Junior Prom - Sheila Put The Knife Down

Lähtökohtaisesti ei kai saisi olla ennakkoluuloinen, kun kahlaa inboxia ja sen mukanaan tuomia bändiviestejä läpi. Kävi miltei taas vanhanaikaiset, kun tsekkasin ennen kuuntelua Junior Prom -nimisen brooklyniläisbändin seuraajia / tykkääjiä / kuuntelijoita somen eri ulottuvuuksissa. Ikään kuin se vahvistaisi / eliminoisi yhtyeen merkittävyyden. Onneksi tsekkasin bändin tuotokset - Junior Promilla  kun on niukalti seuraajia itse biiseihin nähden.

Läpikotaisin typeräähän olisi skipata kuuntelu bändin vähäisen huomion takia, mutta kiireessä kaiketi kaikenlaista juolahtaa mieleen. Junior Prom on kuitenkin hiljattain julkaissut debyytti-EP:n (jonka voi ladata ilmaiseksi täällä!). Bändillä on todella radioystävällinen soundi á la Friendly Fires ja Foster The People (ja miksei Phoenixkin) mutta omaperäisessä ja tanssittavassa paketissa. Nouda ilmainen EP ja tsekkaa tämän huikean joskin valitettavan tuntemattoman duon tuotokset, varsinkin Sheila Put The Knife Down ja Big Timer ovat onnistuneinta satoa.

Iron & Wine - Grace For Saints And Ramblers

Sam Beam julkaisee Iron & Wine -nimikkeellä viidennen levynsä: Ghost On Ghostin julkaisupäiväksi tiedetään huhtikuun puoliväli (16.4.). Ensimmäisellä uudelta levyltä poimitulta singlellä, Lovers' Revolution, debyyttialbumilta (The Creek Drank The Cradle) kuljettu matka tuntuu erityisen pitkältä. Jatsiin vievälle tielle hapuileva kappale ei vieläkään osu omaan Iron & Wine -sopukkaani. Kuitenkin Sam Beam jaksaa kiinnostaa.

Moni olis ehkä luovuttanut bändin suhteen, kun käytännössä kovinkaan moni viime tekeminen ei ole miellyttänyt, saati se Flow'n keikka. Grace For Saints And Ramblers on myös uudelta levyltä ja täysin toista maata: orgaaninen, Fleetwood Macille kumartava soundi sopii Iron & Winelle viime vuosien ilmeistä parhaiten. On taputuksia, moniäänisyyttä, jamittelua, torvea. Kelpaa.

Black Light Dinner Party - We Are Golden [video]

Black Light Dinner Partyn jäsenistöstä en tiedä nyt oikeestaan hirveesti enempää kuin ensi kertaa bändiä kuunnellessa. Ei varmaankaan toisaalta haittaa, kun pop luonnistuu näin miellyttävällä tavalla. Oikeastaan olisi aiemmin pitänyt esitellä jokin bändin hienoista kappaleista.

We Are Golden on single tulevalta levyltä ja mun mielestä parempi kuin BLDP:n suurin 'hitti', Older Together, mut oikeastaan postasin kappaleesta, koska tässä on aika hemmetin upea animoitu video. Tsekkaa ihmeessä! Kannattaa suunnata yhdysvaltalaisyhtyeen kotisivuille, uuden singlen ja videon teemaa jatkaen sieltä löytyy 8-bittinen peli - ilmeisesti sen lopussa odottanee jonkinlainen, mahdollisesti, mp3-palkinto.

Violet - Where The Wild Things Grow

Pixie 'Bobintytär' Geldofilla on bändi. En ollu ihan hirveen kartalla tästä Violet -nimisestä bändistä, mutta nyt oon - ja aion pysyäkin. Where The Wild Things Grow on nimittäin vaivaton, A-luokan diivaballadi, siitä huolimatta että Pixie itse kehotti kuuntelemaan kappaletta seuraavin saatesanoin: "listen to a rough demo I did of a new track".

Todellisuus on totta kai kaikkea muuta: tämä on nimittäin älyttömän hyvä. Jos on ikinä ehtinyt ajatella Lana Del Reystä positiivisesti, ei Violetia saa missään nimessä jättää väliin.

(via)

Laura Welsh - Unravel

Laura Welshin vahvan äänen ja Dev Hynesin tuotannon avulla lopputulos on hyvän mielen pop-sävelmää ja odotuksia nostattavaa lahjakkuutta. Ennen kuin hehkutetaan lyhytkestoisen katoamistempun blogivalokeilasta tehnyttä Welshiä, pitänee mainita Dev Hynesin ansioista. Hynes on artisti sekä Lightspeed Championin että Blood Orangen takaa sekä tuottanut mm. Solange Knowlesin tämänvuotisen Losing You -albumin.

Laura Welsh taasen on Lontoosta kotoisin, kuten monimonimoni muu aloitteleva artisti, jonka luonnehdinnaksi kelvannee 'singer-songwriter'. Unravel on lupaava aloitus tälle vuodelle, harmi ettei enempää esimerkkejä ole tarjolla näin hienosta äänestä ja kappaleista.

Azekel - A Song To An Unborn Child

Viimeisen parin vuoden aikana The Weekndin ja Frank Oceanin kaltaiset mestarit ovat osaltaan tuoneet lisämausteen altsua ja r'n'b-soundia yhdistelevään soundiin, mikä on mun makuun ollut ihan tervetullutta, jahka korva siihen on tottunut. Kummankin tuotoksista oon pitänyt ihan yllättävänkin paljon.

Lontoolainen Azekel on saman soundin osaaja, ja mikä parasta, todella kyvykäs sellainen. Nousussa tämän artistin ura, ehdottomasti. Ensi maanantaina julkaistaan tupla-single That Feeling / A Song To An Unborn Child,  joista etenkin jälkimmäisestä tykkään kovasti. Jo nimi kertoo, että sanoituksissa liikutaan herkkyyden leveyspiireillä, mutta myös taustaksi sämplätty High Highsin Flowers Bloom sopii Azekelille kuin nenä päähän. Alla myös video That Feelingille.

Kirppislöytöjä á la vinyyli

Käytiin kirpputorikierroksella pitkästä aikaa. Mun tähtäin oli tänään kirjojen ja vinyylien löytämisessä - yleensä kun en oo edes vilkassu vinyyliosastoa. Kirjat jäi kojuihin, mut vinyyliä lähti mukaan erittäin suopeaan hintaan. Täytynee mennä useemminkin kun näin innokasta matoa oli koukussa. Yllätyin esim. tosta Joni Mitchellistä aika kovasti, mutta suosikkina tietysti poikabändiosasto ajalta, jolloin poikabändit oli vielä asiallisia.

Matkaan lähti muuten myös suht sopuhintanen nahkainen weekend bag (7€) sekä neuvostoliittolais-optiikkaa Smena Symbol -filmikameran verran. Onnistunut setti siis. Amekin löysi vielä pari tenttikirjaa ja vanhaa Suomen Kuvalehteä lahjaksi ym.

Little Comets - Violence Out Tonight [video]

Newcastlelaistulkintaa partyindiestä juhlistanut Little Comets vakiinnutti aseman mun kirjoituksissa jo kauan sitten, vaikka oon vähän nyttemin pyörähtänyt bändin kelkasta ja seuraaminen on jäänyt vähemmälle. Viimevuotisen kakkoslevyn Life Is Elsewheren singlelohkaisut jatkuvat Violence Is Out Tonightin myötä.

Kappaleella päästään kerrankin geordie-poikien pintaa ja hampaat irvessä hymyä vääntävän pomppupopin ilmaisua syvemmälle. Sanoituksiltaan bändi on aiemminkin onnistunut olemaan keskivertoa brittipoppailijoita kiinnostavampi. Tsekatkaa alta kohtalaisen voimakas video Violence Is Out Tonight.

Levyvalinta: Night Beds - Country Sleep

Hienonhieno laatulafka Dead Oceans julkaisee paitsi The Tallest Man On Earthiä, Sun Airwaytä, Phosphorescentiä ynnä muita, lukemattomia, lahjakkaita, huippuartisteja. Sen listoilta löytyy myös alkuvuoden kovin yllättäjä, Night Beds. Ei tietenkään ole mitenkään yllättävää, että Nightbeds putoaa juuri itselleni näin kovaa.

Yhtyeen uutta levyä, Country Sleepiä, kuunnelleelle Ryan Adamsin, Nashvillen, kultaisen auringon polttaman maan trubaduurien läsnäolo on käsinkosketeltavaa - näiden perintö hunajoi myös yhtyeen primus motorin, Winston Yellenin äänen. Ryan Adamsin musiikillinen haamu leijuu varsinkin Cherry Blossomsin ja Was I For You?:n yllä.

Selkein hitti Ramona tuo toki mukanaan annoksen menevämpää Night Bedsiä, ja on toki loistokappale, mutta omimmillaan Yellen äänineen ja bändeineen on herkässä kitara ja mies -asetelmassa. Tämän kaverin olisin halunnut nähdä keikalla - harmi että kiertue tuo Night Bedsin lähimmillään Benelux-maihin ja Berliiniin.

Kuuntele ehdottomasti koko levy Spotifyssä ja/tai osta se. Tsekkaa alta uusi live video kyseiselle Ramona-singlelle. Ekstrana Winston Yellenin 18-vuotiaana kirjoittama ensimmäinen kappale Night Bedsille, You Were Afraid. Se ilmestyi syksyllä Even If We Try -seiskan b-puolena juuri Dead Oceansille.

TOPS - Evening [video]

Jos tohtisin, jos siinä olisi yhtään mitään järkeä, painaisin edit-namiskaa vuoden levyjen postauksesta ja ujuttaisin TOPSin, Montrealista kotoisin olevat retropoppaajat, Tender Opposites -levyn vaivatta mukaan. Mulle on valjennut vasta viime kuukausien aikana miten älyttömän hieno levy se on. Sittemmin oon kaipaillut bändiä postaukseen, ja nyt uuden videon myötä tarjoutui porsaanreikä.

Tsekatkaa alta kohtalaisen mitäänsanomaton video mutta niin hieno kappale Evening. Ja tutustukaa tohon levyyn jos ette niin oo tehneet! Laitan seuraksi vielä suosikkikappaleen, Diamond Lookin. (Tänään julkaistaan myös NEØVin debyyttialbumi. On hyvä. Ja Spotifyssä. Siitä kenties juttua myöhemmin.)

Niin. Tämähän jäi jostain syystä kuitenkin uupumaan, eli edit:

Kisses - The Hardest Part

Muistatko vielä Kisses -duon LA:sta? Bermuda ja Kisses -kappaleet olivat miltei kolme vuotta sitten hienoja pop-kappaleen aihioita. Debyyttialbumi ei kuitenkaan jäänyt pysyvään sanavarastoon. Toukokuussa duo julkaisee Cascinelle jatko-osansa Kids In LA, jota ennakoidaan nyt The Hardest Part -singlen myötä. Ensimmäinen otos uudelta levyltä osoittaa Kissesin ottaneen askeleen, pari Hurtsin, kasaripopin ja listahitin suuntaan. Se on silti hieno popveisu. Tsekatkaa alta:

Banks - Before I Ever Met You // Ruisrock 2013 ekat kiinnitykset

Moi, helmikuuta! Tykkään jauhaa, esim. festarikiinnityksistä. Laitoin tähän Ruisrock-puinnin seuraksi losangelesilaisen Banksin, laulaja-lauluntekijän. Innoittajinaan Fiona Apple ja Lauryn Hill Banksia seurataan kovin odotuksin. Ainakin uudella Before I Ever Met Youlla on sielua á la Tanita Tikaram. Sanoituksetkin ovat kohdallaan, mistä tykkään kovasti.

Ruisrockin tiedoitustilaisuuskin olisi ollut tänään, mutta unohdin ilmoittautua enkä tiedä oisinko ees ehtinyt paikan päälle. Netitse toisaalta julkistuksia ja uutta ulkoasua kelpaakin katsella: Robot Creative Agency ja Napa Illustrations ovat luoneet turkulaisfestarille aiempaan linjaan sopivat mutta ennen kaikkea jouhevasti toimivat uudet sivut.

Artistijulkistuksiin tutustuessa ensireaktio on usein käytännönläheinen - päiväjakoa obsessoiva. Helpoksi ei ole tänäkään vuonna tehty aikataulua. Perjantaille on saatu monena vuonna toivottu Band of Horses ja Editors näistä hieman suuremmista bändeistä. Toivottavasti Band of Horses onnistuu hengenheimolaisiaan, Fleet Foxesia, paremmin. Jessie Ware lienee osittain tullut kaupanpäällisenä, mutta saattaa olla tsekkauksen arvoinen akti. Toisaalta Pää Kii ja Karri Koira ovat oivia poimintoja, sillä kumpikin on saanut niin kriitikkojen huomion kuin kuluttajan kukkaron. Karrihan järjesti samana iltana kaksi keikkaa Klubilla taannoin.

Lauantailla löytyy osittain aika hyvää profilointia, vaikkeivät HIM ja ruotsalainen Icona Pop (mitä pitäisin kokolailla turhakekiinnityksenä) Ruger Hauerin ja Notkean Rotan seuraksi sovikaan. Ruger luo varmasti hienon meiningin vaikkapa telttalavalle. Pertti Kurikan Nimipäivät ja Crystal Castles ovat Ruissin yleensä kiireisimpään päivään vaikeita missattavia.

Sunnuntai tekeekin lippuostosta vaikean. 'Paluuta' tekevä J. Karjalainen on jo Mennyt mies -kappaleella houkutteleva kolmipäiväiseen kärsimykseen Ruissalon auringon alla. The Sounds kuitenkin ärsyttää, vaikka ymmärrän sen tuovan suojatyöpaikkaansa euroja kohtuullisesti varmasti hintaansa nähden. Silti, luulisi bändin itsensäkin kyllästyneen, saati meidän Ruisrock-kävijöiden.

Hämmentävä Teflon Brothers olisi voinut sopia lauantaille Rugerin seuraksi, kuten myös Sin Cos Tan, mutta (twitteristä lukeman mukaan) lupaavaa albumia ulos puskeva Haloo Helsinki! sekä Satellite Stories saavat yrittää parhaansa väsyneen festarikansan sytyttämisessä.

Silti, onnistuneita artistikiinnityksiä tai ei, Ruisrock-koneiston pitää suoltaa vielä kiinnostavampia esiintyjiä: 120€ hintaan ei riitä kolmelle päivälle rahalle vastinetta. Tsekkaa uudet sivut ja loput artistikiinnitykset aikatauluineen täältä.