Sateisessa ja harmaassa Turussa, flow'ttomana, olen viettänyt aamupäivän kuunnellen itävaltalaisyhtye Mile Me Deafiä. Teutonikielen ja -kulttuurin pitäisi kuulua omaan repertuaariin, myös ammatin puolesta, mutta esim. Wienin ilmeisen sykkivä indiemusa-skene on itselleni vierasta maaperää. Mile Me Deafiäkin julkaisee wieniläinen lafka Fettkakao.
Miten sitten päädyin itävaltalaisbändiä kuuntelemaan on monen satunnaisen klikkauksen summa, mutta myös seurausta kyllästymisestä. Feediä kahlatessa moni nimi tuli vastaan useampaan kertaan – eivätkä ne kiinnostaneet – ja ne jotka tulivat kerran vastaan eivät siepanneet oikein senkään vertaa. Mile Me Deafin sivuprojektina aloittanut Wolfgang Möstl tunnettaneen paremmin Killed By 9V Batteries -bändistään, mutta sivuproggis on vienyt yhä enemmän aikaa ja huomiota, niin kuin usein käy.
Mile Me Deaf on julkaissut albumin Eat Skull viime vuonna ja uuden Brando EP:n kesän korvalla. Uutta materiaalia se puuhaa parhaillaan. Se on aiemmin lämmitellyt mm. Kurt Vilelle, jonka yleisölle tämänkaltainen pehmeä lofi-poppistelu onkin kuin nenä päähän. Erittäin hauska bändituttavuus. Alla nimikkokappale uusimmalta EP:ltä videoineen, sekä hieno vanhempi kappale Wild At Heart. Terveisiä Itävaltaan.
Huh, olipas hyvä! Heti ekasta tahdista tiesin, että tästä mie pidän. Itävalta on kyllä ainakin itselleni täysin tuntematonta aluetta musiikillisesti, joten siinäkin mielessä teit loistavan löydön!
VastaaPoistaKiva, kiitos! En mäkään oikein tiedä miksei Keski-Eurooppaan tuu eksyttyä musiikkimetsästyksessä useemmin.
VastaaPoista