Junior Prom - Sheila Put The Knife Down

Lähtökohtaisesti ei kai saisi olla ennakkoluuloinen, kun kahlaa inboxia ja sen mukanaan tuomia bändiviestejä läpi. Kävi miltei taas vanhanaikaiset, kun tsekkasin ennen kuuntelua Junior Prom -nimisen brooklyniläisbändin seuraajia / tykkääjiä / kuuntelijoita somen eri ulottuvuuksissa. Ikään kuin se vahvistaisi / eliminoisi yhtyeen merkittävyyden. Onneksi tsekkasin bändin tuotokset - Junior Promilla  kun on niukalti seuraajia itse biiseihin nähden.

Läpikotaisin typeräähän olisi skipata kuuntelu bändin vähäisen huomion takia, mutta kiireessä kaiketi kaikenlaista juolahtaa mieleen. Junior Prom on kuitenkin hiljattain julkaissut debyytti-EP:n (jonka voi ladata ilmaiseksi täällä!). Bändillä on todella radioystävällinen soundi á la Friendly Fires ja Foster The People (ja miksei Phoenixkin) mutta omaperäisessä ja tanssittavassa paketissa. Nouda ilmainen EP ja tsekkaa tämän huikean joskin valitettavan tuntemattoman duon tuotokset, varsinkin Sheila Put The Knife Down ja Big Timer ovat onnistuneinta satoa.

Iron & Wine - Grace For Saints And Ramblers

Sam Beam julkaisee Iron & Wine -nimikkeellä viidennen levynsä: Ghost On Ghostin julkaisupäiväksi tiedetään huhtikuun puoliväli (16.4.). Ensimmäisellä uudelta levyltä poimitulta singlellä, Lovers' Revolution, debyyttialbumilta (The Creek Drank The Cradle) kuljettu matka tuntuu erityisen pitkältä. Jatsiin vievälle tielle hapuileva kappale ei vieläkään osu omaan Iron & Wine -sopukkaani. Kuitenkin Sam Beam jaksaa kiinnostaa.

Moni olis ehkä luovuttanut bändin suhteen, kun käytännössä kovinkaan moni viime tekeminen ei ole miellyttänyt, saati se Flow'n keikka. Grace For Saints And Ramblers on myös uudelta levyltä ja täysin toista maata: orgaaninen, Fleetwood Macille kumartava soundi sopii Iron & Winelle viime vuosien ilmeistä parhaiten. On taputuksia, moniäänisyyttä, jamittelua, torvea. Kelpaa.

Black Light Dinner Party - We Are Golden [video]

Black Light Dinner Partyn jäsenistöstä en tiedä nyt oikeestaan hirveesti enempää kuin ensi kertaa bändiä kuunnellessa. Ei varmaankaan toisaalta haittaa, kun pop luonnistuu näin miellyttävällä tavalla. Oikeastaan olisi aiemmin pitänyt esitellä jokin bändin hienoista kappaleista.

We Are Golden on single tulevalta levyltä ja mun mielestä parempi kuin BLDP:n suurin 'hitti', Older Together, mut oikeastaan postasin kappaleesta, koska tässä on aika hemmetin upea animoitu video. Tsekkaa ihmeessä! Kannattaa suunnata yhdysvaltalaisyhtyeen kotisivuille, uuden singlen ja videon teemaa jatkaen sieltä löytyy 8-bittinen peli - ilmeisesti sen lopussa odottanee jonkinlainen, mahdollisesti, mp3-palkinto.

Violet - Where The Wild Things Grow

Pixie 'Bobintytär' Geldofilla on bändi. En ollu ihan hirveen kartalla tästä Violet -nimisestä bändistä, mutta nyt oon - ja aion pysyäkin. Where The Wild Things Grow on nimittäin vaivaton, A-luokan diivaballadi, siitä huolimatta että Pixie itse kehotti kuuntelemaan kappaletta seuraavin saatesanoin: "listen to a rough demo I did of a new track".

Todellisuus on totta kai kaikkea muuta: tämä on nimittäin älyttömän hyvä. Jos on ikinä ehtinyt ajatella Lana Del Reystä positiivisesti, ei Violetia saa missään nimessä jättää väliin.

(via)

Laura Welsh - Unravel

Laura Welshin vahvan äänen ja Dev Hynesin tuotannon avulla lopputulos on hyvän mielen pop-sävelmää ja odotuksia nostattavaa lahjakkuutta. Ennen kuin hehkutetaan lyhytkestoisen katoamistempun blogivalokeilasta tehnyttä Welshiä, pitänee mainita Dev Hynesin ansioista. Hynes on artisti sekä Lightspeed Championin että Blood Orangen takaa sekä tuottanut mm. Solange Knowlesin tämänvuotisen Losing You -albumin.

Laura Welsh taasen on Lontoosta kotoisin, kuten monimonimoni muu aloitteleva artisti, jonka luonnehdinnaksi kelvannee 'singer-songwriter'. Unravel on lupaava aloitus tälle vuodelle, harmi ettei enempää esimerkkejä ole tarjolla näin hienosta äänestä ja kappaleista.