George Maple - OPST

Australian Jessie Warena nimeä saanut George Maple on useimmille tuttu Flumen levyltä löytyneestä Bring You Down -kappaleesta. Waren lisäksi läheinen verrokki Maplen soundille löytyy Rhyen eteerisestä tunnelmoinnista.

Snakehipsin kanssa tehty yhteistyökappale On & On sekä aiempi oma kappale Uphill ovat erilaisia mutta yhtä vakuuttavia esimerkkejä niin George Maplen talentista kuin tämän sielukkaasta lauluäänestä. Uusi kappale OPST on Annie Macin ilmainen lataus tälle maanantaille, joten kannattaa napata mukaan. Sen tiivis tunnelma muistuttaa erityisen vahvasti Rhyen viileän jatsahtavasta äänimaailmasta.

Sonny & The Sunsets - Green Blood

Biisin sisäinen vuoropuhelu, psykedelis-funkahtavat 50-60-lukujen vaikutteet, rento ote - laiska vertaus Ariel Pinkiin? Sonny and the Sunsetsin uusin kappale pyörittää sukkia juuri nyt Verkkiksellä, hurmaavaa soundia. Green Blood on kesäkuussa (11.6.) Polyvinylille ilmestyvältä Antenna To The Afterworld -albumilta.

"Well...Something happened."

"What's that Sonny?"

"I fell in love."

"Oh yeah?"

"But it was weird."

"Good weird...or bad weird?"

"I don't know. I guess I really...just don't know."

Aiemman, uudelta albumilta irroitetun kappaleen, voit kuunnella täällä. Nimeltään se on Dark Corners ja vaikkei se vedä kepeydessä vertoja Green Bloodille, on sekin erinomainen.

Crystal Fighters - You & I

Brittibändi Crystal Fighters on odottanut kunnollista paikkaa parrasvaloissa jo ehkä turhankin kauan. Tämän kevään singlejulkaisujen odottaisi takaavan yhä enemmän. Wake oli jo positiivinen yllätys, mutta You & I on vielä parempi.

Toinen uudelta albumilta irroitettu single tuo mieleen yhtäläisyydet Edward Sharpe & The Magnetic Zeros -bändiin, sekä jonkin verran toki myös Fleet Foxesiin. Cave Rave ilmestyy toukokuun lopussa (27.5.). Tsekkaa alta kesän odotukseen oivallinen, tanssittava folk-pop-annos, sekä video kyseiselle raidalla.

RÜFÜS - Take Me

Oon seurannu australialaista RÜFÜSta niin kauan, etten ees muista että se alunperin tuli vastaan. Helpoimmillaan bändin elektroninen tanssimusiikki muistuttaa muista australialaisbändeistä, kuten Miami Horrorista ja Empire of the Sunista - sillä erotuksella toki jälkimmäiseen että RÜFÜSta kuuntelee mielellään.

RÜFÜS on toki ehtinyt julkaisemaan Kitsunélle ja Plantille, mutta viime julkaisusta on vierähtänyt, miksi itseltäkin meni tämä varsin viihdyttävä ja tanssittava Take Me ohi tuossa jo hyvän aikaa sitten. Erheen korjaukseen on erinomainen mahdollisuus, varsinkin kun vanha tuttu Cassian on pistänyt Take Men klubimaisempaan kuosiin. Jos edempänä mainitut bändit putoavat, on RÜFÜSin tanssittavuus ylivertaista ja ohittaminen mahdotonta. Vaikka kappaleena kevyehkö, tämä Take Me on kova.

Palms - Minds House

Brittiartisti Palmsin debyyttisingle kielii potentiaalisesti kovasta albumista, jota luvataan vielä tälle vuodelle. Minds House -kappaleen dramaattiset, elokuvakerrontaan soveltuvat jouset tuovat mieleen toistaiseksi ansioituneemmat Apparatin ja Clock Operan. Siihen nähden, ettei Palmsista tunnuta oikein tietävän mitään, tuntuu Minds House vielä hurjemmalta: hypnoottinen ja tiivistunnelmainen kappale on kuunnelta yhä uudestaan.

(via)

Morphology - Into The Unknown

Erittäin vahvaa radattamista sisältänyt viikonloppu on mukava päättää kosmisiin electronicatunnelmiin. Suomalaisduo Morphologyn esikoislevy Urania's Mirror julkaistiin jo vuonna 2010, mutta tutustuin kyseiseen lättyyn vasta pari kuukautta sitten huomattuani duon toisen osapuolen Matti Turusen (Näköradiomies, Star Pitsa Acid Kru) muuttavan Turkuun tyttöystävänsä perässä. Onneksi hyvä elektroninen musiikki on ajatonta.

Miesten nokkelista aliaksista huolimatta (duon toinen osapuoli Michael Diekmann tunnetaan myös nimillä Harrison Fnord ja Subutex Willer) musiikki on kuitenkin vakavalla otteella tehtyä. Morphologyn avaruushenkinen soundi on ilmavaa ja analogisen kuuloista, ja Urania's Mirrorin ehdotonta kohokohtaa Into The Unknownia on tullut kuunneltua yön pimeinä tunteina monen monta kertaa. Sisäinen scifinörttini on myös mielissään biisiä varten tehdystä (tai editoidusta) Youtube-videosta, joka kertoo kauniin tarinan kotiplaneettaa etsivästä ihmisapinarodusta. Itselleni jää tästä kappaleesta aina todella levollinen olo, ja rauhallisesti etenevä video vain lisää tuota tunnetta. Universumissa on kaikki hyvin.

Lisäys: Unohdin mainita, että Morphology nähdään seuraavana viikonloppuna Turussa järjestettävissä Factory Trax Festivaleilla. 

London Grammar - Wasting My Young Years

London Grammarin sykähdyttävästi suosioon syössyt Metal & Dust EP saa vihdoin jatkoa. Uusi single Wasting My Young Years julkaistaan kesäkuun 16. päivä. Dramaattiset sovitukset, huokuva itseluottamus ja laulajattaren savuinen, vaikuttava ääni - kaikki nämä alkavat uuden singlen myötä olla tavaramerkkejä. Jossain määrin Florence Welchiin voi vetää helpoimmat yhtäläisyydet, mutta kappalemateriaali on ainakin toistaiseksi ollut kiehtovampaa kuin Florencella ja tämän yhtyeellä.

Loistava bändi harvoillakin näytöillä. Kuinka paljon haluaisit nähdä London Grammarin The Great Escapessa?

Viisi pilvipoimintaa osa III: The Return of the Sequel

Jo kolmas postaus pilvipoimintoja. Soundcloudin käytettävyyttä ei voi ylistää tarpeeksi. Käyttisuudistuksen jälkeenkin erityisen helppo kanava jakaa ja vastaanottaa musaa. Toinen helppo pilvimesta on Mixcloud. Oikeasta sivupalkista löydät mun ja Akin profiileihin, joihin tulee satunnaisia mixtapeja tms. Tai no, Aki tekee settejä, mä laitan biisejä soimaan ja nauhotan ne. Joskus unohtuu et nauhotus on päällä tjsp, mut biisilistat kannattaa tsekata. P.S. mä oon harmaampi pilvi ja Aki musta. Mut nyt niitä poimintoja:

Gold Pandan tämänvuotinen, uusi albumi on ennakkoon mielenkiintoisimpia mitä kuvitella saattaa. Hald of Where You Live -albumilta (10.6.) tarjolla ensimmäinen single: Brazil. Deeppiä, tutun rikasta elektronista soundia. Ei petä koskaan.

Rob McAndrews paitsi kiertää James Blaken kiertuekitaristina, ja tekee toisinaan tämän kanssa yhteistyötä, myös valmistelee albumijulkaisua Airhead -aliaksella. Akustisvoittoinen Autumn muistuttaa enemmän Daughteria kuin kuuluisamman kaverinsa tekeleitä, mutta uudelta levyltä löytyy myös Blake-yhteistyö.

Brightonilaisen Phorian vaikutteet ovat aika rikkaat, mikäli tykkää The Cinematic Orchestrasta, Active Childista ja Sigur Rósista. Bloodworks EP julkaistaan kuun lopulla (29.4.), mutta soundcloud palvelee hyvin tässäkin tapauksessa. Oma suosikkini Scopes kuin myös varsin paljon kuunneltu ensimmäinen single Red löytyvät sieltä.

Foalsin Late Night saa 19-vuotiaan glasgowilaisen, Korelessin käsissä pumpulointikäsittelyn. Kappale ei alunperinkään ole Foalsin räväkimpiä, mutta remixin jälkeinen, Korelessin soittorasiaversio on kaikessa cafedelmar -ambienssissaan mieluisempaa kuunneltavaa. Chillailuun!

Sorrow ja Shura lyövät Bokehin 1+1 -julkaisussa hynttyyt yhteen. Yllättävän tiukassa lopputulemassa viipyillään ambientin rennossa tunnelmassa, laiskoissa biiteissä ja jopa jazzahtavassa jälkimaussa. Julkaisun toista puoliskoa ei kannata mainita, mutta tä toimii.

Maps - I Heard Them Say

Debyyttinsä myötä Mercury Prizen -ehdokkaaksi päätynyt brittiakti Maps on julkaisemassa kolmatta albumiaan. Vicissitude näkee päivänvalon heinäkuun ensimmäisellä puoliskolla (8.7.). James Chapmanin projektin uusin levy tulee lukeman mukaan olemaan hieman synkempi, minkä ensimmäinen singlen I Heard Them Say sekalainen elektrosurina vahvistaakin.

I Heard Them Say lähtee hieman laiskan alun jälkeen komeasti käyntiin ja käy jopa elokuvallisissa mitoissa. Päivän hypetetympi elektroannos Empire of the Sunin uuden kappaleen muodossa on huomattavasti tylsempi - mikä ei välttämättä vielä kerro paljon. Kuuntelu silti kannattaa. Alla myös Vicissituden traileri.

Freeweights - Rust On My Heart

Helsinkiläinen Freeweights julkaisee vihdoin jatkoa viime syksyn Healing Time/End Scene -parin seuraksi. Asetelma on edelleen kahdeksakytlukulainen ja synaa säästelemätön. Kyllä tätä huudattaisi Aspenin rinteillä neonsateenkaaren väreissä. Äänitys, miksaus ja tuotanto -triumviraatin hoitaa jälleen ansiokkaasti Kane Kaspar Heinonen ja Audiamond masteroi. Hieno kappale. Hyvää kevättä bändin pojille kans!

Viisi pilvipoimintaa Suomesta

Suomalaisia ylpeydenaiheita riittää nykyään ihan kahmalokaupalla. Tässä viisi pilvestä temmattua ihan vain muutaman lähipäivän ja/tai -viikon ajalta. 

Shine 2009 -bändiä ei tarvinne enää esitellä kenellekään. Sami Suovan ja Mikko Pykärin projekti julkaisee toisen albuminsa Our Nation syssymmällä. Eurozone on eka single ja totutun sliipattu sellainen. Lempparilafkoihin lukeutuva laatulafka Cascine julkaisee taas jenkeissä, niceness. 

Tukholmassa tukikohtaa pitävä Suvi Richter on saanut radiosoittoa mukavasti Suomessa ja kirjoittelinpa  itsekin mainiosta Clovers-raidasta aiemmin. Bleeding For Your Love on toinen single Suvin tulevalta debyytiltä ja dramaattisena erittäin maukas pop-kappale.

The Hearing keikkaili 1,5 viikkoa sitten Turussa French Filmsin kaverina ja sai kehut. Pintandwefallin Ringan projektin kappaleesta oli jo syksyllä kuultavana demo, mutta hiljattain julkaistu Swallow on singlenä eri maata. En oikein osaa sanoa kuka tästä tulee mieleen, mutta joku kolmikosta Kate Bush, Imogen Heap, Feist - tai kaikkikin. GAEA julkaisee syksyllä Dorian-levyn.

Aiemmin mm. Carmen & The Devil -duossa vaikuttanut Robin Pahlman asustaa nykyisin Wienissä ja julkaisee Miss Lonelyhearts -singlen ensi viikon perjantaina. Vaikutteita mainostetaan Beirutiin ja Damien Juradoon, osuvasti, mutta kappaleella kylmiä väreitä eniten aiheuttaa The Nationalilta lainattu torviosasto. Ja jes, banjoa saa aina olla!

En oo seurannu Satellite Storiesin touhuja tarkemmin aikoihin, joten siihen nähden  parin viikon päästä julkaistavalla Scandinavian Girlsillä kuuluu hienosäädetty oululaisbändi. Energinen, terhakka, napakka soitanta on edelleen läsnä. Toisaalta TwoDoorCinemaClub innoittajana on yhä selvempi, mutta lyömäaseena sitä on yhä vaikeampaa käyttää. Satelliitit keikkailevat ahkerasti toukokuun puolesta välistä eteenpäin ja piipahtavat Ruissin ja Ilosaaren verran Suomessakin. Jehna!

Jacques Greene feat. Tinashe - Painted Faces

Vasta parikymppinen montrealilaisnuorukainen Jacques Greene on jo ehtinyt säväyttää musiikkimaailmaa rnb:tä ja housea yhdistävällä soundillaan. Helposti lähestyttävät ja koukuttavat vokaaliosuudet yhdistettynä katu-uskottaviin biitteihin saavat ainakin minut uskomaan, että miehenalulla on potentiaalia ihan kaupalliseen menestykseenkin - esim Angon tähdittämä Flatline voisi soida hyvin vaikka minkä Onnelan tai Tigerin tanssilattialla.

Greenen kaupalliseen potentiaaliin on myös tarttunut megayritys Adidas, jonka sponsoroimaan "Songs from Scratch"-sarjaan Tinashen kanssa kirjoitettu rnb-house kuuluu. Hauska konsepti sinänsä, itse ainakin kuuntelen mielelläni kappaleiden syntyhistoriasta ja kehitysprosessista. Painted Faces on siis syntynyt päivässä. Joillain sitä lahjakkuutta vain on, toiset tyytyvät kirjoittamaan näistä blogeihin. Jacques Greenen tuoreehkon haastattelun sekä dj-miksauksen löydät The Faderista.

The National - Demons

The National pitää kiirettä: uuden Trouble Will Find Me -albumin julkaisupäiväksi on ilmoitettu toukokuun loppupuolisko (20.5.), biisilistaa ja kantta esitelty sekä kiertueen Suomen visiitiksi kerrottiin jäähallikeikka Helsingissä lokakuun viimeinen päivä. Odotetusti uutisvirta jatkuu ensimmäisen levyltä irroitetun singlen myötä: Demons.

Yllättäen viime viikolla Berliinissä esiintynyt bändi lupaili jo tuolloin soitella uusia kappaleitaan. Demons on niin tyypillisen nationalia, ettei suurta irtiottoa aiempaan soundiin ole odotettavissa. Samaan tapaan kuin High Violetilta kuultiin ensimmäisenä Terrible Love, hitaasti kehittyvä ja maltillinen yllättäjä, Demons esittelee alakulolla varustettua, laiskatempoista poljentoa. Tykkään, niin kuin aina.

Trouble Will Find Mella mukana mm. St Vincent, Sufjan Stevens, Dark Dark Dark -bändin Nona Mari Invie. Levy ilmestyy jälleen 4AD:lle ja miksaus/tuotantopuolella apuna jälleen luottotyyppi Peter Katis.

Kappalelista, Trouble Will Find Me:

1 I Should Live in Salt
2 Demons
3 Don't Swallow the Cap
4 Fireproof
5 Sea of Love
6 Heavenfaced
7 This is the Last Time
8 Graceless
9 Slipped
10 I Need My Girl
11 Humiliation
12 Pink Rabbits
13 Hard to Find

Rhye - Open (SOHN Remix)

Meidän lempikaveri on asialla taas. SOHN nimittäin mainitsi erinomaisessa Maida Vale -sessiossa, että lisää remixiä on tulossa, muttei oikein saanut puhua asiasta vielä. Laura Mvulan ja Banksin kappaleista tehdyt versiot on täällä esiteltykin (joista varsinkin Mvulan Green Garden saa huiken version), ja seuraksi nyt siis Rhyen Open. Pakko osoittaa otsaa lattiaa kohti ja kumartaa - todella hieno versio, taas.

Elektronisia poimintoja viikonloppuun

Perjantai-ilta ja uutta elektronista musiikkia, mikäs sen parempaa. Jätetään turhat löpinät ja kuulumiset väliin, ja siirrytään suoraan asiaan. Tai mainostetaan nyt sen verran, että ensimmäisessä postauksessani esittelemäni Deniz Kurtel esiintyy tänään Helsingin Adamsissa. Hot tip niille, joiden tanssijalka vipattaa!

Aloitetaan pehmeällä housella. Liettualaisen diskon suurlähettiläät Mario & Vidis julkaisivat viime vuonna cover-version Bon Iverin Re:stacksista James "Barbarossa" Mathén laulamana. Vaikka alkuperäinen versiointi meni itselle täysin ohisektoriin, onnistui berliiniläispumppu dOP muokkaamaan kappaleesta melko klassisen deep house-vedon.  

Jori Hulkkosesta lienee sanottu kaikki tarvittava tässäkin blogissa. Third Culture-aliaksen alla tehdystä Negative Time-albumista on tehty jälleen uusia remiksejä, joista ajattelin esitellä mielenkiintoisen sisarusduo Knoxin versioinnin Gonna Track You Downista. Post dubstepiä ja electronicaa yhdistelevän jenkkihipsterikaksikon soundi on samanaikaisesti sopivalla tavalla omituista sekä tanssittavaa. Tätä kappaletta ei kannata kuunnella tietokoneen kaiuttimilla, vaan syvälle yltävän subwooferin äärellä!

Aikaisemmassa postauksessani mainitsemani Bpitch Control-levymerkki julkaisi vihdoin megalomaanisen kokoelma-albumi Where The Wind Blowsin. Levyltä löytyy muun muassa Apparatin Krieg & Friede-albumin ulkopuolelle jäänyt hieno Borodino uusien tekno-, house- ja electronicabiisien säestämänä. Paperilla mielenkiintoisin tuttavuus oli singer-songwriter Dillonin ja harvoin levyttävän Telefon Tel Avivin yhteisbiisi, joka ei todellakaan jätä kylmäksi. 

Jatketaan naisenergialla. Uusberliiniläisen espanjalaisartisti Cora Novoan massasta poikkeava soundi on aina ollut tarkassa seurannassani, ja viime kuun lopulla julkaistu remiksi Dawadin The Driftistä osui jälleen makuhermooni. Hieman erikoinen teknokomppi potkii lujaa, ja mielestäni tämä versiointi sopii hyvin dj-setin tai miksei koko illan päätösbiisiksi.

Laskennallisen biologian tohtori ja geenitutkija Max Cooperin raaka teknosoundi on aina ollut mieleeni, sillä mies osaa yhdistää raa'at ja kakofoniset soundit kauniisiin jousisoittimiin luoden melko omaleimaista äänimaisemaa. Pidin Cooperin biisejä kuitenkin melko laahaavina enkä ajatellut niiden toimivan lattialla, mutta miehen livesetti Seattlen Decibel Festivalilla osoitti ajatukseni vääriksi. Cooperin näkemyksiä matematiikan ja musiikin yhdistämisestä voit lukea tästä mielenkiintoisesta haastattelusta.

Altsuyhtye Braidsin kanssa tehdystä Pleasuresista järjestettiin alkuvuonna remix-kilpailu, jonka kaksi parasta versiota julkaistiin Fields-levymerkillä. Tässäkin blogissa esitellyn Teen Dazen näkemys unenomaisine äänimaisemineen ja tiukasti hakkaavine clapeineen miellytti omaa korvaani, ja tarkempi katsaus nuorukaisen tuotantoon paljasti miehen olevan varsin lähellä muita Pacific Northwestin alueelta ponnistavia artisteja kuten Odeszaa. 

Antero Lindgren - Last Summer

Talking With The Dead -albumin julkaisu koittaa vajaan kuukauden päästä, toukokuun alussa (3.5.). Antero Lindgrenin pitkä taival Tulevaisuuden Tusinan kärkipaikalle ei jääne miehen uran kliimaksiksi, sillä hienon Motherin jälkeen on vuorossa monen artistin uralla vaikean maineen saanut toinen albumi.

Mother-albumin synkistely näkyy korkeintaan peräpeileissä kun Last Summerin AOR-henkinen maailailu astuu vuoroon. J. Karjalaiseen ja Bruce Springsteeniin vievät mielleyhtymät nostavat siellä täällä päätään, mistä en voi sanoa pahastuvani. On mielenkiintoista seurata, miten underdog-asetelmasta vähintäänkin kohtalaista momentumia saanut Lindgren hyödyntää ja hyötyy debyyttinsä tuomasta menestyksestä sekä Tusina-valinnasta. Alku on hyvä.

Weekend - Mirror

Girls Namesin, Veronica Fallsin, Golden Grrrlsin, Echo Laken ja lukemattoman muun laadukkaan kitaravetoisen bändin kotina tunnettu Slumberland Records lisää ison, mustan sulan hattuunsa Weekendin uuden singlen myötä. Post-punkia loistavasti Mirror-kappaleella uhkuva Weekend julkaisee uuden albumin juuri edellä mainitulle lafkalle heinäkuun lopulla (23.7.). Jäsenistöä on opiskellut San Franciscon Art Institutessa - merkittävää tahi ei, mielenkiintoista ehdottomasti.

Jinx-nimen saanutta albumia edeltävä Mirror paukkaa eteenpäin tasaisen synkästi solistin julistaessa "I feel sick, sick, sick, sick in my heaaaaart". Törkeän kova kappale.

Viisi pilvipoimintaa

Samalla kun odottelen Kuningas Litmasen alkua vielä jonkin aikaa, kokoan muutaman jo muualla jaetun kappaleen tänne. Ja kaikki soundcloudista poimittuja, yhden saa jopa ladata mukaansa, oi iloa!

Kavinskyn Nightcallin potentiaalia hentona, akustisena versiona ei moni ole tainnut tajuta. Onneksi brittifolkin naissankareihin lukeutuva Alice Jemima tekee kappaleesta huikean coverin. Vaikea uskoa tätä samaksi kappaleeksi.

Let The Groove Get In on Justin Timberlaken uuden albumin huippuhetki. Silti Sammy Bananasin discoon taipuva bootleg-versio tuo jopa JT:n repertuaariin uutta eloa. Mieleen saattaa juolahtaa, ettei varsinkaan Sammy Bananas -nimellä ole mitään annettavaa tällaiselle tuotannolle - olet väärässä.

HAERTSin Wings oli viime vuodelta lempikappaleita - ei se yhtään huonompi ole edelleenkään, mutta olen kuluttanut kappaleen pahemmin puhki kuin ensimmäiset conssini. Wildcat! Wildcat!:n remix ei hirveästi yllätä, vaikka tuokin suosikkiin tuoretta puhtia.

Ifan Dafydd tarjoaa timantinkovia hetkiä James Blaken popularisoimaan elektroniseen soundiin, johon tämä yhdistää mm. Llonydd -kappeella Alys Williamsin vokaalisämpleä. Hienoa tuotantoa Walesista. Dafydd alkaa olla lyhyenkin valokeilan myötä kiireinen kaveri, joten pitäkää tekin silmällä.

Hiatus ja Shura ovat aiemminkin ansioituneet deepin tuotannon ja heleän äänen yhteistyössä. Tämä We Can Be Ghosts Now on aivan kaksikon parhaimmistoa, yksin tahi erikseen. Kappale avaa Hiatukselta ilmestyvän uuden Parklands -albumin.