Kahdenkymmenen kappaleen otanta kahdessa osassa. Valinnat ovat häilyviä ja alttiita muutokselle. Let us begin.
20. Laura Marling - What He Wrote
Parhaimmillaan artisti saattaa venyttää kertojapersoonansa muiden kokonaisuuksiin ja esittää ne kuin sisältäkatsottuna. Marlingin inspiraatio tämän kappaleen sanoituksiin löytyi sodanaikaisesta kirjeenvaihdosta. Kypsää tarinankerrontaa saattelee ylimääräisyyksiä välttelevä akustinen kitara Marlingin käsissä.
19. Fever Ray - Mercy Street
Listan ainoa koveri. Huolimatta siitä, että Peter Gabrielin alkuperäistä ei ole rukattu täysin uusiin ulottuvuuksiin, pidän päivityksestä ja napakasta otteesta jolla Fever Ray on lähestynyt tätä kappaletta suunnattomasti.
18. Gauntlet Hair - I Was Thinking...
Blogijulkaisusta huolimatta tämä ensisingle coloradolaisbändiltä kesti kuin kestikin vuoden loppuun saakka yhtä tiukkana kuin ensikuuntelulla. Kotikutoisuudestaan huolimatta yhä yllättävä ja viihdyttävä kappale. Musta tämä on jopa enemmän 2010-soundia kuin esim. Sleigh Bells.
17. The Tallest Man On Earth - Burden Of Tomorrow
Ei liene yllätys. Korvia myöten (pun intended) Wild Huntiin ihastuneena useampikin kappale olisi voinut päätyä kappalelistalle, mutta tämä on suosikki. Ja sattumoisin mielestäni eniten Zimmermanin Robertia kaikuva. Hurjan hieno folk-kipale.
16. Caribou - Odessa
Flow'ssa livevetonsa myötä yllättänyt Caribou oli yksi ainoista, joiden listalle päätyminen oli selvää pitkän aikaa. Psykedeelinen tanssimusa kiteytyy Odessan avaraan äänimaailmaan.
15. Topi Saha - Sokea
Näitä valintoja ei tohdi ajatella liikaa - ne pitää tehdä tunteella. Sokean klassiset ainekset saavat yhdessä aikaan herkän ja kauniin kappaleen. Edes pieni naiviuden hiven ei haittaa, vaan pikemmin tekee koko kappaleesta (ja artistista) lähestyttävämmän, vilpittömämmän ja pidettävämmän.
(Kappaletta linkitettäväksi ei löydy, joten myspace kutsuu. Tai ostakaa levy, se on hyvä.)
14. Arcade Fire - We Used To Wait
Terävimpänä kärkenä levyn lähiötarinoihin tämä kappale esittelee uudistuneen AF:n, joka on kääntänyt indie rockinsa katseen suurista kuvioista pienten piirien suurellisuuteen. Ne on ne pikkuasiat.
13. The Naked and Famous - Young Blood
Kun jouduin tämän kappaleen elektrohurmoksen valtaan elokuun alussa, en osannut todellakaan aavistaa, että myös BBC noteeraisi bändin ensi vuoden läpimurtokaavailuissaan. Silkkaa tunnetta, tanssia ja hurmosta. Loistava tanssikipale!
12. Owen Pallett - E Is For Estranged
Ah, Owen. Mä pidän Owenista eniten pianon ääressä, niin kuin tässä loistavassa kappaleessa. Tämä etenee niin hienosti: kun alun nyansseja hellivistä tunteista päästään yli, alkaa loppua kohti hienosti kasvava osuus joka taaseen palaa pieneen epätoivoon lopussa. Pallettia parhaimmillaan + yksi ehdottomista lemppareista.
11. Interpol - Always Malaise (The Man I Am)
Synkkääsynkkää. Mutta iloinen asia on se, että Interpol kykeni jälleen tekemään tämänkaltaisia kappaleita. Alkunihkeilyn jälkeen uusi levy, ja erityisesti tämä kappale, avautuivat velloen ylle kuin sankka savu.
To be continued...
Totta, ettei näitä pidä tehdä muutoin kuin tunteella! Samassa veneessä ollaan sikäli että sun listasta itselleni ainoa selviö on Cariboun Odessa. :)
VastaaPoistaJes, kiitos että vahvistit tuntemukset. "Trust the Force." Tä on niin hölmöä, nyt musta tuntuu et Odessankin ois pitäny olla korkeemmalla..:/ Oh, well.
VastaaPoistaMä oon ite maailman laiskin listaamaan vuoden parasta musaa, mutta näin loppuvuodesta suunnilleen mikään ei oo parempaa kuin selata muiden listoja ja löytää sieltä omia suosikkeja, ihan uusia tuttavuuksia ja sellasia juttuja, jotka itseltä meni syystä tai toisesta vähän ohi.
VastaaPoistaMä en tiedä, missä tynnyrissä oon oikein eläny, koska kuulin Young Bloodin vasta viime viikolla, seurauksena välitön rakastuminen. Tallest Manin esiintymiselle molemmilla listoilla iso peukku. Mä tykkäsin ite enemmän ep:stä, mutta albumilta etenkin Love Is All sulattaa mun sydämen. Ja sit mikä mussa oikein on vikana, kun en vaan lämpene Owenille, vaikka sitä aika paljon hehkutetaankin... Ehkä musta tulee vielä joskus myöhäisherännäinen. :)
Tässä kommentissa ei ollu oikein mitään pointtia. Sori. Kiitos kivasta musasta ja kivoista listoista. Näköjään seuraava tuli just, joten taidan hyökätä sen kimppuun. :)
Joo siis toi Young Blood oli sellanen ääretön innostus elokuussa, mut en kyllä millään uskonut et se näin hyvin ois jaksanu vuoden loppuun asti.
VastaaPoistaNo mua vaivaa toi sama laiskuus myös, mut jotenkin oli ihan blogin muodossakin skarpattava, mut täytyy sanoa, et oman pään pitäminen on jotenkin tosi vaikeeta! :)
Owenin levyhän on se iso vedenjakaja, mut luulen et toi E is for Estranged on kappaleena sellanen mistä voi aloittaa Heartlandin lähestymisen.
Kiitos kivoista kommenteista! Mä luen listoja ihan yhtä suurella innolla, vaikka useimmiten noi albumilistat herättääkin ärsytyksen :D