Indieiltamien torstai oli musiikillinen runsaudensarvi

Palaan hieman viiveellä viime torstain Indieiltamiin. Ehdittiin katsoa kokonaan The Reed Fags, Topi Saha ja Samae Koskinen. Suomen Karvapääkuninkaat 1968:n keikka jäi pirstaleiseksi, kun koko aikataulu viivästyi ja ylhäällä Samae Korvalääkkeineen viilasi viimeisiä soundcheckin nyansseja. Tero Petri jäi kokonaan väliin.

(©Aki-Pekka Sinikoski)

Indieiltamat järjestettiin ties kuinka monetta kertaa jo Klubilla, mikä kertoo enemmän turkulaisten keikkapaikkojen vähyydestä kuin kyseisen soittojuomalan ansioista. Ulos suunnatessa Klubi ei ole ollut pitkään aikaan edes vaihtoehto. Kolmeen kerrokseen jaettu turkulaisbaari ei toimi tilansa puolesta oikein millään tasolla - eikä varsinkaan Ilta-nimisen keskikerroksen ambienssi houkuttele viihtymään. Onkin totisesti ojennettava kiitosta hankalaan keskikerrokseen tunnelmaa loihtineiden bändien antaumusta.

Iltamat aloittanut The Reed Fags oli energinen, kuten odottaa saattoi. Nuorten varssuomalaisten herrojen ote keikkaan oli niin rento, ettei bändiä tuntunut suuremmin edes haittaavan yleisön verraten pieni koko, mikä oli tärkeää yleisönkin kannalta. Itse keikka oli myös oikein viihdyttävä. Kun RF seuraavaksi suuntaa studioon, toivon sen vielä teroittavan ilmaisuaan, vaikka sitten kotimaisten hengenheimolaisten suuntaan.

Topi Saha hyppäsi kehiin miltei lennosta. Samalla kahden miehen kokoonpanolla (Saha + Matias Tyni) kuin Ilmiössä liikkeellä ollut artisti soitti huikean, joskin aivan liian lyhyen keikan. Siitä lähtien kun ensi kerran kuulin Verta ja lihaa -levyä, olen ollut suunnaton fani, joten ei ole yllätys että Saha vakuutti taas. Kolme Veljee -levyyn aiemmin hieman skeptisemmin suhtautuneena olin varsin positiivisesti yllättynyt miten hyvin sen kappaleet toimivat riisutumpina versioina.

Kuru, Ukkosen tyttö sekä erityisesti kansansävelmä Velisurmaaja saivat pidättelemään henkeä. Ilmiössä videolle taltioitu Eric Peltoniemen Punainen, "minnesotalainen työväenlaulu", oli käsittämätön kappale livenä ja on sittemmin soinut ahkeraan täällä sekä saanut harmittelemaan, miksei sitä löydy julkaisuna.

Suomen Karvapääkuninkaat jäi kenties aikataulun jalkoihin meidän osalta (mikä harmittaa aika paljon), sillä en aikonut missata ensimmäistä Samae-keikkaani minuutin minuuttia. Mitä Karvapäitä kuulin, oli meininki kohdallaan. Biiseistä erityisesti Muuri ja Niin kuin saduissa (?) olivat omia suosikkejani.

Samae Koskisen Korvalääke veti toiseksi viimeisen keikkansa tuolla kokoonpanolla, mikä näkyi aika vahvasti bändin otteessa. Varsinkin Samae itse oli melkoinen karusellin pyörittäjä. Siis en ole kuunnellut Koskista kovinkaan paljon - etenkin uusin levy oli ennen keikkaa melkoinen mysteeri. Mutta itse show oli yksi lemppareista pitkään aikaan, jopa ikinä: koko illasta jäi sydämellinen hymy kasvoille ja lämmin fiilis. Sympaattinen artisti, erittäin kova showmies ja taitava taustapumppu.

Lempihetki illan aikana oli, kun Samae esitteli muuta bändiä ja lohkaisi kehnon/huipun vitsin (jota en nyt muista) ja basson varressa ahkeroinut Veli Kauppinen katkesi siltä seisomalta hallitsemattomaan naurun remakkaan, joka katkesi vasta seuraavan kappaleen ensi sointujen jälkeen. Indieiltamat tarjosi 12,5€:n (11€ + "käsittelykulut" - kyllä kannatti hankkia ennakkoon, vrt. norm. hinta 13€) summalla valtavan hienon illan. Ensi vuonna uudestaan!

Tänään: Indie-iltamat Turun Klubilla

Olin eilen Donnalla kattoo Graciasta. Tai no Donnan ulkopuolella, mut kuitenkin. Veti tosi hyvin, vaikka jokilaiva keskiviikkoiltana olekaan ehkä omin keikkapaikka räppärille. Itselle Graciaksen keikka oli pieni yllätys, mut hemmetin hieno äijä tuo Deogracias Maomi.

Tänään mä meen Klubille Indie-iltamiin. Eilen olis tosiaan ollut Pää Kii ja Räjäyttäjät jne. Mut tänään on mulle hyvä päivä. Heh. Köh. I'll get me coat.

Klubilla tänään tosiaan siis Samae Koskisen Korvalääke. Samae pääsi jotenkin livahtamaan ohi Ruisrockissakin, jossa keikka oli ilmeisesti ollut hyvä, joten on mukava päästä vihdoin näkemään tämäkin artisti livenä.

Topi Sahan oon nähnyt aiemmin, mut lisäkerrat kelpaavat aina. Lisäksi Tero-Petri ja Korvaamattomat, Suomen Karvapääkuninkaat 1968 sekä The Reed Fags esiintyvät illalla. Vaikka lauantai-iltakin houkuttelis aika paljon nimillään, musta tämän torstain line-up on kovin. Tsekatkaa tuosta alta koko Indie-iltamien line-up (iltamat juhlii 20-v. synttäreitään!) ja kuunnelkaapa Karvapääkuninkaiden ja The Reed Fagsin kappaleet. Liput Tiketistä, tänään 11€/13€, ovet klo 21, The Reed Fags aloittaa 21.30, luultavimmin.

Alkuvuoden kotimaiset: Sans Parade - s/t

Debyyttialbuminsa viime kuussa julkaissut turkulainen Sans Parade on tänään keikalla Turun Klubilla, kera Samae Koskisen ja Eva On The Western Castle Islandin. Sans Paraden debyytti on ollut vaikea tapaus, se on sanottava. Demoista lähtien bändillä on kuitenkin ollut yltäkylläinen potentiaalivaranto, jolle Solina Records onneksi tajusi antaa mahdollisuuden.

Jos hetkeksikin erehdyn kuuntelemaan tätä albumia 'taustamusiikkina', sinne se unohtuu eikä palaa muistuttamaan itsestään. Musiikinystävät huomattelevatkin kotona jo, että kuunteluhetki pitää pyhittää ja ympäristö rauhoittaa. Jepjep, tietenkin se on ainoa oikea vaihde tämän levyn kuunteluun -käytännössä ei vaan mene noin, varsinkin kun suuri osa musiikista soi / toimitetaan koneen kautta nykyään.

Kappaleet tuntuivat aluksi valuvan kuin hiekka sormien välistä. Sans Paraden kamaripop osoittautui dramaattisuudessaan haastavaksi, kunnes tajusin laittaa volyymiä. Hiljaisella äänenvoimakkuudella kappale toisensa perään liittyi harmaaseen, tasapaksuun virtaan, jossa tarttumapintaa sai hakea. Nyttemmin virran vietävänä huomaa yksityiskohdat, vaihtuvat vuodenajat, sinisen taivaan ja matkaa taittavat matkustajat paremmin.

Tuntuukin ainoastaan kohtuulliselta ja oikealta, että Markus Perttulan vaikuttava ääni on vihdoin saanut seurakseen ansaitsemansa orkestraation. Suureellinen sävellystyö ja Perttulan lauluääni täydentävät toisiaan kuin oivalliselle ruualle hyvin valittu viini. Levyn eheys kertoo lisäksi tekijöiden vakaumuksesta - kompromisseja tai myönnytyksiä on turha hakea.

Sans Parade on kaiken kaikkiaan suoriutunut itselleen luomistaan odotuksista kiitettävästi: The Last Song Is A Love Songin hittipotentiaalin maineella sana bändistä kiri, jolloin debyyttialbumistakin alettiin kuiskia imartelevin korulausein. Levyn kelpaisi olla lyhyempikin: 12 viisi-kuusiminuuttista kappaletta tällaisella orkesterilla alkaa olla paljon, olisin muutaman jättänyt itse pois. Siitäkin huolimatta tämä on hienosti kasattu debyytti, jolla esiintyy ainutlaatuinen bändi, ainutlaatuisella soundilla suomalaisessa musamaailmassa tällä hetkellä.

Parhaat hetket: The End of the World 1964, In a Coastal Town, A Ballet in the Sea

Pinnan alla kuplivat: On December 13th, The Last Song is a Love Song, A Liking Song

Keikkakalenteri: Turku

Ajattelin olla jotenkin hyödyksi blogin puitteissa: kerta se on kaiketi ensimmäinenkin. Alkuvuosi on nimittäin ollut tulvillaan mielenkiintoisia keikkauutisia - vaikka tosiaan The Vaccines Turun jättääkin väliin. Hienojen artistien keikkoja putkahtaa kalentereihin kuin niitä surullisenkuuluisia sieniä sateella. Ja kutsuja satelee koko ajan lisää. Siksipä laadin jonkinlaisen yhteenvedon kulttuuripääkaupunki-Turun keikkatarjonnasta lähiviikoille - se on makoisa.

Ainakin tamperelais- ja helsinkiläisystävämme saattavat ihmetellä tätä listausta, mutta minäpä selitän: tämä ei ole arkipäivää länsirannikolla. On tämä silti kovin mukavaa.

9.3. Aloittakaamme jo ylihuomisesta, jolloin Dynamon lavalle nousee Neufvoin. Harmillinen keskiviikko saattaa olla hankala aika, mutta koittakaamme päästä paikalle.

11.3. Perjantaina taasen ystävämme yhdistyvät, kun Turun ehdottomasti kiinnostavimman kahvila-baarin Bossaliinan Secret Sessionsissä esiintyy ystävämme Markus Perttula.

12.3. Heti seuraavana päivänä Bar Kukassa esiintyy valtavan positiivisen kaiun debyyttilevylleen saanut melankolian folk-airut, espoolainen Mirel Wagner. Tämä on ehdottomasti tsekattava. Jos haluaa vaihtoehdon, saattaa joitakin kiinnostaa LCMDF:n keikka Klubilla. (Nämä ovat toki vaihtoehtoja lauantai-illan ratoksi vain niille, jotka eivät Kultsalla seuraa Cut Copyn keikkaa).

17.3. Ensi viikon torstai on myös tuplabuukkausten päivä, kun Dynamossa poppistelee venäläinen Tesla Boy, ja Klubilla vietetään samanaikaisesti mainiolta (joskin kyseenalaiselta) kuulostavaa Tampere on okei! -iltaa Riston ja Jukka Ässän kera. Järki kehottaa jotenkin hyödyntämään sen, että Tesla Boy on ekakertaa Suomessa, mutta Tampere-iltama kiehtoo myös. Tesla Boy on kasarivaikutteista poppia ja lukeman mukaan aika kova livenä.

19.3. Tämä lauantai lienee keikkojen kannalta kiperin. Kerrankin olisi lauantai-iltana vapaata ja tuplabuukkaus synkistää illan. Klubilla on Fest-O-Rama, josta löytyy kenelle tahansa kanssahenkiselle immeiselle mieluinen kattaus, kun lavalle astelee Jennie Abrahamson, French Films ja Big Wave Riders, muun muassa. No entäs Dynamossa sitten? Dynkyn post-rokkailee selälleen On Volcano ja Jeniferever. Ja jompi kumpi olisi pirskeistä jätettävä väliin - ei kuulosta kohtuulliselta.

27.3. Siitä lähtien, kun Ruisrockissa missasin, on toiveissa ollut Prince of Assyrian klubikeikka Turkuun. Kuun viimeisenä sunnuntaina Klubi tarjoaa tämän. Liput 15€, mutta lienee kukkaronkeventämisen arvoista.

8.4. Salaliiton makua suomalaistalenttien keikkajärjestelyissä: Eleanoora Rosenholm Dynamossa ja samana iltana Rubik Klubilla. Perjantai on huippupäivä jo muutenkin.

  Eleanoora Rosenholm: Valo kaasumeren hämärässä by Fonal Records

14.4. Amerikkalainen pitkähkön linjan seattlelaissinger-songwriter Damien Jurado löytyy Dynamosta. Tuntuu aivan uskomattomalta, mistä Dynkky kaivaa näitä artistikiinnityksiä, mutta emme valita, vaan vaellamme uskollis'na keikalle. Tätä en suostu jättämään väliin.

15.4. Peräkkäisinä päivinä herkkujaan tarjoava Dynamo päästää omalle keikalleen valloilleen yhden suomalaisen indietaivaan kirkkaimmista tähdistä, French Filmsin. Jos jää Fest-O-Ramassa väliin, pitää korjata vahinko huhtikuussa.

Keskiviikkona Klubille!

VIVA!-kiertue saapuu ensi keskiviikkona Turun Klubille ja rapialla yhdeksällä eurolla saa niinkin mukavan jokaiselle jotakin -kattauksen, kun Joensuu 1685, Zebra and Snake sekä saksalainen Norman Palm ilahduttavat Humalistonkadulla.

Aion korvata itselleni viimeaikaisen live-musiikittomuuteni ja tsekata kyseiset bändit ihan livenä.

Joensuu 1685 on saanut jo muutaman vuoden nauttia melko hyvästä asemasta suomalaiskriitikkojen keskuudessa, mutten itse ole bändiä nähnyt livenä koskaan. Aika korjata sekin. Jotenkin odotan todella kovaa suoritusta livenä tältä kokoonpanolta. Bändiä on verrattu ainakin Jesus and the Mary Chainiin.


Myös Zebra and Snake on saanut osakseen melkoista ja melkoisen harvinaista hypeä suomalaisissa musiikkipiireissä - tosin osallistuihan hypeen aikanaan myös Big Stereo -blogi. Tämän elektro-pop kaksikon suhteen odotukset eivät ole mitenkään korkealla, mutteivät tosin matalallakaan. Katsotaan mitä keskiviikko tuo.


Norman Palm on etukäteen kolmikosta tuntemattomin. Spotifystä löytyy mieheltä akustista musisointia, johon pitänee tutustua ennen illan rientoja keskiviikkona. Mieheltä löytyy ainakin aika vekkuli Cindy Lauper -koveri:


Joensuu 1685, Zebra and Snake ja Norman Palm siis Klubilla 24.2. hintaan 9€. Löydän itseni täältä. Hyvin todennäköisesti.
# Klubi