Laura Welsh - Cold Front

Phuuuh.

Sallittakoon pieni ammatillinen tyhjennys: korjasin juuri viimeisen erän kokeita nykyisessä työpaikassani. Mietin jo viime vuonna samaan aikaan, miten ihmeellisen nopeasti voi kiintyä koulumaailmaan ja sen asiakaskuntaan, keskenkasvuisiin miltei-valmiisiin aikuisiin.

Kaksi vuotta samassa koulussa opettajana tuntuu pitkältä - varsinkin kun omakin ura on vasta alkupuolella. Yllätyksiä on ollut paljon (vaikka kliseiltä nämä kuulostavatkin): mm. miten paljon pestit tulevat pätkissä; miten uskomattoman monta työtuntia viikkoon voi mahtua ja miten suuren osan niistä kantaa kotiin; toisaalta, miten millään tuolla ei ole väliä, kun työstä, työpaikasta ja ennen kaikkea niistä huikeista persoonista opettajanpöydän toisella puolella saa irti näin paljon. Ikävä tulee "omia" oppilaita, ihan jokaista. 

Nojaa. Laura Welshin uusin, upea Cold Front ei nyt biisin nimen puolesta varsinaisesti kuvasta tunteitani pian entistä työpaikkaa kohtaan, päinvastoin: kenties minua koettelee kylmä rintama, kun joudun sen jättämään taakse ja aloittamaan ammatillisesti uudessa paikassa. Vaikkei pätkätyöttömyys/työllisyys ei houkuttele, viimeinen kaksi vuotta on ollut hienoa aikaa.

Jään hetkeksi hämärään fiilistelemään tätä tiivistunnelmaista kappaletta, joka jättää Jessie Waren taistelemaan himmeämmistä mitaleista joka tavalla.

"I don't wanna leave you now."

Levyvalinta: Jon Hopkins - Immunity

Imogen Heapista tuttu tuottajaguru Jon Hopkins julkaisee ensi viikolla uuden albumin kohtalaisen legendaarisella Domino Recordsilla. Hopkinsin aikaisemmat levyt ovat keskittyneet enimmäkseen tunnelmalliseen ambient-musiikkiin, mutta Immunityllä mies osoittaa taitavansa myös astetta kompleksisemman ja syvällisemmän tanssimusiikin salat. Aivan turhasta kaverista ei ole kyse, sillä miehen palveluksia ovat käyttäneet elokuvayhtiöiden lisäksi muun muassa Brian Eno, Coldplay ja Four Tet. 

Hopkinsin elokuvamainen soundi on aina ollut äärimmäisen hyvin tuotettua. Jokaisella instrumentilla on  tarkoituksensa laajemman äänimaiseman ja tunnelman luomisessa, oli kyseessä sitten minimalistisempi ambientveto kuten Cold Out There tai Immunity-levyn ensimmäinen sinkku Open Eye Signal. Immunity sisältää ainoastaan kahdeksan eeppisiin mittasuhteisiin kasvavaa biisiä, ja lienee sanomattakin selvää, että tämänlaista musiikkia ei kannata kuunnella kiireen keskellä huonon äänentoiston kautta. Levyn tunnelmallisemmat vedot menevät tietysti taustallakin, mutta esimerkiksi Sun Harmonics ja edellä mainittu Open Eye Signal ovat sen luokan pommeja, että itsellä ainakin jäi internetin selaaminen kesken eeppisten teknokappaleiden vieden täysin mukanaan. Levy onkin heittämällä Hopkinsin tanssimusamaisin ja energisin. Oikeaan aikaan tanssilattialla soitettuna useat teokset Immunityltä veisivät mielen täysin uusiin sfääreihin, ja esikoissinkusta tulee etäisesti mieleen yksi 2000-luvun parhaista teknobiiseistä, James Holdenin remiksi Nathan Faken The Sky Was Pinkistä.  

Uuden levyn pääset kuuntelemaan ennakkoon täältä. Suosittelen myös tsekkaamaan Open Eye Signalin videon koko ruudun kokoisena, itselle se ainakin sai aikaan melkoisen kaukokaipuun Amerikan lännen maisemiin. 

CHVRCHES - Gun

Glasgow'n elektropop-kokoonpano CHVRCHES takoo tutun energisellä reseptillä kuumaa rautaa. Uusi single Gun vain kiristää bändin julkaisutahtia kesäksi taaten jälleen yhden hitin skotlantilaisille sekä edeltää samalla kovien odotusten albumia, joka näillä näkymin julkaistaan syyskuussa. Tsekkaa alta siis tuo äärimmäisen freeshi Gun ja aiempi MS MR:lle tehty remix Hurricanesta.

Haerts - All The Days

Haertsin Wings oli yksi mun suosikkikappaleista koko viime vuonna. St. Lucian kanssa tehty Wings on erittäin onnistunut pop-kappale, joka puskee kirkkaiden parrasvalojen ja suurten esiintymisareenojen hekumaa. Lisäksi Haerts pääsi toistaiseksi ainoalla kappaleellaan yllättämään niin puun takaa, ettei bändistä sen koommin ollut kuultukaan - ennen kuin nyt.

Voi olla että huimaava vastaanotto nosti bändin itsensäkin rimaa, mutta All The Daysillä Haerts vetää enemmän yhtyeen soundein. Samanhenkistä pop-musiikkia tämä toinenkin etiäinen on, toisaalta sopivasti erilainen. Kummankin tähän asti kuullun kappaleen Haerts on vastustamaton. Ihastus kappaleeseen ei heti ole yhtä ilmiselvä kuin Wingsin kohdalla, mutta se tarttuu joka kuuntelulla enemmän. Mutta olenkin aina pitänyt hitaasti lämpeävistä ihmisistä ja asioista. Paitsi jos kyse on keraamisesta liedestä.

EDIT: Ketä muka huijaan? Tämä kappale tulee viemään teitä kuin litran mittaa!

WALLA - Nature

WALLA on tavallaan Los Angelesista bändinä, mutta koko remmi on kansainvälinen: alkuperämaina jäsenistöllä mm. Meksiko/El Salvador, Brasilia, Korea, Italia ja Indonesia. WALLA julkaisee kaiken lisäksi toisen omakustanne EP:nsä kesäkuun alussa (4.6.).

Nature EP:n ensimmäinen kappale, No Time, on älyttömän viihdyttävä synapop-kappale. Mutta eepeen nimikkokappale Nature räjäyttää potin. Bändi onnistuu kuulostamaan paikoin Phoenixin ja alku-uran Strokesin epäpyhältä liitolta. Tähän lisäät vielä annoksen Shout Out Loudsin -kaltaisten ruotsalaisbändien kepeyttä, ja kieli poskessa vedetyt vertaukset tuntuvat jo turhilta. Kuulostele itse kesän odotuksen pyhittävä ihana pop-ralli Nature. Toivon että pojista kuullaan vielä isosti - ainakin ennen kuin jenkkiviisumit käyvät vanhoiksi.

Jacques Greene - On Your Side (ft. How To Dress Well)

Aki on meistä se tantsulemismusikan sanansaattaja, ja myös Jacques Greene -fani. Itsekin olen kyllä saman miehen ansioituneen rummuttamisen myötä innostunut Greenen tuottannosta joka kappaleelta enemmän ja enemmän. Mutta montrealilaistuottajan tekeleistä uusimman jaan silti minä. How To Dress Wellin Tom Krellin kanssa tehty On Your Side edeltää kesäkuun alussa (3.6.) ilmestyvää samannimistä EP:tä.

Kyllä tä on taas aivan huikee raita. Jos sattuu esimerkiksi Field Day -festarille lauantaina, 25. päivä, niin Jacques Greenen voi käydä tsekkaamassa. (PING, Jyri!)

Still Parade - Actors

Ei ole mitään mitä voisin kertoa tästä bändistä, mikä tekisi oikeutta sen uskomattoman kauniille kappaleelle. Normaalipäiväjärjestyksessäkin asia olisi toki näin, mutta nyt bändistä kerrottavaa ei ole - koska en oikeastaan tiedä siitä mitään. Still Paraden Actors on ensimmäinen yhtyeeltä kuultavan oleva kappale.

Actors tutustuttaa bändiin, joka sukeltaa syvälle folkin akustiseen koskeen, mutta sen puskevat vaahtopäät koostuvat upeasti hiotusta tuotannosta ja sen elektronisista elementeistä. Samoja ansioita, jossain määrin, löytyy mm. High Highsilta ja Phosphorescentiltä.

Actors saateltiin yleisön tietoisuuteen paitsi Oscar Wilden lainauksen myötä (mistä ehdoton plussapiste otsaan) myös ilmaisena latauksena. JEI!

“Actors are so fortunate. They can choose whether they will appear in tragedy or in comedy, whether they will suffer or make merry, laugh or shed tears."

Phaeleh - Whistling in the Dark

Musiikkikaupunki Bristolista ponnistavalla Phaelehilla (laus. "fella") on iloisia uutisia kevyemmän dubstepin ystäville. Harvakseltaan omia biisejä julkaiseva mies laittaa tiskiin vailla sen suurempaa hypeä huikean Whistling in the Darkin, joka on ensimmäinen sinkkulohkaisu heinäkuun ensimmäisenä julkaistavalta Tides-albumilta. 

Musiikin teoriaa opiskelleen Phaelehin soundi on aina eronnut valtavirtaan nopeasti nousseesta räminädubstepista. Ok, ei tämä ns. tyttödubstepkään nyt ihan siltä alkuperäiseltä dubstepiltä kuulosta, mutta on sitä ehkäpä asteen henkisesti lähempänä rytmiikkansa ja syvien bassolinjojensa puolesta. Phaelehin vahvuus on aina ollut todella hunajaisissa melodioissa ja vokaaleissa, eikä Snow Ghostsista tutun Augustus Ghostin laulama uusi sinkkukaan putoa kauas aiempien julkaisujen hengestä. Videokin on lisäksi todella hieno.

Jos Whistling in the Darkin melankolinen tunnelma ei istu kauniiden kesäpäivien tunnelmaan, niin suosittelen ehdottomasti tsekkaamaan debyyttialbumi Fallen Lightin, The Cold in You EP:n tai Afterglow-sinkun. Sielunmaiseman pitää olla melko synkkä, jos näin hunajaiset biisit eivät kosketa millään tasolla. Kiinnostuneille tiedoksi, että Phaeleh esiintyy Tampereen Yo-talolla 2.8.

Lanterns on the Lake - Another Tale From Another English Town

Another Tale From Another English Town on ensimmäinen irroitus newcastlelaisbändi Lanterns on the Laken kakkoslevyltä, joka ilmestyy loppukesästä. Yhtyeen kenties kauneimman kappaleen videosta vastaa James Alexander Grieves. Ja Bella Union julkaisee tätä unelmoivaa folk-tunnelmointia.

Solisti Hazel Wilden mukaan sanoitusten sanomaan liittyy vahvasti viime vuosien taloudellisesti vaikeat ajat, jotka ovat koskettaneet yhtyeen ystäväpiiriäkin riipaisevasti. Kappaleen nimi kertoo toki jo paljon: miten paljon painaa yksi niistä lukuisista kohtaloista, tarinoista, lukuisissa kaupungeissa. Eri asia on saako laman heittelemä kohtalo tästä lohtua, mutta hieno kappale hienoine videoineen on kyseessä.

P.S. Ei kannata unohtaa tsekata muidenkin kuin munkin kiittelemää Lanterns On The Laken debyyttialbumia: Gracious Tide, Take Me Home.

Camera Obscura - Fifth In Line To The Throne

Skotti-kvintetti Camera Obscuran laulajan, Tracyann Campbellin ääni on niitä, jotka jakavat mielipiteitä: tuttavapiiristä esimerkkeinä vastaavista Brian Molkon, Brandon Flowersin ja Kristian Matssonin äänet. Useammin Campbell miellyttää kuin on surkean samettinen - joskus se taas on raivostuttavan anteeksipyytelevä, toisinaan ihanasti surulle antautuva.

Fifth In Line To The Throne bändi karistaa kannoiltaan itselleen tyypillisen twee-ilakoinnin, ja surkuttelee varsin onnituneesti slovariksi kääntyvällä kappaleella. Ensimmäinen uudelta levyltä, Desire Lines (3.6.), kuultu kappale Do It Again ei yltänyt kovinkaan kummoiseksi uroteoksi - ainakaan mitä tulee bändin muuhun tuotantoon. Mutta uudella Fifth In Linella Camera Obscura astelee itselleen hieman vieraammalla maalla onnistuneesti.

Alice Boman - Waiting

Ruotsalainen Alice Boman kuvailee nauhoittaneensa kotioloissa omaksi ilokseen "luonnoksia", biisiaihioita, joita ei tarkoitettu julkaistaviksi. Malmöläinen Adrian Recordings julkaisee kuitenkin tässä kuussa Bomanin "luonnoksia" EP:n verran lisää. Waiting on kasetin rahinasta alkaen autenttista kotipolttoista folkia, kuten pitääkin, sekä melankolisen valloittava kappale, joka suorastaan laahustaa eteenpäin. Hienoa biisintekoa, jota kuuntelisi vähintään levyn verran enemmän.

"Jag gör hemmainspelningar som dessa för att minnas en känsla. En melodi. För att inte tappa bort. För att kunna komma tillbaka till. Dom här fem skisserna var aldrig menade att släppas. Men här är dom nu."

Cosmo Sheldrake - The Fly

Cosmo Sheldrakella on mielenkiintoinen nimi. Toki ei aivan yhtä hieno kuin veljellään Merlinillä. Jokseenkin tunnetulla biologi-isällä ei ole ristiäispäivänä ollut almanakka ilmeisesti käsillä. Cosmolla myös pysyy yksi jos toinenkin soitin kädessä - häntä ei kutsuta syyttä multi-instrumentalistiksi.

Soundi on siis syystäkin rehevää á la Bibio, Bonobo tai Gold Panda. Folk-pohjaisella The Fly -kappaleella Sheldrake on itse myös äänessä. Kappale on kiehtova, omalaatuinen ja kuitenkin niin tarttuva. Alla myös aiempi, toistaiseksi huomattavasti luukutetumpi kappale.

Boardwalk - I'm To Blame

LA-bändi Boardwalk valmistautuu julkaisemaan debyyttialbuminsa kesällä. Stones Throw Recordsin nappaama yhtye kasvoi duosta runsaammaksi Edward Sharpe & The Magnetic Zeros -bändissä vaikuttaneen Mark Noseworthyn liityttyä yhtyeeseen.

Ensisingle I'm To Blamen soundissa kuuluu Baltimoren suuruuden, Beach Housen, tavaramerkkinä soima ilmavuus ja heleys. Myös Still Cornersin ja legendaarisen Mazzy Starin vaikutteet tuovat mukanaan tilan tuntua, kiireettömyyttä ja voipunutta kesäiltaa - näin ainakin oma korvani kertoo. Viimeistään utuverhon silmille ujuttaa Amber Quinteron vokaalisuoritus. Tsekkaa alta upea kappale.

Indieystävällisiä poimintoja Maya Jane Colesin BBC Essential Mixiltä

25-vuotiaan Maya Jane Colesin nousu tanssimusaskenen huipulle on ollut nopeaa. Musiikkia jo 15-vuotiaasta asti tuottaneen lontoolaisen ura lähti nousuun viimeistään loistavan Humming Bird EP:n myötä, jonka jälkeen vauhti on ollut päätähuimaavaa. Remiksejä on syntynyt kohtuusuurille indiebändeille kuten Florence & The Machinelle, Little Dragonille ja Massive Attackista tutulle Trickylle. Etenkin Colesin vokaaliremiksit ovat samanaikaisesti sekä katu-uskottavia että popahtavia ja sellaisenaan jopa radiosoittoon kelpaavia, ja ainakin omasta mielestäni Colesin remiksit vievät alkuperäisiä versioita lähes poikkeuksetta sata-nolla. 

DJ-maailmaa ravisutti muutama viikko sitten tuottaja-dj Maceo Plexin Facebook-avautuminen, jossa hän kyseenalaisti eräiden naiskollegoidensa seksuaalisuudella ja muilla ulkomusiikisilla seikoilla ratsastamisen. Monen nais-dj:n kohdalla tämä pitääkin paikkansa haamutuottajineen ja promootiostrategioineen, mutta Maya Janeen tämä leima ei sovi alkuunkaan. Eräässä haastattelussa Coles kertoikin olevansa lopen kyllästynyt kyselyihin siitä, kuka on hänen tuottajansa tai studioapulaisensa. Taiteilijaperheen tytär kun on löytänyt omaleimaisen ja helpostitunnistettavan soundinsa samalla tavalla kuin jokainen asiaanvihkiytynyt musiikkinörtti: viettämällä tunteja tuntien perään ruudun ääressä kokeillen ja harjoitellen. Läpimurtoa hän saikin odottaa vuosikymmenen, kuten edellä jo mainitsin. 

Colesin soundissa on vaikutteita monesta eri tyylisuunnasta. Tanssimusiikin instituutioihin kuuluvassa BBC 1:n Essential Mixissä liikutaan pääosin teknon, tech housen ja futurisemman garagesoundin välillä. Bassolinjat tuuttaavat syvältä, epävireisen kuuloiset viheliäät melodiat riipivät korvia ja haikat hakkaavat paikka paikoin kuin viimeistä päivää. Toisaalta monesta biisistä löytyy melko sielukkaitakin melodioita ja vokaalikoukkuja. Täydellistä tanssilattiasoundia toisin sanoen! 

Juuri tämän variaation vuoksi Colesin dj-setit pysyvät alusta loppuun mielenkiintoisina. Palkintopöytiä viime vuonna tyhjentäneellä lontoolaisella on tapana pudottaa undergroundimman soundin sekaan hieman helpommin lähestyttäviä ja kotikuunteluun paremmin sopivia biisejä sopivin väliajoin. Poimin niistä tähän muutaman, ja koko eilisen setin voi kuunnella täällä. Kaksituntisen ehdottomasti kovinta biisiä, eilen ensisoiton saanutta Colesin ja ruotsalaislaulaja Karin Parkin yhteistuotos Everythingiä ei löytynyt vielä YouTubesta eikä Soundcloudista. Setissä se alkaa 43 minuutin kohdalla, ja suosittelen tsekkaamaan sen mitä lämpimimmin. Everything löytynee heinäkuussa julkaistavalta esikoisalbumi Comfortilta.  

Joistakin biiseistä ei löytynyt ikävä kyllä tähän postaukseen kuin parin minuutin snippetit, mutta ne löytyvät kokonaisuudessaan dj-miksauksesta. Mainittakoon vielä, että Coles soittaa myös tulevan kesän Flow-festivaaleissa. Uutisen nähtyäni vedin parit ylävitoset itseni kanssa, sillä Maya Janen bassolinjavetoinen soundi sopii mielestäni täydellisesti aamun pikkutunneille Voimalaan.

Selebrities - Temporary Touch

Brooklyniläisen, Selebritiesin, pehmeän helmeilevä indie pop hymyilee kevättä juhlivalle turkulaiselle taas. Huippukiinnityksistä tunnettu Cascine julkaisee Lovely Thingsin, bändin toisen albumin, kesäkuun lopulla (25.6.). Cascinen talliin lukeutuu myös mm. Shine 2009, Southern Shores, Ditt Inre, Rush Midnight ymsymsyms.

Temporary Touch on uuden albumin ensimmäinen single ja suorastaan ihana: new wave -vaikutteet tarjoillaan mukavan loivasti. Kannattaa listata sinne Wild Nothingin ja Craft Spellsin seuraksi. Vanha suosikki Can't Make Up My Mind myös alla.