Näytetään tekstit, joissa on tunniste Benjamin Leftwich. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Benjamin Leftwich. Näytä kaikki tekstit

22.12.2011

Parhaat levyt 2011: 20-11

Tuskainen prosessi, etenkin siihen nähden että kyseessä on vain omien lempilevyjen listausta. Ennakointipuolustuksena ja vähättelynä pitää korostaa, että lista on pääasiassa nimenomaan lempilevylista, ei välttämättä objektiivisin. Muutama levy olisi jäänyt pois jos olisin yrittänyt olla 'oikea' kriitikko. Mutta en halua, että käy niin kuin viime vuoden listalla yhden albumin kohdalla, että ihmettelin miksi se oli mukana. Näitä olen kuunnellut ja näistä olen pitänyt.

20. The Black Keys - El Camino

Viime levyllä oli paljon suosikki blackkeys-tunnareita, mutta se oli selkeästi liian sinkkuvetoinen rykäisy. Pelkäsin tämänkin kääntyvän siihen suuntaan, mutta tämä osoittautui lopulta ihan kohtalaisen eteväksi kokonaisuudeksi. Aika velikultia, miten näistä voi olla pitämättä?
Lempikappale nyt: Hell of a Season



19. Benjamin Francis Leftwich - Last Smoke Before the Snowstorm

Benjaminin levy ei ole omaperäisin, eniten uutta ilmaisua tuova. Mutta se on vahva esikoisalbumi nuorelta lauluntekijältä, jonka jokainen kappale osuu oikeaan nuottiin minussa. Kun kuuntelen Benjaminin kähinää ja akustista kitaraa levyllisen verran, menee aika nopsaan ja kevyesti.
Lempikappale nyt: 1904



18. Holy Ghost! - s/t

Toinen esikoisalbumi listalla on toispuolinen onnistuminen. Eikä vähiten sen takia, että osa kappaleista ja nämä jampat ylipäätään ovat niin tuttuja. Odotuksiin nähden uudet kappaleet olivat hieman keveitä verrattuina niihin jo  kuultuihin, mutta todella hyvä, hauska ja viihdyttävä levyllinen modernia italoelektropoppia on silti kyseessä.
Lempikappale nyt: Hold My Breath



17. The New Tigers - s/t

Hyvinhyvin iloinen ja yllättynyt tämän bändin tekemisistä. 8raidan ja Stupidon vuoden myydyimpien levyjen joukkoon mahtunut debyytti esitteli nälkäisen ja itseensäluottavan bändin. Parhaimmillaan bändi saavuttaa sellaisia huippuja, joita harva tänä vuonna on edes unelmoinut saavuttavansa.
Lempikappale nyt: Clocks of Destruction



16. WU LYF - Go Tell Fire To The Mountain

Kaikenlaisia hölmöyksiä trendisentrisen mysteerikaavan mukaisesti huudellut ja tehnyt manchesteriläisbändi puski kaiken tarpeettoman takaa vähän yllättävänkin ehjän kokonaisuuden musiikkia. Laulajan ääneen kestää tottua, mutta unohda puheet bändistä, ja kuuntele mitä sanottavaa bändillä on musiikillaan. Sitä kun riittää.
Lempikappale nyt: Such a Sad Puppy Dog




15. Feist - Metals 

Leslie Feist on yksi niistä artisteista jotka mun olisi aivan ehdottomasti nähtävä livenä. Olen kiertänyt (tätäkin) levyä paikoin alkuintoilun jälkeen kuin kissa kuumaa puuroa, koska - tietysti - pidin Reminderista aika kovasti. Mutta tämä alkaa aueta. Ja kun se aukeaa, se hengittää vapaasti ja luonnollisesti, kuten Leslien kappaleet parhaimmillaan.
Lempikappale nyt: Bad In Each Other




14. Bon Iver - Bon Iver

Tähän levyyn, useista yrityksistä huolimatta, en ole täysin päässyt sisään. For Emma.. aivopesi mut aikanaan ilmeisen pahasti. Toisaalta, oon palannut uudestaan ja uudestaan tämän suureellisen kakkoslevyn pariin joko selvittämään sen mysteerejä tai nauttimaan. Useimmiten kumpaakin.
Lempikappale nyt: Beth/Rest



13. Apparat - The Devil's Walk

Saksalaisartisti Apparat on hienosti siirtynyt vähän kauemmas elektronisista juuristaan ilmaisun puitteissa. Peruspohjavire on sama, mutta tällä levyllä Saschan tekosissa on aimo annos raikkautta, lähestyttävyyttä ja luomista. Ykköslevy hengailuun tai työnteon oheen.
Lempikappale nyt: Song of Los



12. Processory - Change Is Gradual

Mun varsin pakkomielteinen suhtautuminen tähän levyyn syttyi vasta loppuvuodesta. Jori Hulkkosen ja Jerry Valurin yhteisaatoksina syntynyt erinomainen pakkaus elektronista musiikkia, joka ilmaisee laajasti samanaikaisesti genrerajojen sisällä ja ne ylittäen.
Lempikappale nyt: Trickle Down



11. Ryan Adams - Ashes & Fire

Tajusin yhtäkkiä, että tämä kuuluu mun listalle. Adams on mun kaikkien aikojen lempiartisteja, ja alkuinnostuksen hälvennettyä, olin tähän pettynyt kokonaisuutena. Mutta oon kuunnellut tätä melkeinpä eniten tämän vuoden levyistä ja ilokseni tajunnut miten hienosti Ryan osaa oman lajinsa. Hieno mies ja hieno levy.
Lempikappale nyt: Chains of Love

3.7.2011

Levyvalinta: Last Smoke Before The Snowstorm

Sopivuutta ja istuvuutta arvostetaan aivan liian vähän. Pukeutumisessa esim. vaikkapa puvun istuvuus on tärkeintä: kenties musiikkia pitäisi ajatella samalla tavalla. Miten tämä musiikki osuu minun asettamiin raameihin tai sopii valitsemaani hetkeen.

                                                    (Kuvat: benjaminfrancisleftwich.com)

Ei kannata toisaalta väittää että minun hetkeeni sopiva istuu sinun harteillesi, vaikka Benjamin Francis Leftwichin 4.7. ilmestyvä debyyttialbumi hieno onkin. Last Smoke Before The Snowstorm on mun mielestä todella mainio levy - ja mun mielessä se sopii rauhallisiin iltoihin rakkaan kanssa, tahi omasta rakkaasta haaveiluun eikä ole mitään syytä, miksei Benji tämän levyn myötä nousisi blogeista ihan aidoksi puheenaiheeksi. 


Last Smoke... on akustista singer-songwriterismiä, ja poikkeaa hyvin vähän BFL:n mukavuusalueen ulkopuolelle. Silti puolituntinen levy on täynnä ilmavia ja kauniita balladeja, jotka vakuuttavat tämän 21-vuotiaan talentista. Se ei ehkä klassikkostatusta tule saavuttamaan, mutta osoittaa että Leftwichillä on rahkeita sellaisen tekemiseen. Tällä ensimmäisella kokopitkällään Leftwich on jo tehnyt sen, minkä osoitti eepeeillään mahdolliseksi: vakuuttamaan, että tämän äänellä lunastetaan oma paikka singer-songwriterien ylikansoitetusta väestönosasta.

Lempihetkiä ei tarvinnut pelkästään alta löytyvän albumsamplerin perusteella arvailla, sillä ilokseni sain ihan oman lätyn arvioitavaksi - ja ahkerasti sitä onkin meidän taloudessa kuunneltu, ja me tykätään. Pictures (jonka video myös alla), Shine, Box of Stones ja tietty ensimmäinen kuulostelu artistilta Atlas Hands ovat tämän hetken lempparit levyltä.





  Benjamin Francis Leftwich - Box Of Stones by Dirty Hit

  Benjamin Francis Leftwich - Atlas Hands by Dirty Hit

29.4.2011

Benjamin Francis Leftwich: albumi + singlejulkaisu tulossa

On se kiva, että jotkut artistit pysyy mukana, vaikka useimmiten vaihtuvuus postauksissa on aika kovaakin. Siitä lähtien, kun Benjamin Leftwich ensimmäisen kerran lähetti sähköpostia, on hänet nähty monissa postauksissa.

Siinä ajassa Leftwichiltä on kuultu erinomaisia covereita sekä kaksi hienoa EP:tä. Ja olipa tämä hiljan Zane Lowen radio-ohjelmassa kera Fleet Foxesin näyttämässä taitojaan. On tietysti ainoastaan loogista, että tällä nousujohteisella uraputkella esikoisalbumi tyrkätään ulos suhteellisen pian. Last Smoke Before The Snowstorm julkaistaan kesäkuun puolenvälin tienoilla, joskus ennen juhannusta.

Ensimmäinen singlejulkaisu tulee pari viikkoa ennen, mutta sen voi jo nyt kuunnella tässä, Box of Stones. Taattua Benjiä. Kappaleen videon voi käydä katsomassa NME:n eksklusiivinä täällä.

  Benjamin Francis Leftwich - Box Of Stones by dirty hit

30.3.2011

Soundcloudin hämäämä

Kun alan seurata bändejä soundcloudissa, ilmoittaa tuo palvelu uudet kappaleet tai kanssani jaetut tuotokset omassa feedissään. Aina kun siihen feediin ilmestyy jotain uutta, kuuntelen niitä ehtimisen mukaan. Mutta, taidan olla sen verran hölmö, että oletan aina ettei kukaan jaa musiikkiaan ensin soundcloudissa. Niin ne taitavat kuitenkin tehdä. Hämäännyn aina siinä määrin, että uskon feedin koostuvan jo vanhoista kappaleista.


Esimerkiksi Nick Trianin bändin, NT's White Trashin, uutukaistuotosta kuuntelin eilisiltana ja kuvittelin sen olevan jokin vanha tsipale, minkä sähköposti sittemmin kumosi. Tosiaan, tämän suomalaisbändin jäsenistössä on mm. Kiki Pau ja Kauko Röyhkä -miehiä ja se julkaisee levynsä toukokuussa Stupido Recordsille. Tässä kuitenkin tuo mainio, aiemmin julkaistuksi luulemani, rock-veisu NT's White Trashiltä, Whistle.


Myös blogilemppari Benjamin Francis Leftwichin uutukaiscoveri oli soundcloudissa, jota taas kerran luulin vanhaksi. Tällä kertaa Benny on ryhtynyt Pomon kimppuun. Atlantic City on lempipomolevyltä, Nebraskalta, ja Leftwich tekee sille ominaiskäsittelynsä: herkästi hönkivän balladin. Alkuperäinen kenties vielä pitää pintansa kuitenkin, vaikka tästä pidänkin, sillä sillä Springsteen tulkitsee sitä itselleen ominaista Amerikan sydänmaiden antisankarin kurjuutta.

  Benjamin Francis Leftwich - Atlantic City by dirty hit

Viimeisimpinä Big Deal, jonka uusi huhtikuussa julkaistava single oli myös mennyt ohi soundcloud-palvelussa. Talk on juuri sitä, mitä tältä kaksikolta on totuttu kuulemaan, hivenen laiskaa ja maltillista lo-fi tulkintaa.

  Talk by Big Deal

20.1.2011

Benjamin Francis Leftwich - Pictures

Tämä blogi kirjoittaa joskus ihan itse itsensä. Jos tänne lähetetään hyvää musiikkia, niin hyvin suurella todennäköisyydellä siitä myös kirjoitetaan. Benjamin Leftwich jatkaa siis palstatilan hamstraamista ja valloittaa yhä enemmän niin blogisuosikin asemaa kuin sydämiäkin.

Viime syksynä deby-EP:n julkaissut Leftwich palaa toisella eepeellään nimeltä Pictures. Myös tämän toisen eepeen on tuottanut Ian Grimble, joka siis tunnetaan työskentelystään Mumford & Sonsin ja Manic Street Preachersin kanssa.

Tämän maaliskuussa ilmestyvän EP:n nimikkokappale, Pictures, on varsinkin äärimmäisen hieno. Leftwich on selkeästi huipputalentti, jolta kokopitkää voidaan odottaa innokkain korvin. Tässä myös video kyseiselle kappaleelle sekä vielä muistutus viime syksyn huippukappaleesta, Atlas Hands.



23.12.2010

Rebellion / synttäriselkääntaputtelua

Sattumalta, Laurin eilistä tekstiä lukiessani, tajusin, että täälläkin alkaa vuosi olla täynnä. Hetken mielijohteesta käynnistynyt blogitouhuilu on yllättäen kestänytkin ihan kokonaisen vuoden. Ja kukaan ei ole siitä enemmän ihmeissään kuin minä. Vanha totuus pitää tässäkin paikkansa, sillä mitä enemmän tänne juttuja kirjoittelee, sitä keskeneräisemmältä ja sutaistummalta koko sivu tuntuu.

Vielä vuodenkin jälkeen suurimmat ongelmat tämän pitämisessä koskevat aikaa, henkilökohtaisuuksia ja kirjoittamista. Aika usein rustaan heppoisen tekstinomaisen kehikon musiikkihuumailulle - mikä ei omilla kirjoittajalahjoilla lupaa usein hyvää. Mutta musiikkihan mulla on kirkkaimpaina tähtäimessä, ei kirjoitus. Päivitystahti on sentään pysynyt suhteellisen säännöllisenä. Niin, mutta suurin vaikeus minulla on edelleen tuoda itseään enemmän esille kirjoitusten sisällöissä. Musta on tuntunut koko ajan, että koko blogeilu perustuu (tai pitäisi ainakin?) nimenomaan siihen henkilökohtaisuuden asteeseen ja henkilöön, jonka ympärille se blogi rakentuu. Siinä mielessä taidan olla hieman konservatiivinen, ettei aina tunnu luonnolliselta esitellä itseään ensin ja sitten vasta aihetta. Mutta mä yritän olla avoimempi.

                              (Blogin järjestyksessään toinen banneri. Siis tätä nykyistä edeltävä. (c) minä!)

Alunperin SlowShow käynnistyi musiikkiharrastuksen jatkeena, sitten se alkoi tuntua itse harrastusta tärkeämmältä, mutta nyt se on palannut oikealle sijalleen. Tämän myötä musiikista intoilu on saanut uutta tulta, ja, ennen kaikkea, toiminut alustana mahtaviin keskusteluihin musiikista ja illanviettoihin musiikin äärellä, jotka ovat toivottavasti vasta alkutaipaleellaan.

Ihmeellisintä on, ensinnäkin, että joku ja näin monet jotkut lukevat tätä, ja toiseksi, että joku on oikeasti halunnut ottaa tähänkin blogiin yhteyttä ja promota. Ihmeellistä ja yhtä kivaa on mun mielestä myös, miten monta hyvää muuta musiikkiblogia Suomestakin löytyy ja kuinka kivoja ihmisiä niiden takaa löytyyn. Kyynisimmät varmaan jo pureskelee kynsiään ja nettimokkuloitaan myöten kaikki moisesta positiivisuudesta ja selkääntaputtelusta, mutta monta hyvää tyyppiä joukkoon mahtuu. Tuosta oikealta voi tsekata useimmat niistä blogeista, joita itse luen ja jotka kaikki on varmasti ainakin tutustumisvisiitin arvoisia.

Tietty esim. Jyrin, Laurin, Tomin (ja Jounin) blogeja oon lukenut pisimpään, jotka onkin ilmiselviä valintoja musiikkimaailmasta ja popkulttuurista kiinnostuneille. Mutta myös esim. Stop, Shake, Honey, Go:n ja AndygoesdowntoChinatownin soisin saavan lisää lukijoita. Kummatkin ovat hauskojen, hyvien ja asiantuntevien kirjoittajien blogeja. Pitäis muutenkin enemmän jakaa rakkautta muille blogeille täältä.

Toivottavasti ootta viihtynä. (Lähti postauksen pituus taas ihan lapasesta. Mitäs päästivät humanistin jaarittelemaan. Pitäisi varmaan mainita konteksti vielä, niin ympyrä on sulkeutunut).

Loppuun vielä yksi mieluisimmista blogiin musiikkia lähettäneistä artisteista: Benjamin Leftwich. Kun hänestä postailin, oli tämä korvaasi kuiskiva kitaramies paitsi juuri julkaissut ensisinglensä myös tehnyt killerikoverin The Killersin When You Were Youngista. Muutama viikko sitten Leftwich tehtaili myös Arcade Firen Rebellion-kappaleesta koverin. Benjamin Leftwich on, kliseisesti sanottuna, vähän niin kuin tämä blogi: ei paras, mutta kenties oikeissa olosuhteissa juuri sinua varten ja kiva. Katsotaan vuoden päästä missä mennään.



P.S. Ei mun oikeesti pitänyt Lauria näin pahasti plagioida. Ja meni muuten tämä julkaisukin sitten seuraavan päivän puolelle, joten nyt synttärit olivat sitten jo eilen. Olen siis tapani mukaan myöhässä. JOULUJA!!

26.10.2010

Benjamin Francis Leftwich

Postilaatikossa kolahti. Benjamin Leftwich ilmoitti itsestään.

                                               (Kuva:myspace.com/benjaminfrancisleftwich)

Leftwichin EP, A Million Miles Out, ilmestyi eilen. Ian Grimblen (Mumford & Sonsin, Travisin, Manic Street Preachersin kanssa työskennellyt) tuottama eepee koostuu artistin itsensä mukaan neljästä Ranskassa kirjoitetusta kappaleesta. Kovin innoissaan Ben Leftwich tuntuu ensijulkaisustaan olevan. Ja miksei toisaalta olisi. Kokopitkän tämä singer-songwriter arvioi julkaisevansa ensi vuoden maaliskuussa.

EP:n ensimmäinen kappale Atlas Hands alkaa kuin I will follow you into the dark, kunnes Leftwich esittelee kähisevää ääntään, joka toimivuudessaan muistuttaa Elliott Smithiä ja Justin Vernonia. Yhtäläisyydet huomaa kenties paremmin muissa kappaleissa kuitenkin. Myös More Than Letters on hieno kappale ja eepeellä mukana. Leftwich on myös ehtinyt The Killersiä coveroimaan.



  Benjamin Francis Leftwich - When You Were Young by Authority Communications