19.3.2013

Hexe - Yksinäinen Vokooder

Oletko ikinä kuullut vokooderille sävellettyä balladia? En minäkään. Ensimmäisessä blogipostauksessani mainitsemani Antti Rasin tavoin myös raumalaislähtöinen Heikki Vastiala opiskelee Virroilla digitaalista ääntä ja kaupallisen musiikin tuotantoa, ja tulokset alkavat näkyä. Pidän itseäni jonkin sortin teknoentusiastina, mutta vaatii todellista intohimoa vaihtaa työskentely Mauritiuksella ja Roomassa Virtojen synkkään talveen vain päästäkseen syvemmälle soundiin. Perfektionistina Vastiala ei tyydy tuottamaan musiikkiansa ainoastaan VST-plugareiden avulla, vaan hankkii analogisyntikoita, rumpukoneita ynnä muita kokeiluihinsa.

Tinkimättömän asenteen omaavan nuorukaisen soundi vaihtelee deepistä teknosta ja housesta elektroon ja italovaikutteisiin äänimaisemiin, joista Yksinäistä Vokooderia kuvannee parhaiten jälkimmäinen luonnehdinta. Vaikka naurahdin ensin kappaleen nimeä, tajusin jo alkuiskuilla tässä olevan nyt tosi kyseessä. Kun muut kirjoittavat kappaleitansa puolisoilleen, jumaloilleen, huumausaineille ynnä muille, on Vastiala kirjoittanut rakkauslaulunsa puheääntä virheellisesti rekonstruoivalle apparaatille.

Niin kutsuttujen puristien luoma musiikki ei ole usein kovin helposti lähestyttävää. Näin mukaansatempaavia pop-melodioita kuunnellessa voi kuitenkin vain ihmetellä, onko universumissa oikeutta Swedish House Mafian ja Steve Aokin kaltaisten klovnien antaessa kasvot elektroniselle musiikille, kun tämänkaltaiset intohimolla tehdyt helmet jäävät unholaan? 

Toivoa kuitenkin on. Ug-kulttuuri elää ja voi hyvin, ja viikonloppuna Helsingin Vallilassa järjestetyissä varastohallibileissä oli tunnin mittainen jono jo yhdeksän aikaan osallistujamäärän ollessa Facebookissa hulppeat 1200. Hexe-nimellä levyjä soittava Vastiala on muuten myös todella kova dj, joka soittaa settejään kolmella levysoittimella. Ja tietysti vinyyleillä, kuinkas muutenkaan. Jos syvemmät teknoäänimaisemat kiehtovat, kannattaa tsekata myös Peik Erholan kanssa muodostettu Toisvesi-projekti. Sama kaksikko muodostaa myös Syntetisaattoriorkesteri Galaksin, joka tekee kunniaa 80-lukulaisille äänimaisemille analogilaittein. Plussaa on annettava myös kekseliäistä suomenkielisistä nimistä - niissä kun ei ole mitään hävettävää. Vai mitä sanotte Yksinäisen Vokooderin lyriikoista?

Yksinäinen vokooder
soi yössä morooder
resonointiisi hautaudun
vielä muistatko mun laulun?

Yksinäinen vokooder
muistan sen kuin eilisen
Sukelsimme syvyyksiin
suodin pulssien pyhyyksiin

Yksinäinen vokooder
ääniaaltojen enkooder
Uppoudun sun resonanssiin
se saattaa minut tanssiin

Yksinäinen vokooder
aarioiden dekooder
Tulkitset huuleni shuressa
… olen tulessa!

Yksinäinen vokooder
täällä soundisi designer
löysin paneelistasi potikan
käännän siitä sopiihan?

Yksinäinen vokooder
namiskoitasi ruuvailen
niitä pehmeesti kääntelen
sävelsarjoja vääntelen

Yksinäinen vokooder
kuuntele kun laulelen
painotan ässät pehmeämmin
äänes' soi näin lempeämmin

la-lla-laa la-la-lla-llaa
la-lla-laa la-la-lla-llaa
la-lla-laa la-la-lla-llaa
la-lla-laa la-la-lla-llaa

1 kommentti:

  1. Hyvä teksti. Lyyrikoissa kuitenkin toisen ja kolmannen versen sanat ovat menneet sekaisin ainakin näin tekstiä ja biisiä samalla kuunnellessa tuli huomattua. Kolmannen versen kaksi viimeistä riviä kuuluisivat olla toisen versen kaksi viimeisintä kun taas toisen versen kaksi viimeistä riviä kuuluisivat kolmanen versen loppuun..

    VastaaPoista