13.6.2013

Psykedeliaa ja suosituksia: The Growlers, White Fence etc

Lopetan ihan just sen viimeviikkoisen Tukholman-visiitin ja keikan mehustelun, mutta viimeiset pisarat on silti puristettava hedelmälihasta. Palaan nyt aiheeseen suosittelujen myötä, joita Allah-Lasin kitaristi Pedrum siis auliisti jakoi. Ariel Pink ja "mostly old stuff" poislukien, suurin osa näistä suosituksista putoaa hyvin lähelle Allah-Lasin soundipalettia ja kotipaikkaa.

Kalifornialainen The Growlers, jota olen itsekin kuunnellut näistä eniten. 60's-vibat + Kristian Matssonilta ja/tai Deer Tickin John McCauleyltä kuulostava laulaja. Beach Goth on bändin itse soundilleen antama kepeä nimi. Uusin albumi Hung At Heart julkaistiin alkuvuonna, ja siitä onkin hyvä aloittaa. Myös 2010 julkaistu Hot Tropics on aika jees. Spotify palvelee!



White Fence taasen edustaa psykedeliaa ja vasenta laitaa, kuten moni muukin loppupostauksen bändeistä. Tame Impala ja Beatles on mainittava lauluntekijä Tim Presleyn aikaansaannosten myötä (mikä varmasti toistuu loppupostauksessa monta kertaa). Bändien kuuntelema bändi, kuulemma. Yhteistyötä mm. Ty Segallin kanssa. Uusin albumi Cyclops Reap ilmestyi huhtikuussa.



WF:n räminästä siirrytään huomattavasti lunkimpaan kantrihtavaan soundiin. Beachwood Sparks perustettiin '97 ja bändin jäsenet ehtivät kiertää useamman vuoden toisten artistien matkassa (esim. Ariel Pink ja Interpol), ennen kuin yhdistivät jälleen voimansa. Uusin albumi on viime vuonna ilmestynyt The Tarnished Gold, mutta yhtye lienee viime vuosina tutuin Scott Pilgrim -leffan soundtrackiltä.



Viimeksi 2006 uutta musiikkia julkaissut The Tyde on parhaillaan studiossa työstämässä uutta albumia. Surffikulttuuriin vahvasti assosioituva The Tyde hakee vaikutteita The Byrdsilta, kuten aiempi Beachwood Sparks. Bändin ensimmäinen albumi sai juuri kasettijulkaisun, jolta myös alla olevalla All My Bastard Children.



Temples on vaihteeksi Brittein saarilta ja hieman uudempi yhtye. Se voidaan kenties laskea osaksi vuoden sisään vyörynyttä neopsych-aaltoa, jossa Tame Impala mainittaneen hidalgona. Etenkin viime vuonna julkaistu Shelter Song on jälleen yhtä beatle-maniaa. Silti huikeaa meininkiä.


Hollantilaista multi-instrumentalistia Jacco Gardneria en ole paljon vielä kuunnellut, mutta se mitä olen tämänvuotista Cabinet of Curiositiesia kuullut, on ollut hyvää. Jaccon voi laskea samaan postaukseen oikein mukavasti muiden bändien kanssa: jos yhdestä näistä pitää, todennäköisesti myös muista. 


Viimeisenä ennakkoon kaikkein vierain: Paul Messis. Tämä westsussexilainen garage-rockaaja ammentaa myös kultaiselta kuuskytluvulta. Tämän postauksen artisteista putosi vähiten. Tänä vuonna julkaistun Case Closed -LP:n saa omakseen bandcampistä (£12, rajoitettu 500 kappaleen vinyylipainos).

3 kommenttia:

  1. Jacco Gardnerin levy on erinomainen. Ihan vuoden parhaimpien joukossa. Juuri tänään tuli kuunneltua pitkästä aikaa.

    Beachwood Sparksin eka onkin sitten ikuisia suosikkeja. Esim Canyon Ride ja The Reminder on vaan niin ihania lauluja. Viime vuoden comeback-levykin oli oikein laadukas, vaikka en lopulta osannutkaan innostua siitä niin paljon kuin olisin halunnut. Liekö osasyynä perinteinen indiesnobbailu, että eka demo oli paras ja eihän tää nyt enää ole tärkeä. En tunnusta..

    The Tyden levyt on myös hyllyssä, vaikka ei nyt mitenkään tärkeä bändi itselle olekaan.

    Loput onkin sitten itselle vieraampia joihin voisi koittaa tutustua jossain välissä. Eli kiitokset tästä mieleenkiintoisesta kirjoituksesta.

    VastaaPoista
  2. Jacco kuulostaa kyllä hyvältä. Näistä eniten tykkään Beachwood Sparksista (musta myös toi uusin levy on aika jees!) ja Growlersista (niiltäkin kelpaa oikeestaan mikä vaan levy).

    Kiitos kommentista! Kyllä noista bändeistä osa oli jossain määrin tuttuja, todennäköisesti oon vaan pyyhältäny ohi, vaikka olis pitänyt antaa mahis :)

    VastaaPoista
  3. Joo ei siinä uudessa Beachwood Sparksissa ole sinällään yhtään mitään vikaa. Ihan hiton hyvältä se kuulostaa ja oikein harmittaa etten osaa innostua siitä tarpeeksi. Juuri sellainen levy jonka voi löytää parin vuoden päästä omasta hyllystä ja ihmetellä kuinka näinkin mahtava levy on jäänyt näin vähälle kuuntelulla. Siis voisi, jos muka joskus ehtisi vanhoja levyjä kuunnella.

    Growlersin voisi oikeasti ottaa työn alle joskus. Nimenä tuttu, mutta varsinainen tutustuminen on suorittamatta.

    VastaaPoista