Viime postaus käsitteli yksinomaan videoita ja taas mennään audiovisuaalisesti. Wye OakinFish -kappale on paitsi lemppareita bändiltä, saanut myös erittäin siistin videon kehykseksi audiaalisen herkun ympärille.
Varjoteatterin takaa löytyy Katherine Fahey. Wye Oak on viime vuosien toiseksi paras baltimorelaisduo. Siihen nähden onkin aika harmi, että ensimmäinen varsinainen postaus tapahtuu vasta videon yhteydessä. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, silti. Sillä video on sympaattinen ja kappale ja bändi erinomaisia.
Wye Oak videoineen osui siinä mielessä taas kerran mielekkääseen saumaan, että viime aikoina on ollut hieman vaikeaa innostua mistään uusista musajutuista - edes postauksen verran. Varjoteatteri kuitenkin sulatti tärkeilevän suojamuurin. Jepjep.
Tästä on niin tullut mun suosikkibiisi. Luonnollisesti kun kyseessä on yksi suosikkibändeistä. Flow'hun kaivattaisiin juuri tätä, niin kuin Jussi jo totesi. Wild Beasts - Albatross.
Ja on muitakin uusia videoita tullut: kertoo siitä että nähtävästi artisteja kiinnostaa vielä videoiden tekeminen. Mm. Elbow, Teams ja Death Cab For Cutie. Näistä erityisesti Teamsin tsipale on lämmittäny jo pidemmän aikaa.
Olen nyt sulatellut näitä turkulaissoundeja muutaman päivän ihan tarkoituksella. Siinä ajassa Yournalistin Nigerian Girl on ehtinyt asettua last.fm-profiilissa kuunnelluimmaksi kappaleeksi sekä avautua niin hienosti, että sen taakse on helppo asettua näin pari päivää myöhässäkin.
Yournalist on turkulainen poprockbändi, joka koostuu The Friendissä ja Traffic Islandissakin vaikuttaneista jäsenistä. Ensimmäinen kosketus uuteen kappaleeseen tuli maanantaina facebookissa erään kaverin hehkutettua tätä - sitten saapuikin jo sitä sähköpostia. Halusin kuitenkin antaa - kerrankin - kappaleelle aikaa näyttää todellisen potentiaalinsa, jotta sen taakse olisi helpompi asettua. Ja niinhän kävi. Nigerian Girl on nimittäin erinomaisen rytmivoittoinen ja loppupuoliskollaan suuruuksiin kasvava poppistelurock.
Debyytti-EP, Slippery and Infected, julkaistaan 4.5., joten korvat hereille. Siihen asti nautimme Nigerian Girlistä. Suosittelen kuuntelemaan tämän, yksinkertaisesti hyvän, kappaleen, sillä se on nimenomaan "kevyt ja tiukka", kuten tiedotteessa mainostetaan. Korvamerkitään bändi tulevaisuutta varten.
Ällistyttävää. Tämän vuoden Flow 'hankinnat' julkistettiin sitten vihdoin. En osaa sanoa vielä, onko itse kokoonpano ällistyttävä, vai se, millä prosentilla eri puolilla nettiä nähdyt "arvaukset"/"huhut" pitivät paikkansa. Sanotaan nyt että kumpikin!
Flow'n varmistamista artisteista ainakin näistä olen lukenut jo ennakkoon jostain muualta: Lykke Li, James Blake, Ariel Pink's Haunted Graffiti, Iron & Wine, Twin Shadow, Warpaint, Joy Orbison. Toisaalta muutama ennakkointi jäi myös toteutumatta, joten voihan näitä aina huudella huolimatta niiden toteutumistodennäköisyydestä. Uskomattoman siistiltä näyttää kyllä jo nyt.
Ja kun tähän lisätään vielä Kanye West, Mogwai, Röyksopp, The Pains of Being Pure At Heart, Janelle Monáe, Destroyer, Hercules & Love Affair, Matthew Dear, Tensnake sekä erinomainen kattaus suomalaisia (Mirel Wagner, French Films, Shine 2009, Rubik, Jo Stance, Asa Masa, Magenta Skycode), on kesästä tulossa huumaavan upea. Varsinkin viime vuoden Turku Moderneissa Tensnaken missanneet lienevät enemmän kuin tyytyväisiä.
Jos jostain pitäisi huomauttaa, on lista harvinaisen täynnä ns. established artisteja. Ts. olisi ollut mukava, että tulevaisuus olisi huomioitu hivenen paremmin. Kyllä näitä silti kelpaa odotella. Erityisesti Joy Orbisonin, Ariel Pinkin, Iron & Winen, Destroyerin sekä James Blaken näkeminen olisi kiintoisaa. Muuten kaikki on plussaa.
Taisin ehtiä jo ilmoittaa että tänä vuonna en lähde useammaksi päiväksi Flow-kesteille. Olinpa taas tuskastuttavan väärässä.
Flow'n esiintyjät täällä. Alla oleva taasen soi Oslossa lujaa.
Onkohan yhtään muuta levyä, jota odotetaan tänä vuonna yhtä suurella mielenkiinnolla kuin The Antlersin uutta Burst Apartia? No, ainakaan lyhyellä välillä en osaa nimetä toista levyä.
SXSW:ssä bändi taisi tuota uutukaista jo soitellakin. Tätä ennen en ole kappaleen kappaletta uudelta kuullut. Parentheses on uuden levyn ensimmäinen maistiainen ja aika erikoinen sellainen. Ei ihan Kettering tai Sylvia - ja hyvä niin. Tykkäilen nimittäin kyllä. Hospice oli niin jäätävän pysäyttävä / hitaastilämpeävä / erinomainen, etten taida osata olla mitenkään päin uutta odotellessa.
Norja-aiheisiin saatan palata myöhemmin; lyhyesti kommentoituna Oslo oli ihan hiton siisti mesta. Poissaollessa festariuutiset / juorut ovat kiihtyneet: Ruissi kiinnitti Paramoren ja Flow'sta huhuillaan kovasti. Flow'n last.fm-tapahtumaa ovat päivittäneet kovin ahkerasti ilmeisen nokkelat ihmiset ja kotiintullessa se näyttikin mielenkiintoiselta.
Twitter huhuili Ariel Pinkin saapumisesta Suvilahteen tänä vuonna, mutta Destroyerin saapuminen oli isompi huhu, joka löytyi tosiaan last.fm:stä - kummatkin toki äärimmäisen mieluisia. Ariel Pinkin levy oli viime vuoden suosikkeja, Destroyerin tämän. Aiemminhan Joy Orbisonin oli huhuttu liittyvän line upiin.
