Little Comets - Violence Out Tonight [video]

Newcastlelaistulkintaa partyindiestä juhlistanut Little Comets vakiinnutti aseman mun kirjoituksissa jo kauan sitten, vaikka oon vähän nyttemin pyörähtänyt bändin kelkasta ja seuraaminen on jäänyt vähemmälle. Viimevuotisen kakkoslevyn Life Is Elsewheren singlelohkaisut jatkuvat Violence Is Out Tonightin myötä.

Kappaleella päästään kerrankin geordie-poikien pintaa ja hampaat irvessä hymyä vääntävän pomppupopin ilmaisua syvemmälle. Sanoituksiltaan bändi on aiemminkin onnistunut olemaan keskivertoa brittipoppailijoita kiinnostavampi. Tsekatkaa alta kohtalaisen voimakas video Violence Is Out Tonight.

Levyvalinta: Night Beds - Country Sleep

Hienonhieno laatulafka Dead Oceans julkaisee paitsi The Tallest Man On Earthiä, Sun Airwaytä, Phosphorescentiä ynnä muita, lukemattomia, lahjakkaita, huippuartisteja. Sen listoilta löytyy myös alkuvuoden kovin yllättäjä, Night Beds. Ei tietenkään ole mitenkään yllättävää, että Nightbeds putoaa juuri itselleni näin kovaa.

Yhtyeen uutta levyä, Country Sleepiä, kuunnelleelle Ryan Adamsin, Nashvillen, kultaisen auringon polttaman maan trubaduurien läsnäolo on käsinkosketeltavaa - näiden perintö hunajoi myös yhtyeen primus motorin, Winston Yellenin äänen. Ryan Adamsin musiikillinen haamu leijuu varsinkin Cherry Blossomsin ja Was I For You?:n yllä.

Selkein hitti Ramona tuo toki mukanaan annoksen menevämpää Night Bedsiä, ja on toki loistokappale, mutta omimmillaan Yellen äänineen ja bändeineen on herkässä kitara ja mies -asetelmassa. Tämän kaverin olisin halunnut nähdä keikalla - harmi että kiertue tuo Night Bedsin lähimmillään Benelux-maihin ja Berliiniin.

Kuuntele ehdottomasti koko levy Spotifyssä ja/tai osta se. Tsekkaa alta uusi live video kyseiselle Ramona-singlelle. Ekstrana Winston Yellenin 18-vuotiaana kirjoittama ensimmäinen kappale Night Bedsille, You Were Afraid. Se ilmestyi syksyllä Even If We Try -seiskan b-puolena juuri Dead Oceansille.

TOPS - Evening [video]

Jos tohtisin, jos siinä olisi yhtään mitään järkeä, painaisin edit-namiskaa vuoden levyjen postauksesta ja ujuttaisin TOPSin, Montrealista kotoisin olevat retropoppaajat, Tender Opposites -levyn vaivatta mukaan. Mulle on valjennut vasta viime kuukausien aikana miten älyttömän hieno levy se on. Sittemmin oon kaipaillut bändiä postaukseen, ja nyt uuden videon myötä tarjoutui porsaanreikä.

Tsekatkaa alta kohtalaisen mitäänsanomaton video mutta niin hieno kappale Evening. Ja tutustukaa tohon levyyn jos ette niin oo tehneet! Laitan seuraksi vielä suosikkikappaleen, Diamond Lookin. (Tänään julkaistaan myös NEØVin debyyttialbumi. On hyvä. Ja Spotifyssä. Siitä kenties juttua myöhemmin.)

Niin. Tämähän jäi jostain syystä kuitenkin uupumaan, eli edit:

Kisses - The Hardest Part

Muistatko vielä Kisses -duon LA:sta? Bermuda ja Kisses -kappaleet olivat miltei kolme vuotta sitten hienoja pop-kappaleen aihioita. Debyyttialbumi ei kuitenkaan jäänyt pysyvään sanavarastoon. Toukokuussa duo julkaisee Cascinelle jatko-osansa Kids In LA, jota ennakoidaan nyt The Hardest Part -singlen myötä. Ensimmäinen otos uudelta levyltä osoittaa Kissesin ottaneen askeleen, pari Hurtsin, kasaripopin ja listahitin suuntaan. Se on silti hieno popveisu. Tsekatkaa alta:

Banks - Before I Ever Met You // Ruisrock 2013 ekat kiinnitykset

Moi, helmikuuta! Tykkään jauhaa, esim. festarikiinnityksistä. Laitoin tähän Ruisrock-puinnin seuraksi losangelesilaisen Banksin, laulaja-lauluntekijän. Innoittajinaan Fiona Apple ja Lauryn Hill Banksia seurataan kovin odotuksin. Ainakin uudella Before I Ever Met Youlla on sielua á la Tanita Tikaram. Sanoituksetkin ovat kohdallaan, mistä tykkään kovasti.

Ruisrockin tiedoitustilaisuuskin olisi ollut tänään, mutta unohdin ilmoittautua enkä tiedä oisinko ees ehtinyt paikan päälle. Netitse toisaalta julkistuksia ja uutta ulkoasua kelpaakin katsella: Robot Creative Agency ja Napa Illustrations ovat luoneet turkulaisfestarille aiempaan linjaan sopivat mutta ennen kaikkea jouhevasti toimivat uudet sivut.

Artistijulkistuksiin tutustuessa ensireaktio on usein käytännönläheinen - päiväjakoa obsessoiva. Helpoksi ei ole tänäkään vuonna tehty aikataulua. Perjantaille on saatu monena vuonna toivottu Band of Horses ja Editors näistä hieman suuremmista bändeistä. Toivottavasti Band of Horses onnistuu hengenheimolaisiaan, Fleet Foxesia, paremmin. Jessie Ware lienee osittain tullut kaupanpäällisenä, mutta saattaa olla tsekkauksen arvoinen akti. Toisaalta Pää Kii ja Karri Koira ovat oivia poimintoja, sillä kumpikin on saanut niin kriitikkojen huomion kuin kuluttajan kukkaron. Karrihan järjesti samana iltana kaksi keikkaa Klubilla taannoin.

Lauantailla löytyy osittain aika hyvää profilointia, vaikkeivät HIM ja ruotsalainen Icona Pop (mitä pitäisin kokolailla turhakekiinnityksenä) Ruger Hauerin ja Notkean Rotan seuraksi sovikaan. Ruger luo varmasti hienon meiningin vaikkapa telttalavalle. Pertti Kurikan Nimipäivät ja Crystal Castles ovat Ruissin yleensä kiireisimpään päivään vaikeita missattavia.

Sunnuntai tekeekin lippuostosta vaikean. 'Paluuta' tekevä J. Karjalainen on jo Mennyt mies -kappaleella houkutteleva kolmipäiväiseen kärsimykseen Ruissalon auringon alla. The Sounds kuitenkin ärsyttää, vaikka ymmärrän sen tuovan suojatyöpaikkaansa euroja kohtuullisesti varmasti hintaansa nähden. Silti, luulisi bändin itsensäkin kyllästyneen, saati meidän Ruisrock-kävijöiden.

Hämmentävä Teflon Brothers olisi voinut sopia lauantaille Rugerin seuraksi, kuten myös Sin Cos Tan, mutta (twitteristä lukeman mukaan) lupaavaa albumia ulos puskeva Haloo Helsinki! sekä Satellite Stories saavat yrittää parhaansa väsyneen festarikansan sytyttämisessä.

Silti, onnistuneita artistikiinnityksiä tai ei, Ruisrock-koneiston pitää suoltaa vielä kiinnostavampia esiintyjiä: 120€ hintaan ei riitä kolmelle päivälle rahalle vastinetta. Tsekkaa uudet sivut ja loput artistikiinnitykset aikatauluineen täältä.