Levyvalinta: Wolf Gang - Suego Faults

Oikeastaan on eilisen uutisia. Levyvalintakin heijastelee vähän olotilaa. Jos nyt vaan skipataan ne kaikkein synkimmät uutiset ja keskitytään tähän levyyn. Wolf Gangin eilen ilmestynyt debyyttilevy on nimittäin silkkaa iloa, rakkautta ja tanssia.

Suego Faultsia edeltää monta vahvaa singlejulkaisua, joista kuitenkin on sen verran aikaa, että vähän yllätyin levyjulkaisun koittaneen vasta nyt. Muutenkaan en ihan odottanut, että tämä Max McElligottin projekti parin vuoden takaa olisi nyt näin monen huulilla. Toinen yllätys tuli sitten ihan perinteisesti levyn sisällön myötä. Elektro popia ei tänä vuonna ole ehkä tehty yhtä kovaa levyllistä.

Lähimmät vertailukohdat McElligottin musiikille löytyy MGMT:n ensimmäisestä levystä sekä kenties The Arkista. Kumpikin on osoittanut samanlaista ilon uhmaa kuin Wolf Gang tällä levyllään. Wolf Gangissä kuuluu enemmän Ola Saloa hivenen muistuttava fraasien sanailu kuin varsinaisesti tyylillinen hengenheimolaisuus, mutta sekin kuuluu minun korvaani kyllä.

Ehdottomasti kuuntelun arvoinen ja hyvä levy. Ainut huoli on jääkö Suego Faultsin kukinta yksivuotiseksi vai kestääkö se talven yli ja jää monivuotiseksi iloksi - niin kuin kaksi verrokkiaan.

- - - - - - - - - - - - - -

Noin muuten...

#... Laura Marlingin kappale Sophia uudelta levyltä sai eilen ensisoiton. Oon aina vähän skeptinen, kun artisti julkaisee lyhyellä välillä albuminsa. En jotensakin jaksa uskoa, että monellakaan artistilla riittää talenttia tuottaa laadukasta tavaraa lyhyen ajan sisään kaksi levyllistä. Toivotaan että olen väärässä.

#...nyt levylautasella lisäksi ilmiselvä valinta, Siinain Olympic Games.

Laura Marling - A Creature I Don't Know

Niin vain pitivät ennakkotiedot paikkansa: sydäntä lähellä oleva folkmimmi Laura Marling julkaisee kolmannen levynsä A Creature I Don't Know syyskuussa. Nyt siitä on varmuus. Britannian terävimpään talenttiin lukeutuva, vuonna 1990 syntynyt (jep, 21-vee ja kolmas levy tulossa) Marling julkaisi pienen etiäispätkän uudelta levyltään.

Pätkän taustalla soi Night After Night -niminen uutukainen. I Speak Because I Can oli lempilevyjeni joukossa viime vuonna, joten aivan pikkujutusta ei ole kyse. Aina vain pessimistin elkein epäilyttää levyjen lyhyt julkaisuväli. Silti, tämä on tiistaiksi aivan erinomainen uutinen. Alla muutama livenä vedetty uusi kappale, joita saattaa levyltä löytyä.

- - - - - - - - - - - - - -

Nyt levylautasella: Bon Iverin lisäksi tällä hetkellä täällä soivat Marissa Nadlerin sekä viikon naisartistina piipahtaneen Mechanical Briden uutukaislevyt. Kummatkin Spotifyssä.

Levyt 2010: 10-1

10. Yeasayer - Odd Blood

Psykedeelisten rytmien ja jamittelun brooklyniläisairut. Alkuvuoden tiukimpia levyjä, josta kuitenkin sulattelun jälkeen huomasi, ettei B-puoli ollut ihan yhtä suvereeni kuin A-puoli. Silti vuoden parhaita tanssahteluun ja fiilistelyyn sopivia levyjä, jolta on irroitettavissa monta tiukkaa sinkkua aina viime vuonna julkaistusta Ambling Alpista lähtien.

9. Foals - Total Life Forever

En usko, että oli montaa, jotka odottivat tällaista Foalsia Antidotesin ja Hummerin jälkeen. Alunperin intoilin tästä jopa niin kovin, että ennakoin sille top 5 -sijoitusta. Bändi tarjoilee omassa skaalassaan laajaa ilmaisua, viehättävää melodiantajua ja Yanniksen häkellyttävää laulua. Ei ole perusteetonta epäillä, että Svenska Grammofonin studioilta Göteborgista on tarttunut paljon mukaan.

8. Laura Marling - I Speak Because I Can

Vasta parikymppisen Marling toinen studioalbumi on äärimmäisen hienoa brittifolkia ja todiste tekijänsä kypsyydestä. Jo ensimmäinen levy tuntui uskomattomalta ollakseen niin nuoren tekemä, mutta tällä levyllä Marling jatkaa kasvuaan. Eikä toki pidä vähätellä tämän levyn ansioiden olevan vain suhteessa tekijänsä ikään: parempaa laulaja-lauluntekijätuotantoa saa hakea. Ehdottomasti lemppareita.

7. Deerhunter - Halcyon Digest

Jotenkin tuntuu, että useampien pitäisi kuunnella tätä levyä. Uskomattoman tuotteliaan Bradford Coxin aivoituksissa voi löytää ja kokea monta musiikkielämystä yhden suuremman viitekehyksen sisällä. Ei välttämättä helpoimpia levyjä, mutta kannattaa antaa Deerhunterin tehdä tehtävänsä.

6. Sufjan Stevens - The Age of Adz

Sufjanin huikea paluu, joka päällisin puolin vaikuttaa täysin uudistuneelta, ja onkin uudistunut, mutta sisältä löytyy yhtä nerokas säveltäjä/sovittaja kuin Illinois'lta. Lauluntekemisen näkökulma vaihtunut hieman henkilökohtaisempaan ja pienempään. Syksyn aikana kasvoi isoksi suosikiksi, jopa Stevensin oman tuotannon sisällä. The Age of Adz jatkaa kasvamistaan.

                                         (Kuva: sufjanstevens.bandcamp.com)

5. Ariel Pink's Haunted Graffiti - Before Today

Vuosikymmenet ja genret vaihtuvat tiuhaan tahtiin tällä retroilumeiningin pikkujättiläisellä. Kuuntelun aikana vaivaa jatkuva fiilis, että olisi tämänkin kuullut ennen jossain, vaan ei ole. Before Today onkin tätä päivää juuri siinä mielessä, että siinä kuuluu kaikki ja ei mikään: niin monen eri asian yhdistäminen yhtenäiseksi levyksi tekee Ariel Pinkille omalaatuisen soundin. Mahtava tekele.

4. The Tallest Man On Earth - Wild Hunt

Kristian Matssonia on hehkutettu täällä niin tiuhaan ja niin hurjasti, etten tiedä miten kaveria enää sanailisin. Äärettömän taitava kitaramies, joka saa kitara + mies -yhdistelmästä enemmän irti kuin melkeinpä ketään muu. Sairaan hyvä keikka pari viikkoa sitten, tämä hieno albumi ja hieno eepee aiemmin julkaistu tänä vuonna. Parhautta.

3. Minä ja Ville Ahonen - s/t

Taannoinen Dynamossa heitetty keikka avasi koko levyn minulle. Tämän vuoden paras suomalainen suoritus. Ahosessa ja koko bändin tekemisessä yhdistyvät jotenkin mahtavalla tavalla se, miten oma näkemys pitää säilyttää luomisprosessissa, mutta silti olla avoin kompromisseille. Tuleva klassikko levy, josta on vaikea löytää heikkouksia. Sanoitukset, laulu, kitarointi, sovitukset: parasta! Sen luulisin kertovan jo jotain, jos jokainen kappale vuorottelee suosikkina.

2. Beach House - Teen Dream

Jo vuoden alussa julistin tämän olevan SE levy vuodelle. Taistelin pitkään itseni kanssa, onko tämä ykkös- vai kakkossuoritus tänä vuonna. Tässä blogissa sanottua: "Teen Dream on mahtava levy. Yksinkertaisesti. Se on hillitty mutta valloittava. Vähäeleinen ja suuri. Unenomainen muttei unelias. Se hipoo täydellisyyttä. Äänimaailma on mieltäylentävä ja silti jotenkin surullinen." En olisi osannu paremmin sitä nyt ilmaistakaan.

1. The National - High Violet

Tätä saattaisi kutsua tylsäksi ja yllätyksettömäksi valinnaksi. Mutta niin se vain on. 2010 on High Violetin vuosi. Lempiasioita tässä levyssä, minusta tuntuu, on se että kaikki fanittavat eri kappaleita. Jos The Suburbsin menestys vuoden lopun listauksissa oli yllättävää, on High Violetin vähän kehnommat sijoitukset tai sijoituksen puuttuminen ollut minusta yhtä yllättävää. Monien keskustelujen ja hehkutusten jälkeen tulin siihen tulokseen, että mikäli Boxeria ja tätä vertaisi, tuskastuisi: mielestäni Boxerilla huiput ja aallonpohjat ovat kyllä erottuvampia kuin High Violetilla, mutta Violet on tasaisempi ja yhtenäisempi. Näin The National-fanina on puolueettomuus turhaa: kun lempibändi tekee erinomaisen ja laadukkaan levyn vanhojen jatkoksi, on selvää, miten käy myös listasijoituksen. Ihmettelyn sijaan pitää olla tyytyväinen, että on olemassa bändi, jolla on näin loistava julkaisuhistoria. Maaliskuussa nähdään Kulttuuritalolla.

(Kuvat: wikipedia).

Parhaat kappaleet 2010: 20-11

Kahdenkymmenen kappaleen otanta kahdessa osassa. Valinnat ovat häilyviä ja alttiita muutokselle. Let us begin.

20. Laura Marling - What He Wrote

Parhaimmillaan artisti saattaa venyttää kertojapersoonansa muiden kokonaisuuksiin ja esittää ne kuin sisältäkatsottuna. Marlingin inspiraatio tämän kappaleen sanoituksiin löytyi sodanaikaisesta kirjeenvaihdosta. Kypsää tarinankerrontaa saattelee ylimääräisyyksiä välttelevä akustinen kitara Marlingin käsissä.

19. Fever Ray - Mercy Street

Listan ainoa koveri. Huolimatta siitä, että Peter Gabrielin alkuperäistä ei ole rukattu täysin uusiin ulottuvuuksiin, pidän päivityksestä ja napakasta otteesta jolla Fever Ray on lähestynyt tätä kappaletta suunnattomasti.

18. Gauntlet Hair - I Was Thinking...

Blogijulkaisusta huolimatta tämä ensisingle coloradolaisbändiltä kesti kuin kestikin vuoden loppuun saakka yhtä tiukkana kuin ensikuuntelulla. Kotikutoisuudestaan huolimatta yhä yllättävä ja viihdyttävä kappale. Musta tämä on jopa enemmän 2010-soundia kuin esim. Sleigh Bells.

17. The Tallest Man On Earth - Burden Of Tomorrow

Ei liene yllätys. Korvia myöten (pun intended) Wild Huntiin ihastuneena useampikin kappale olisi voinut päätyä kappalelistalle, mutta tämä on suosikki. Ja sattumoisin mielestäni eniten Zimmermanin Robertia kaikuva. Hurjan hieno folk-kipale.

16. Caribou - Odessa

Flow'ssa livevetonsa myötä yllättänyt Caribou oli yksi ainoista, joiden listalle päätyminen oli selvää pitkän aikaa. Psykedeelinen tanssimusa kiteytyy Odessan avaraan äänimaailmaan.

15. Topi Saha - Sokea

Näitä valintoja ei tohdi ajatella liikaa - ne pitää tehdä tunteella. Sokean klassiset ainekset saavat yhdessä aikaan herkän ja kauniin kappaleen. Edes pieni naiviuden hiven ei haittaa, vaan pikemmin tekee koko kappaleesta (ja artistista) lähestyttävämmän, vilpittömämmän ja pidettävämmän.

(Kappaletta linkitettäväksi ei löydy, joten myspace kutsuu. Tai ostakaa levy, se on hyvä.)

14. Arcade Fire - We Used To Wait

Terävimpänä kärkenä levyn lähiötarinoihin tämä kappale esittelee uudistuneen AF:n, joka on kääntänyt indie rockinsa katseen suurista kuvioista pienten piirien suurellisuuteen. Ne on ne pikkuasiat.

13. The Naked and Famous - Young Blood

Kun jouduin tämän kappaleen elektrohurmoksen valtaan elokuun alussa, en osannut todellakaan aavistaa, että myös BBC noteeraisi bändin ensi vuoden läpimurtokaavailuissaan. Silkkaa tunnetta, tanssia ja hurmosta. Loistava tanssikipale!

12. Owen Pallett - E Is For Estranged

Ah, Owen. Mä pidän Owenista eniten pianon ääressä, niin kuin tässä loistavassa kappaleessa. Tämä etenee niin hienosti: kun alun nyansseja hellivistä tunteista päästään yli, alkaa loppua kohti hienosti kasvava osuus joka taaseen palaa pieneen epätoivoon lopussa. Pallettia parhaimmillaan + yksi ehdottomista lemppareista.

11. Interpol - Always Malaise (The Man I Am)

Synkkääsynkkää. Mutta iloinen asia on se, että Interpol kykeni jälleen tekemään tämänkaltaisia kappaleita. Alkunihkeilyn jälkeen uusi levy, ja erityisesti tämä kappale, avautuivat velloen ylle kuin sankka savu.

To be continued...

Laura Marling purkitti Neil Youngia ja Jackson C. Frankia

                                                          (Kuva: lauramarling.com)

Blogilemppari Laura Marling kävi Jack Whiten Third Man Recordsilla purkittamassa pari coveria. Marling saapui Nashvilleen jenkkikiertueen ohella Whiten kutsumana.

Cover-valinnat olivat Neil Youngin The Needle and the Damage Done - kenties yksi lemppari NY-kappaleista ja jo aiemmin Marlingin repertuaariin kuulunut kappale - ja Jackson C. Frankin Blues Run The Game. Kappaleet julkaistaan seiskatuumaisena.

Marling on osaava nainen - ehdottomasti. Kun eilen kuuntelin kappaleet ensi kerran, piti ihmetellä miten Marling, loihdittuaan yhden vuoden lempilevyistä, onnistuu taltioimaan covereihin Whiten avustuksella tunnelman, joka kuulostaa paitsi pehmeältä myös omalta. Covereiden taika on kunnioitettava, varsinkin kun tietää Youngin kappaleiden käyttötiheyden ja toisaalta Frankin kappaleen joutuneen Simon & Garfunkelin, Counting Crowsin ja Nick Draken soittamaksi. Alla mukana myös alkuperäiset kappaleet.

  Laura Marling, 'The Needle And The Damage Done' by Tim Chester NME

  Laura Marling, 'Blues Run The Game' by Tim Chester NME

Boy & Bear

Australialais-folkia tarjoileva Boy & Bear on kolmihenkisestä viisikoksi paisunut kokoonpano Sydneystä. Viime vuoden puolella Mexican Mavis -kappaleella hyvän vastaanoton saanut bändi kiertää tällä hetkellä Laura Marlingin mukana UK-kiertueella.

 Mexican Mavis - Boy & Bear by musicmanners 

Boy & Bearin voisi kuvitella maistuvan mm. Midlaken, Laura Marlingin ja Fleet Foxesin faneille. Bändiltä on tulossa EP nimeltä With Emperor Antarctica, jolta on mm. edellä oleva Mexican Mavis ja seuraava livenä esitetty Rabbit Song:

# Rabbit Songin albumiversion voit kuunnella täällä.

# Mexican Mavis -kappaleen voit ladata täältä s-postia vastaan.

Myös Blood to Gold -kappale löytyy tulevalta EP:ltä:

 Boy & Bear - Blood to Gold by colorfultadpole 

Brittifolkia sunnuntaille: Johnny Flynn & kump.

Isossa-Britanniassa folk on voimissaan. Erilaisissa, hienoissa muodoissa. Joukon terävimpänä kärkenä mainitaan yleensä Mumford & Sons sekä Laura Marling, jotka kumpikin saavat täälläkin suuria tunteita aikaiseksi.

Vähemmälle huomiolle jääneitä voidaan katsastaa ja kuunnella ainakin tänään: Johnny Flynn, Alessi's Ark, Emmy the Great, Cherbourg. Alessi's Arkista olenkin jo jossain vaiheessa kirjoitellut, mutta Noah and the Whalen jätän nyt huomiotta, sillä sen uskon olevan tutumpi usealle.

Johnny Flynn on mielenkiintoinen veijari. Been Listening, uusi albumi, ilmestyy kesäkuun 7. päivä. Aiempi A Larum -albumi keräsi lähes yksinomaan kehuja. Flynn on huhtikuussa kiertueella Mumfordin poikien kanssa ja tehnyt yhteistyötä Laura Marlingin kanssa tulevalla levyllään. Uusi Johnny Flynn -kappale tulevalta levyltä tulee tässä, Kentucky Pill:

Alessi's Arkiltakin on tarjolla uutta. Soul Proprietor on uusi EP tältä singer-songwriterilta ja siltä on kuultu mm. Shovelling:

  Alessi's Ark // Shovelling by Stayloose

Emmy the Greatin kokopitkä ilmestyi jo yli vuosi sitten. Mutta eipä tuo haittane vaikka sen tähän sisällytän. First Love on nimittäin oikein kiva levy. Itseltäni tämä jäi kuuntelematta tuolloin, mutta kevätiltamiin se sopii tänäkin vuonna paremmin kuin hyvin.

Cherbourg on erikoinen tapaus: bändi ehti lopettaa ennen kuin edes kuulin koko kokoonpanosta. Onneksi bändin kaksi EP:tä löytyvät myös Spotifystä. Cherbourgin soundissa kuuluu jotenkin monta kerrosta brittiläisiä folkbändejä, mutta myös kansanmusiikin vivahteet kuuluvat viulun myötä. Laulajan äänestä tulee hieman Snow Patrol ja Frightened Rabbit mieleen. Harmi, että bändi laittoi pillinsä pussiin, sillä olisi ollut mielenkiintoista nauttia bändin kokopitkän kuuntelusta. Tässä Man-kappaleen video:

Tsekkaa Cherbourgin EPt Spotifyssä: Into the Dark EP ja Last Chapter of Dreaming EP.

Bloodbuzz Ohio ja muita uutuuksia

Paikallinen The National -uutisoijasi tässä hei. The Nationalin tulevalta levyltä kuultiin nyt jo toinen kappale, tällä kertaa radiosoitossa BBC:llä. Bloodbuzz Ohio -nimistä kappaletta on soitettu viimeisen vajaan vuoden aikana jo keikoilla, mutta nyt siitä kuultiin ensimmäistä kertaa studioversio.

Ensimmäinen levyltä semivirallisessa yhteydessä kuultu kappalehan oli Terrible Love. Lue ja kuuntele täällä.

Tässä live-taltiointi Bloodbuzz Ohiosta...


...ja linkki Stereogummille kuuntelemaan radioversio:
Bloodbuzz Ohio @ Stereogum
Voiko tästä bändistä pitää enää enempää? Kannattaa tsekata videon viimeinen minuutti, jolla Matt Berninger alkaa sekoilla tuttuun tyyliinsä, mikä on ihan älyttömän nättiä jotenkin.

Blitzen Trapperiltä on tullut myös oikein herkkikseltä kuulostava pianovetoinen kappale nimeltä Heaven & Earth:


Ylistämäni Laura Marlingin uutukaislevyltä on lohkaistu nyt kolmas kappale ja sille ihan videokin. Tässä Rambling Manin virallista videota:


Viime vuonna A Place To Bury Strangers -niminen pumppu jäi ihan liian vähälle huomiolle, ihan noin yleensä siis. Ego Death -kappaleeseen on nyt tehty ihan videokin. Video on uusi, ei kappale, joten hämäsin hieman otsikoinnilla:


Näin ihan kuriositeettina voisi mainita uutisen, jonka mukaan Karen Elson, Jack Whiten puoliso, julkaisee soololevynsä The Ghost Who Walks toukokuun 27. päivä. Eikä tämä nyt hassummalta kuulosta:

Uutisointia!

Yeasayerin O.N.E. -kappaleeseen on tehty ihan kohtuullisen nätti video:

Sitten voisi taas katsella ensi viikon julkaisuja. Näistä olenkin jo viikon mittaan maininnut, joten kenties on turha ihan hirveän monta videota liittää: She & Him, Laura Marling, Goldfrapp. Näiden lisäksi levynsä julkaisee myös Timo Räisänen.

Laura Marlingin ja Goldfrappin levyt ovat jo Spotifyssä:

# Laura Marling - I Speak Because I Can

# Goldfrapp - Head First

Jostain syystä olin merkannut myös Jónsin levyn julkaisun ensi viikolle, mutta kyseessä taitaa olla ennen levyä tuleva EP. Itse Go -levyn julkaisupäivä lienee vasta parin viikon päästä. Tässä silti yllättävän toimiva MGMT-coveri Jónsilta:

  

MGMT:stä puheenollen, olette varmaankin jo pistäytyneet whoismgmt.comissa kuuntelemassa uuden Congratulations -levyn?

Eilen pistäydyimme myös Dynamossa. Moneybrotherin They're Building Walls Around Us toi mieleen lukion:

Laura Marling - I Speak Because I Can

Ensi viikolla on parikin mielenkiintoista julkaisua, joista alkuviikosta puolittain käsitelty, ihastuttavan mainio She & Him on toinen.

Samassa postauksessa nostin Laura Marlingin esiin singlejulkaisun Devil's Spoke myötä. 22. päivä maaliskuuta julkaistava I Speak Because I Can on parikymppisen Marlingin toinen julkaisu. 3voor12 -sivuston ennakkokuuntelua ei vain voinut vastustaa ja otin asiakseni katsastaa neidin tuotoksen.


Lähtöasetelma kuunteluun ei kenties ollut artistin kannalta paras: debyytti oli melkoisen pidetty, singlejulkaisut tähän mennessä levyltä ovat olleet hyviä ja olin jo alustavasti miettinyt mielessäni Marlingin suhdetta toiseen Lauraan (Veirsiin) nykyfolkin naisartisteina.

I Speak Because I Canin ensimmäisiä kappaleita kuunnellessa jätin naisen debyytin taakseni ja keskityin nykymeininkeihin. Ja jätän tässäkin debyyttilevy Alas, I Cannot Swimin kommentoimisen sivulauseeseen mainitsemalla, että vaikka se ensimmäinen levy oli hyvä, on Marling mennyt eteenpäin laulunkirjoitustaidoiltaan. Kappaleet kuten juuri alussa mainittu Devi'ls Spoke ja Goodbye England (Covered In Snow) osoittavat tämän.


Sattumalta kyseessä ovat myös ensimmäiset singlelohkaisut uutukaislevyltä.

Kakkoslevyhän on tunnetusti artistille se vaikein pala - kova paikka se tuntuu olevan usein myös faneille ja kriitikoille. Laura Marlingille se ei ole nähtävästi tuottanut suurempia ongelmia: tuloksena on eheä, synkeähkö, jopa syvällinen tuotos ja sellaisenaan valtavan hieno osoitus hänen taidoistaan.


Alussa mainitsin myös ajatelleeni ennakkoon Laura Veirsin mainiota levyä tammikuulta, mutta unohdin oikeastaan vertailuaikeeni kokonaan.

Viimeistään What He Wrote -kappaleeseen mennessä olin vakuuttunut, että Veirsin on taivuttava paremmalleen. Tämä on nimittäin aivan loistava kappale.


Paitsi että kitara taipuu Marlingin käsissä vakuuttaviin melodioihin tulee lyriikoihin tutustuessa sellainen olo, että Marlingilla on sanottavaa. Varsinkin Rambling Manin ja Alpha Swallowsin sanoitukset ovat hienoja.


Hyvä folk-levy tuottaa sikäli itselleni yleensä ongelmia, että minun on vaikea jotenkin olla kriittinen niistä huonommista hetkistä. Marlingin uutukaisella niitä on onneksi kovin vähän.

Muutamalla kappaleella jää toivomisen varaa nimenomaan laulajan omien äänilahjojen kannalta: Marlingin sielukas ja ikäisekseen kovin kokeneen kuuloinen ääni saisi paikoin tulla paremmin esiin ja ammentaa siitä tulkintaa mistä sitä olisi otettavissa.

Lyhyesti voisin koota arvion muutamaan kohtaan. Mielestäni I Speak Because I Can on a) vähintään yhtä hyvä tai jopa parempi kuin debyytti, b) parempi kuin Veirsin July Flame ja c) jo nyt suosikki. Albumi, johon voi syventyä rauhassa.

Kuuntele 3voor12 -sivustolla I Speak Because I Can.

NewIslands

Kuten tapoihin kuuluu, kirjoitteluni on sangen jäykkää ja aiheiden vaihtuminen vilkasta. Tänään tartun taas siis yhteen jos toiseenkin aiheeseen.

NewIslandsista lukiessani ensimmäisen kerran luulin, että kyseessä oli Islands-yhtyeeltä uutta musiikkia. Kompastuin ma otsikointiin.

Jälleen kerran kyseessä on synavetoinen elektrobändi. NewIslands nimittäin tekee hienoa pop-musiikkia (jota on MySpacessä oikein kahden kappaleen verran) samoissa merkeissä kuin tuttavamme Hurts. Tänään julkaistaan bändin ensimmäinen single Out Of Time jolla on mukana seitsemän remixiä. Remixaamassa on ollut mm. Active Child ja Is Tropical - joista kirjoitin sattumoisin samassa postauksessa pari kuukautta sitten.

Siis, jos Hurts kuulosti tarpeeksi kivalta, uskoisin NewIslandsin Out Of Timenkin putoavan.


NewIslands on nykyaikaisen bändin tavoin vähän joka paikassa tavoitettavissa. Tässä näitä sivustoja nyt on:
# NewIslands @ MySpace
#  @ Last.fm
#  @ Twitter
# NewIslandsin blogi @ Wordpress

Paitsi että NewIslands oli tässä tarjottimella, siirryn muutamaan omaa maailmaa polttavaan aiheeseen. Ensinnäkin: The Morning Bendersin Big Echo on nyt tässä viikon-parin kuuntelun aikana iskenyt todella kovaa ja on kyllä epäilemättä hienon hieno albumi. Jopa vuoden parhaat listalle suoraan menevä.

Suosittelen varauksetta.


Ja niin, tänään sai NPR:n sivuilla mahdollisuuden taas yhteen ennakkokuunteluun: nimittäin She & Him -kaksikon Volume Two julkaistaan ensi viikolla, ainakin USAssa, mutta nyt sitä voi siis kuunnella täällä:
# She & Him -Volume Two @ National Public Radio

Kannattaa mennä tsekkaamaan jos viime levy miellytti vähänkään, sillä kyseessä on taas kerran kovin ihanainen, retroileva ja suorastaan söpö levy.

Eri asia on sitten ketä se miellyttää. Minua ainakin kovin. Siinä voisi olla vaikka tahdit mahtavaan kesään. Zooey Deschanelin ja M.Wardin yhteistyö tuottaa, jos ei muuta, niin ainakin hyvää pop-musiikkia.

Jos et ole vielä tsekannut, niin tässä se on: She & Himin In The Sunin suorastaan naurettavuuksiin menevä musiikkivideo, mutta ah-niin-toimiva. Tykkään tämän kaksikon tuotoksista, videollakin. Huomatkaa M.Wardin eleettömyys.


Ensi viikolla singer-songwriter Laura Marling julkaisee uuden levynsä I Speak Because I Can. Odotan jotenkin ainakin kovaa haastajaa folk-genreen Laura Veirsin July Flamelle. Tässä siltä maistiainen:


P.s. Broken Bells kävi piipahtamassa Jimmy Fallonin vieraana. Kappaleena erittäin toimiva The Ghost Inside: