullut. Parentheses on uuden levyn ensimmäinen maistiainen ja aika erikoinen sellainen. Ei ihan Kettering tai Sylvia - ja hyvä niin. Tykkäilen nimittäin kyllä. Hospice oli niin jäätävän pysäyttävä / hitaastilämpeävä / erinomainen, etten taida osata olla mitenkään päin uutta odotellessa.

  The Antlers - Parentheses by mysteryfallsdown

- - - - - - - - - - - - - -

Norja-aiheisiin saatan palata myöhemmin; lyhyesti kommentoituna Oslo oli ihan hiton siisti mesta. Poissaollessa festariuutiset / juorut ovat kiihtyneet: Ruissi kiinnitti Paramoren ja Flow'sta huhuillaan kovasti. Flow'n last.fm-tapahtumaa ovat päivittäneet kovin ahkerasti ilmeisen nokkelat ihmiset ja kotiintullessa se näyttikin mielenkiintoiselta.

Twitter huhuili Ariel Pinkin saapumisesta Suvilahteen tänä vuonna, mutta Destroyerin saapuminen oli isompi  huhu, joka löytyi tosiaan last.fm:stä - kummatkin toki äärimmäisen mieluisia. Ariel Pinkin levy oli viime vuoden suosikkeja, Destroyerin tämän. Aiemminhan Joy Orbisonin oli huhuttu liittyvän line upiin.

Kuulostaa hyvältä, Flow.

Poissa: Wise Blood

Jes. Eli blogi hiljenee osittain viikoksi, kun Lontoo -vihdoin ja viimein- kutsuu meikäläisiäkin. Katsoin parhaaksi sillä aikaa purkaa arkistojen kätköistä julkaisematta jääneitä postauksia ja kappaleita. Näitä tulee satunnaisesti muutama ajastetusti.

Wise Blood on jännittävä akti. Tosi vaikeeta koittaa päättää mitä tämä nyt oikeasti on. Paljon tavaraa hienossa paketissa. Tämä on taas sarjassamme "odotan isoja juttuja tältä tänä vuonna". Eepee on kesältä, joten levyä kelpaa odotella. Ihme ja kumma, että jostain syystä tämä on jäänyt aina jonkun muun jalkoihin, kun on pitänyt postailla. Erhe on nyt siis korjattu.

P.S. !

Kirjaston musiikkiosastolla

Meillä ei ollut kotona tietokonetta, kun olin nuori. Enkä toisaalta mikään äärimmäisen innokas datailijakaan ollut, vaikka internetin syövereihin olisi mahdollisuus ollutkin syöksyä. Uusien bändien ns. löytäminen tai niihin tutustuminen oli täten kiven alla.

Kun olin osittain toipunut varsin fyysisestä konemusiikkiharrastuksesta, alkoi veri vetää yhä enemmän kitaramusiikin perään ja sitä tyhjiötä, jota MTV ei pystynyt täyttämään, muodostui kahden asian pyhä liitto, jolla musiikkikiinnostus sattumalta ponnahti takaisin kanveesista. Toinen näistä asioista oli sinänsä kohtalaisen tuottelias tapa kyttäillä leffojen/tv-sarjojen lopputekstejä ja bongailla sieltä leffassa soineiden hyvien kappaleiden nimiä. Näin törmäsin ensimmäisen kerran hienoon yhtyeeseen nimeltä Counting Crows ja kappaleeseen Colorblind, joka vieläkin on aika herkkis. (Näin sivuhuomiona voisi mainita, että leffa, josta tuo kappale löytyi, oli Cruel Intentions. Noh, päämäärä pyhittää keinot.)

Suurin musiikki-innoittaja oli tuolloin kuitenkin kirjaston musiikkiosasto, joka pienehkössä kaupungissa toimi kuin ajatus. Hankintaehdotukset toteutettiin lähes poikkeuksetta - harvinaisuuksienkin kohdalla. Toisaalta muiden tekemät hankinnat ja kirjaston työntekijöiden tekemät "nostot" esille olivat myös usein osuvia. Yksi harvinaisista bändeistä, jotka löysin itse ennen kuin ne 'tapahtuivat', oli Sigur Rós, jonka poimin hyllystä mukaan korttia vinguttaen lähinnä mielenkiintoisen nimen vuoksi. Olin myyty välittömästi. Levy oli Agaetis Byrjun, joka vieläkin lukeutuu suosikkeihin. Toisaalta Mew oli aikanaan kirjastosetien nosto, vaikka se olikin muutaman kappaleen verran tuttu, alkoi pitkä suhteemme vasta siitä.

Näin muistin varassa tämä oli hieman kinkkistä, mutta kasasin soittolistan noiden kirjastovuosien nostalgia-arvon vuoksi. Kaikki soittolistan bändit aina ranskahousesta The Cardigansiin ja Manicsiin eivät välttämättä ole varsinaisesti kirjastolöytöjä - useimmat toki. Ne kuvaavat aika hyvin tuolloista musiikkimakua, joka ei ehkä ollut niitä monipuolisimpia, joskaan se ei ole sitä vieläkään. #Kirjasto-soittolista Spotifyssä

Muutama vuosi Turkuun muuttamisen jälkeen yritin toisintaa menestyksekästä kirjastokaivelua ja useita levyjä tarttuikin mukaan, mutta se ei vain tuntunut enää samalta. Nostalgian vastapainoksi postauksen loppuun voi heittää jälleen vinkin hyvästä ilmais-EP:stä. Painted Palms -nimisen bändin Canopy EP on mukavaa experimental popia. Yhtyeen musiikissa on hieman yhtymäkohtia AnCoon, mutta erityisesti laulaja kuulostaa aivan Noah Lennoxilta.

Viikon naisartisti: Lia Ices

Viime viikon oli ihastuttava Oh Land. Tällä viikolla esittelyssä hieman kokeellisempi Lia Ices - kummatkin kuitenkin Brooklynin borough'n asukkeja.

                                                               (Kuva: Eric Ogden)

Jagjaguwarille kiinnitetty Lia Ices julkaisee tammikuun loppupuolella debyyttialbuminsa parin vuoden takaisen Necima EP:n jatkoksi, joka sekin on varsin hieno! Ja Spotifyssä! Suosittelen kuuntelemaan sen uusien kappaleiden seuraksi. Pianon kera usein esiintyvä Lia Ices (taiteli-a-nimi) lähentelee Feistiä ja Tori Amosta varsinkin vanhemmalla matskullaan.

Uudelta levyltä on kuultavana jo todella erilaiset kappaleet, Daphne ja Grown Unknown. Daphne kulkee kauniisti hillittynä jopa Fleetwood Maciä henkivänä kitaraballadina. Daphnella mukana myös Justin Vernon. Grown Unknown taasen iloitsee täysin siemauksin taputuksista ja kiemurtelevasta rakenteestaan. Kumpaakin kappaletta yhdistää Lia Icesin eteerinen ja toismaailmallinen, ihana, ääni.

  "Daphne" by Lia Ices by jagjaguwar

  "Grown Unknown" by Lia Ices by jagjaguwar

Ja niin HEI! Lia Ices on erityisen hyvä artistivalinta, sillä samaan hintaan saamme toisenkin kaverin. Neiti on nimittäin ollut mukana tähän asti tuiki tuntemattoman Sebastian Blanckin levyllä, joka sekin löytyy Spotifystä. Jee. Tästä kuuntelemaan Blanckin Alibi Coast. Ilmeisesti Sebastian on myös taidemaalari. Hra Blanckin singer-songwriter tyyppinen tavarakaan ei ole lainkaan hassumpaa. Ilo kuunnella kumpaakin.

  Sebastian Blanck "Thunder" by rare book room records

Worship

Vieläkään ei heru Flow-ennakkoa täältä. Mutta nyt, kun tunnun pystyvän puhumaan edes vähän muustakin kuin tiistaisesta keikasta, ajattelin tarjoilla bändin ja kappaleen, joista ei vielä täällä ole kuultu. Voit sitten vaikka kertoa ystävillesi siitä viikonloppuna.

Brittiläinen Worship nimittäin julkaisi hiljaittain ensituotoksiaan Norjassa vietetyn levytyssession jälkeen. Itse tuotettu, miksattu, äänitetty jne levy tarjoaa mm. Collateralin, joka hyökkii korviin kokeellisen elektro-rockin nytkähtelevin tahdein ja pysyy siellä. Alunperin viime viikolla kuultu kappale jäi postaamatta, kun aina tuntui jokin ajavan ohi. Mutta mikäli jokin kappale onnistuu koko viikon soimaan päässä, vakuuttamaan joka kuuntelukerralla eri tavalla ja joidenkin mukaan muistuttamaan hieman Thom Yorkea, on velvollisuus jakaa tämä yhtye ja kappale.

Mm. We Have Bandiä lämpännyt Worship on siitäkin mielenkiintoinen tapaus, että sen voisi odottaa pärjäävän myös levymyynnissä. Tässä siis kaunis kappale,  Collateral ja Midnight Sun. Ole hyvä ja kuuntele. Ja lataa myös ilmaiseksi.

Ja aivan niin, Worship viihtyy internetissä. Fanita vähän joka paikassa:

Worship FB:ssä, MySpacessä, Twitterissä, Bandcampissä

Golden Ages - Africa

Uskaltaisitko koskea Toton Africaan tehdäksesi siitä oman version? En mäkään. Golden Ages teki kuin tekikin niin. Iloksemme.

AnCo-vertauksien hidalgo Golden Ages on tarttunut Toto-klassikkoon tarpeellisen ennakkoluulottomasti ja lopputulos kuulostaa tutulta ja vieraalta samalla. Mähän tunnetusti tykkäilen covereista. Kappale on yksi Golden Agesin Africa EP:n kappaleista.

Jos tykästyit enemmän, Golden Agesin Myspace-sivuilla on linkkejä kappaleiden latauksiin, kuten myös last.fm:ssä. Indiecater Recordsin sivuilla on GA:n kokopitkä Tradition streaminä.

Ei GA:n versio silti alkuperäiselle vedä ihan vertoja. Eräänäkin iltana Dynamossa näin erään kaverin porukan villiintyvän siinä määrin Totosta ja juuri Africa-biisistä, että oli pakko ihan fanittaa herrojen biletystä. Olivat varmaan yhtä fiiliksissä kuin itse bändi videolla:

Spirit Spine & His Clancyness

Lueskelin eräänä päivänä The Daily Growl -blogia ja sen pitäjä oli haastatellut Spirit Spine -nimistä artistia. Spirit Spinesta ei ollut mitään käsitystä aiemmin, mutta kuvaillessa artistia mainittiin mm. nimet Panda Bear ja Gold Panda, niin olihan tämä pakko tsekata.

Selvitellessä Spirit Spinen taustoja sain selvillä, että artistinimen takaa löytyy indianalaisopiskelija Joseph Denny. No, sehän ei sinänsä ole merkittävää, vaan se miten kypsää ja mielenkiintoista soundia kaverilta löytyy. Ja kun tässä hänen tuotantoaan kuuntelee, ei vertailu Panda Beariin ainakaan ole turhaa. Tässä voit kuunnella, kiitos Spirit Spinen ja bandcampin, Jungle Bridges -levyä.

Spotifystä löytyvät kappaleet ovat myös erittäin maistuvia. Tykkäilen nyt kyllä todella kovasti.

Kyseisessä haastattelussa oli kuitenkin muutakin ilahduttavaa. Spirit Spine nimittäin mainitsi tykkäilevänsä His Clancynessin Summer Majestic -kappaleesta. Niin bändi kuin kappalekin olivat sellaisia, joista olin kuullut pitkin viimeisiä viikkoja, mutten ollut vaivautunut tutustumaan. Summer Majestic on melkoisen kivaa lo-fi garage surffirockia, suurin piirtein samaa kauraa kuin Surfer Blood ja Best Coast. Kuuntele Summer Majestic tässä.

 His Clancyness - Summer Majestic by MASSES 

The Books - Beautiful People // Pari coveria

Omalaatuisella tavalla elektronista musiikkia ja folkia sekoittavalta The Booksilta on kuunneltavana tänään uusi kappale, nimeltään Beautiful People. Varsin paljon Sigur Rósilta kuulostava kappale on oikeastaan aika hyvä. The Way Out ilmestyy tänä vuonna ja on duon neljäs albumi, jolta tämäkin kappale on:

 The Books - Beautiful People by Hypetrak 

The Booksilta on viimeksi kuultu yhteistyössä José Gonzalézin kanssa mm. tämä Nick Drake -cover. Cello Song:

 The Books w. Jose Gonzalez - Cello Song by bbor62 

Myös Zola Jesus ja Julian Casablancas pääsevät tänään osallistumaan coverikarkeloihin. Kumpaakaan en ole tainnut aiemmin tässä blogissa mainita. Experimental / noise -soundeista tutuksi tullut Zola Jesus julkaisi aiemmin tänä vuonna EP:nsä, joka sai varsin paljon innostusta osakseen. Tänään on kuunneltavana neidin versio Jefferson Airplanen Somebody To Love -kappaleesta. Tutuissa merkeissä mennään ja tämä, jos mikä, on coveri:

 Zola Jesus - Somebody To Love (Jefferson Airplane cover Feat. Dead Luke) by musicmule 

 Jefferson Airplane - Somebody to Love by Paulera 

Julian Casablancas taasen on tietysti The Strokesista tuttu laulaja, joka sooloili viime vuonna levyllisen musiikkia varsin yliarvostetusti. Pakko on kaveria kuitenkin kunnioittaa: livenä vedetty Bruce Springsteen -coveri on mukavaa menoa. Tässä Dancing in the Dark (kuvan laatu ei ole kovin hyvä, mutta ääni toimii mukiinmenevästi):

Mutta katsokaapa miten Bruce ja Courteney Cox painavat!

Viikko 10: Gorillazin, The Morning Bendersin, jj:n ym. uudet julkaisut

Eilisestä postauksesta tuttu Kisses jaksaa hykerryttää vieläkin, se vasta oli kivaa musiikkia ja sai odottamaan lisää. Mutta katseet käännämme jo ensi viikon hienon hienoon julkaisusumaan. Tässä taas tämän blogin valintoja ensi viikon julkaisuista.

Maaliskuun kahdeksas ja yhdeksäs päivä ovat kuumaakin kuumempia levyjulkkaripäiviä, sillä noina päivinä uutuutensa julkaistavaksi tuovat Damon Albarnin Gorillaz, The Morning Benders, jj, Liars, jo aiemmin arvostelemani Broken Bells, White Hinterland, Titus Andronicus ja New Young Pony Club. (huh!) Aika lista.

Gorillazin kolmas studioalbumi, Plastic Beach, on saanut jos jonkinlaista hykerrystä aikaiseksi ollessaan ennakkokuunteluissa useissa paikoissa, mutten itse ole saanut aikaiseksi tutustua siihen.

En nyt mitenkään erityisen tohkeissani ole aikaisemmin bändistä ollut, mutta pop-musiikin saralla Gorillaz on mielenkiintoinen "bändi".


Plastic Beachiltä kuulemani kappaleet, Stylo ja Rhinestone Eyes mukaan lukien, ovat vaikuttaneet ihan lupaavilta. Nettivastaanoton perusteella jotkut tykkää semisti ja jotkut ovat täysin haltioissaan.

The Morning Benders. AHHH. Mahtava bändi. Big Echo julkaistaan siis ensi viikolla, ja kuten aiemmin postailinkin, on Grizzly Bearin basisti Chris Taylor sen tuottaja.

Olen kuunnelut Big Echon vasta kerran läpi, mutta "mää nii tykkä kyl".


Ruotsalainen jj kasvatti suosiotaan viime vuonna ilmestyneellä nº 2 -levyllään. Voisi sanoa kyllä että ihan aiheesta, sen verran mielenkiintoinen levy oli kyseessä. Jatkoa ilmestyy siis jo nyt, ensi viikolla. Ja on, ei mitenkään kovin yllättävästi, nimeltään nº3.

Viime levyn oltua suhteellisen lähellä täysosumaa, ei nº3 kuitenkaan onnistu sykähdyttämään aivan samalla tavalla. Samanlaista kivaa meininkiä ja hassuja yhdistelmiä on luvassa, muttei kuitenkaan yhtään "Ecstasyä" tai "Things Will Never Be The Same Againia".


Kokeellinen post-punk bändi Liars ei ole mitenkään liian tuttu itselleni aikaisemmista levyistä, mutta sekin julkaisee uuden levynsä ensi viikolla.
Sisterworld-nimeä kantavasta levystä julkaistaan myös laajennettu versio, jonka kakkoslevyllä on remixejä Liarsin kappaleista tunnetuilta artisteilta kuten Thom Yorke, Bradford Coxilta ym.


Broken Bellsiin ei tarvitse liiemmin puuttua tehtyäni sen jo täällä. The Shinsin James Mercer ja Danger Mousena tunnettu tuottaja-artisti julkaisevat siis pop-levyn Broken Bells -nimen alla.

White Hinterland on nykyisin jo duo, kun se aiemmin oli lähes pelkästään Casey Dienelin sooloprojekti. Nyttemmin musisointiin osaa ottaa myös Shawn Creeden.
Kairos ilmestyy ensi viikolla ja on sellaisenaan ehkä eniten arvoitus tänään mainittavista levyistä. Tässä maistiaista:


Titus Andronicuksesta ehti jo ääniä-blogi kirjoittamaankin, mutta tosiaan, bändin The Monitor -niminen kakkoslevy on myös ensi viikon mielenkiintoisimpien julkaisujen joukossa.

Tässä samalla kappaleita kuunnellessa tulee kyllä sellainen olo, että levyyn on ehdottomasti tutustuttava paremmin.


Hieman vain pintaa raapaisseena ohjaan kuuntelemaan levyä MySpaceen. Shoegaze-vaikutteista indie rockia soittava Titus Andronicus on mielenkiintoinen tuttavuus. Tutustukaa ihmeessä.

New Young Pony Club palaa myös debyyttilevyn jälkeiseen arkeen julkaisemalla toisen levynsä The Optimistin. Debyytillään tunnetuksi tulleen dance-punk (aika tyhmä termi mutta kuitenkin) bändin kakkoslevy on odotettu, ja ainakin Lost A Girl -kappale maistuu mukavasti.

Kisses / Mesita / Strange Birds

Vierailut Hypemiin tai muihin blogosfääriä niputtaviin sivuistoihin tuottavat lopulta aika harvoin mitään suuria ahaa-elämyksiä, mutta päätin silti pistäytyä pitkästä aikaa - ja kannattihan se.

Losangelesilaisduo Kisses oli melkeinpä blogatuimpien joukossa. Kun duon musiikkia kuvaillaan lauseilla, joissa samassa yhteydessä mainitaan "Jens Lekman" ja "italo-disco", niin eihän tuota voinut jättää väliin. Onneksi en jättänyt.

Kesäisen iloista ja positiivista renkutusta, kivaa pop-musiikkia ja ennen kaikkea melkoisen tarttuvaa. Sopii tähän aurinkoiseen lauantaihin erinomaisesti.

Mesita taasen on yhden miehen Bon Iver / Grizzly Bear -henkinen projekti Coloradosta. Kaveri pyörii toistaiseksi aika marginaaleissa, vaikkakin on tehnyt levyn vuonna 2008 ja EPn viime kesänä. Mutta yksi kappale voi muuttaa kaiken.

Living / Breathing -kappale huokuu ainakin aluksi aika vahvoja Grizzly Bear -viboja, mutta eivät haittaa liiaksi kuuntelukokemusta. Living / Breathing on ladattavissa bandcamp.com -sivustolta.

Strange Birds osoittautui erityisen mukavaksi pikkubändituttavuudeksi uuden EPnsä myötä. Ensinnäkin: EP on vapaasti ladattavissa ja streamattavissa bandcamp.comista. Toiseksi: se on hieman varautunutta ja minimalistista akustisen kitaran ryydittämää kalifornialais-folkia.

Myös Strange Birds on duo. Mikäli se mitään ratkaisee. EPn hienoimpia hetkiä ovat Winter Birds ja Nature's Sounds.

P.S. Foalsin uusi kappale on ihmetyttänyt koko viikon. Mistä oikein on kyse? Toukokuussa ilmestyvä levy tulee olemaan mielenkiintoista odotettavaa.

Spanish Sahara:

Yeasayer: Odd Blood

Alkuvuosi on tuntunut todella kiireiseltä levyjä ajatellen. Paljon on levyjä julkaistu jo, ehkä vähemmän suoraan vuoden parhaiden levyjen listoille meneviä kuin ennakkoon ajatteli, mutta kuitenkin. Beach Housen levyjulkaisu oli itselle se alkuvuoden suurin juttu ja viikon päästä julkaistava Odd Blood Yeasayeriltä on toinen.

Olen itse ollut kyllä todellä mielissäni mm. Laura Veirsin, Four Tetin ja Los Campesinos!:in levyistä, mutta odotukset ovat olleet korkealla erityisesti BH:n ja Yeasayerin kohdalla. Merkkipäiviä kumpikin, ikään kuin. Ja, kuten Beach Housen kohdalla, myös Yeasayerin levy on ennakkoon kuunneltavissa netissä. Jälleen kerran 3voor12 -sivusto tarjoaa levyjä ennakkokuunteluun. Virallinen levyjulkkari sijoittuu vasta viikon päähän (9.2.).

Levy alkaa melkoisella "heitolla", Children, joka vaikuttaa ensin paljon huolimattomalta tai sekavammalta kuin onkaan, kuten oikeastaan koko levykin. Avausbiisi avaa salansa vasta useamman kuuntelun jälkeen outoine vokaaleineen ja tarjoaa loppujen lopuksi osuvan intron koko levylle.

Taas, olen vähän pulassa oman musiikkikorvani ja hitaastilämpenevyyteni kanssa, sillä Odd Bloodissa on sulateltavaa. Yllättävän paljon ehtii nimittäin tapahtua levyn keston aikana. Silti Brooklynistä kotoisin oleva bändi tarjoaa, lupaustensa mukaisesti, suoraviivaista neopsykedelistä pop-kappaletta toisensa perään. Oudot avaruusdiskovibat jatkuvat läpi albumin.

Jo ennen levyn julkaisua kuullut kappaleet Ambling Alp, Madder Red, I Remember ja O.N.E. ovat ehdottomasti levyn parhaimmistoa. Ne ovat kaikki erilaisuudessaan mahtavia niin mukana laulamiseen kuin ns. joraamiseenkin ja sellaisenaan omiaan osoittamaan yhtyeen luomisvoiman laajuuden. Varsinkin Madder Red ja O.N.E. ovat varmasti mukana vuoden parhaita kappaleita pohdittaessa.

Suosittelen Odd Bloodia varten hyviä kuulokkeita, sillä silkasta eri äänien ylivoimasta ei saa todellista kuvaa perusäänentoistolla. Kiinnitin myös huomiota etenkin rumpalin työskentelyyn, jotenkin niin hauskan monipuolisesti eri lyömäsoittimet tekevät yhteistyötä useilla kappaleilla.

Mutta. Yeasayer ei ole tämän vuoden Animal Collective eikä Odd Blood yllä Merriweather Post Pavilionin tasolle. Alun kaunopuheisten ja monipuolisten lupausten jälkeen Yeasayerin taika himmenee kuuntelijan korvista ja sitä tajuaa kuuntelevansa sittenkin ihan ihmisten tekemää musiikkia. Viimeistään Romen jälkeen tajuaa, että nämä ovat ihan hyviä kappaleita ja sopivia levylle, mutta ensimmäisten kappaleiden hohto uupuu.

Toinen mutta saapuu kaksoisagentin omaisesti palauttamaan positiivisuuden arvioon: Odd Blood tulee epäilemättä olemaan vuoden parhaita levyjä, sen uskallan jo nyt luvata. Se ei yllä millään AC:n tasolle eikä Beach Housen tasolle. Eikä tarvitsekaan. Yeasayer on tehnyt rohkean, tanssittavan/notkuttavan, monipuolisen ja ennen kaikkea laadukkaan levyllisen musiikkia, joka tarjoaa todellisen kuuntelijaelämyksen. Kokemus musiikillisesti on niin laadukas ja monipuolinen, että Yeasayer pärjäisi myös instrumentaalibändinä. Tykkään aivan hirmuisesti tästä levystä.

Odotuksiin nähden ehkä hienoinen pettymys, varsinkin erittäin kovan alun jälkeen. Pohdinta tuleekin jatkumaan lähinnä sen merkeissä, olivatko odotukset ennakkoon niin kovat ettei niihin yltäisi kukaan, vai oliko levy oikeasti pettymys. Päättäköön kukin itse.

#Tässä linkki ennakkokuuntelemaan Odd Blood: 3voor12