Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ruisrock 2012. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ruisrock 2012. Näytä kaikki tekstit

13.7.2012

Ruisrock palkitsi jälleen

Turun Ruissalossa järjestettävä festivaali sai kokeneenkin kävijän hersymään ilosta jälleen kerran. Satoi tai paistoi, mikään ei onnistunut horjuttamaan loistavaa tunnelmaa. Meillä oli erinomaisen kirjava porukka kasassa, ettei mikään muu kuin parhaus ollut vaihtoehto.

Festivaalin onnistujiin lukeutui ehdottomasti lauantain sää, joka oli aurinkoisin ja lämpimin pitkään aikaan, vaikka luvattiinkin salamia taivaalle (kiitos, Aki, sanaleikistä) ja saavillisia vettä niskaan. Regina oli ihan ok Aurinkolavalla ja mainio aloitus mun festareille. Keikan aluksi kohtasin Amen (hyvin festivaalihenkisen) imuroin pitsan feissiin ja tapasin pitkästä aikaa vanhan hollantilaisystävän. Tämä oli Suomessa käymässä pitkästä aikaa, tapaamassa ystäviä, isäntäperhettään vaihdon ajalta, verestämässä suomen kielen taitojaan (jotka ovat muuten huikeat) sekä rokkaamassa ensimmäisillä festareillaan ikinä. Hollandeesillä oli kolmen päivän lippu ja kuulemma ihan älyttömän hauskaa festareilla, lempparikeikka oli kuulemma sunnuntainen Eppu Normaali.

Hyvin, hyvin harmaantasaisesta The Cardigansista ei sen enempiä, se oli pettymys, mutta Santigold oli yksi lemppareitani viikonlopun aikana. Santigold oli kuin M.I.A. ja Lykke Li yhdessä mutta toimiva ja hyvä. Huoratron sitten päättikin lauantain ja vaikken yhtään kappaletta muistakaan saati kuuntelisi niitä kotona oli keikka tunnelmaltaan aivan uskomattoman kova.
(Huoratron ja festarikävijät vauhdissa!)

Sunnuntaina ne odotetut sateet sitten tulivat. Se teki maastosta melkoista mutapuuroa, mikä kyllä omaa tunnelmaa haitannut yhtään, päinvastoin. En ole koskaan ollut noin liejuisessa Ruisrockissa, mutta olihan se omalla tavallaan kiehtovan glastonburymäistä. Ehdin juuri ja juuri tsekkaamaan Bloc Partyn, joka oli viimeksi julkaissut levyn 2008 ja sekin oli mielestäni surkea.

Odotin aika huonoa keikkaa ja olin vakuuttunut, että Bloc Party sortuisi samanlaiseen ylimielisyyteen kuin niin moni bändi, joka ei omanarvontunnoissaan 'alennu' soittamaan suurimpia hittejään, mutta toisin kävi. Kele oli symppis ja bändi veti hyvin, kuultiin jopa So Here We Are, joka on oma vähemmän huomiota saanut suosikki). I Still Rememberiä jäin kaipaamaan kyllä. Ja taisi bändi itsekin viihtyä, sillä se jakoi tämän kuvan hiljattain.
Metronomy oli muuten suhteellisen tylsä, mutta THE LOOK! Se oli vain niin huikea ja yleisön syttyminen vesialtaiden täyttämässä teltassa suurimpia liekityksiä sunnuntaina. Snoopia diggailtiin Midhillin katetulta ruokailualueelta (Hans Välimäki, olin aika pettynyt sapuskasi tasoon), ja sen jälkeen suuntasimme Two Door Cinema Clubin yksipuolisen ja sieluttoman joskin bilekansaa viihdyttävän partyindien pariin. Se oli kuitenkin päätösaktiksi ihan kelpo.
(Bloc Party ja Kele villitsevät)
(Teltan lätäkkö kasvoi Metronomyn aika lammeksi)
(Hyvä päivä punaisille tennareille)
(Noin kolme sekuntia ennen kuin tähän lätäkköön keräili naisihminen)
(Two Door Cinema Club vauhdissa)
(Näithän sinäkin Rudi Völlerin näköisen sankarin Ruisrockissa? Kyseessä on erittäin hyvä ystäväni. En ole koskaan nähnyt 'taviksen' saavan noin paljon huomiota, serkkukäsiä, kaverikuvia ja satunnaisia jututtajia osakseen. Mahtavaa.)
Heti ruissilauantaiaamulla kuuntelin muuten Bloc Partyn uutukaissinglen, Octopusin. Vaikkei se sytytä klassikkojen veroisesti, on selkeästi askel taas oikeaan suuntaan. Pidän tästä joka kuuntelulla enemmän. Syksyllä ilmestyvä uusi levy Four on Ruisrockissä freesillä ja vakuuttavalla ilmeellä liikkeellä olleelta bändiltä odotettu.

3.7.2012

Survival guide: Ruisrock

Aiempien vuosien Ruisrockia sivuavien postausten perusteella lievä närkästyminen keskinkertaisista artistikiinnityksistä on vaihtunut ylitsepääsemättömään johtopäätökseen festivaalin vetovoimasta. Nykyiselläänkin se onnistuu kävijämäärissään - miltei artisteista riippumatta (kunhan suomalaiset vanhat tutut ja The Sounds ovat paikalla). "Öh, The Sounds ei päässy tulee." - "O_O".

Se onkin yksi parhaita puolia tämän vuoden artistisadossa, ettei niitä "pakollisia" ole kenties yhtä paljon kuin edellisvuosina. Noh, aikomus ei ole jatkaa aiempien postausten linjalla, vaan laatia oma, vaatimaton lista vinkkejä, ajatuksia, huomioita ja muisteloa Ruisrock-kävijöille omien käyntien perusteella. Jotkin ovat kenties hyödyllisempiä ensi kertaa ja/tai maakunnan ulkopuolelta matkustaville. Varsinainen info löytyy edelleen parhaiten toki Ruisrockin omilta sivuilta melko tyhjentävästi. Tämä onkin sitä "MUU"-osiota.
Aikataulu:
- Ei ole festaririippuvainen huomio, mutta kuitenkin. On kahta koulukuntaa: niitä, jotka tekevät oman aikataulun jottei mikään jää väliin ja niitä, jotka välttelevät tätä viimeiseen asti, jottei oleellinen ja tilanteessa eläminen mene sivu suun. Mä teen kahdenlaisia huomioita, must-see esiintymiset, joita on maksimissaan muutama sekä kiva nähdä muttei pakko -osaston. Tällöin päivissä pysyy jonkinlainen punainen lanka eikä aika mene auringon alla hourailuun ja ajelehtimiseen.
- Tänä vuonna aion vaeltaa aiempaa enemmän intuition avulla. Mieleenpainuvimmat keikat ovat löytyneet yllättävän usein harhailemalla keikalle, jonne ei muuten menisi.

Poiminnat:
Pulp
- Gran Turismon läpi soittava The Cardigans möyhii bändin suuruuden eläneen mielessä houkuttelevasti.
- Sunnuntai-iltana Two Door Cinema Clubin ja The Mars Voltan väliltä valitseminen.
- Älkäätten unohtako anniskelualueelta löytyvää Louna-lavaa, jonne tänä vuonna kapuavat mm. Black Twig, Burning Hearts, Antero Lindgren ja Gracias - noin muutamia mainitakseni.
- Ystävien suositukset: Mika suositteli - toistuvasti - Rival Sonsia, joka rouhii perjantaina kuudelta ja kuulostaa Wolfmother- ja Led Zeppelin-diggailijasta sopivalta rokkailulta festariavaukseen.

Ystävät:
- Korvaamattomia, mutta kaikkia munia ei kannata laittaa samaan koriin, ainakaan mikäli tuntisitte juuri em. Mikan. Selänkääntäminen on karkein oma maali jonka Mikan suhteen voi tehdä.
- Tapaat uusia tai törmäät vanhoihin. Jos joukkosi on täysin sama päivän päättyessä kun sen alkaessa, lottoa.
- Älä murehdi kavereiden kadottamista liikaa, jos ei kyseessä ole logistinen tai asumiseen liittyvä ongelma. Etsimiseen tuhrautuu usein monen bändin verran aikaa ja tämä 'kadonnut' löytyy juuri sieltä mistä lähdit.

Ruuhkautuminen:
- Puhelin. Linjat. Ovat. Tukossa. Puhelun soittaminen usein tuuripeliä. (Ks. myös kohta kaverin kadottamiseen liittyen).
- Alueelle saapumiseen kannattaa varata runsaasti aikaa.

Matkanteko:
- Pyöräily on mun valinta joustavuutensa vuoksi. Pyöräparkki kustantaa 3€. Loppuillasta pitää olla tarkkana, kapeat tiet ovat ruuhkaisia ja pyöräilijät, noh, eivät parhaimmillaan.
- Tiedä että paikallisbussi tuo sinut Ruissalon sillalle, josta on tuntuvasti matkaa vielä alueelle.
- Ulkopaikkakuntalaisille kävelymatka alueelle on miltei dealbreaker, joten valmistaudu henkisesti.
- Useille Ruisrockin vakiokävijöille tämä kävelymatka on festivaalin suola. Toki yöllä parikilometrinen saattaa saada Via Dolorosan kaltaisia piirteitä, mutta päivällä se parantaa festivaalikokemusta entisestään.
- Muutama vuosi sitten kavereitani lähti kävelemään jokirannasta kertakäyttögrillien ja olutvarastojen kera aamupäivällä. Perillä he olivat illalla, hyvin ravittuina ja mieleltään joviaaleina.
- Älä kiiruhda alueelle. Istuskele aitojen ulkopuolella hyvästä seurasta, auringosta, juomasta ja tunnelmasta nauttien.
- Tähän on kaksi syytä: edelleen, festivaalin parasta antia ovat ihmisvirrat kansanpuistoon ja oman festariryhmittymän hengennostatus. Toiseksi, lipulla pääsee vain kerran alueelle, joten kun sinne astuu, paluuta ei ole kuin kerran.

Muuta:
- Oma vessapaperirulla saattaa olla hyödyksi.
- ruisrock.fi päivittyy kuvien osalta suht nopeasti. Seuraavana aamuna saattaa löytääkin jo kuvansa saitilta.

Listasta tuli nyt kenties hieman liian pitkä, mutta muistakaa, että oikeaa tapaa festareille ei tietenkään ole, mutta Ruissaloon suunnatessa päämäärä ei aina ole tärkeintä vaan matkanteko.