Bravestation - Signs of the Civilized

New wave- tahi tribal pop-nimikkeen alle kuvailtaviin bändeihin suhtautuu aina varauksella. Ei ehkä niinkään että noissa kuvailussa olisi myötäsyntyisesti jotain 'väärää' mutta bändien tulkinnat mm. new wavesta vaihtelevat aika ikävän laajalla onnistumisen skaalalla. Niin kuin arvata saattaa, aiemminkin postauksessa nähty torontolaisbändi Bravestation taitaa edellä mainitut vaikutteet tulkiten duranduran ja chinatown -vibat komeasti uudella singlellään Signs of the Civilized.

Bravestationin vuonna 2010 julkaistu EP oli ilmainen lataus ja aivan huikean laadukas (voit edelleen noutaa sen täältä ilmatteeeeeks). Uudella kappaleella suunta on aiempaa jamittelevampi, mutta laulaja Devin Wilsonin ääni on yhtä sielukas kuin ennenkin. Vahva avaus kanadalaisilta tähän vuoteen, vaikka odottelinkin heiltä jo viime vuonna breikkausta. Maanmiestensä ja -naistensa, Young Galaxyn, veroista ponnahdusta olisi ainakin syytä odottaa. Kuuntele uusi Signs of the Civilized:

All Will Be Quiet - Wide Eyes and Space Flights

Tampereella majaansa pitävän Lionheart Agency &Recordsin rosteriin kuuluu erittäin laadukas bändikvartetti: Streak & The Raven, Yournalist, Revival Hymns sekä All Will Be Quiet. Nuo bändit ovat varmasti, myös tämän blogin lukijoille, varsin tuttuja. Helsinkiläisen All Will Be Quietin post-rock pääsi otsakkeeksi viime vuoden toukokuussa, tarkkalleen kolmantena päivänä. Tämän vuoden toukokuun kolmantena tuo hieno suomalaisnousukas julkaisee debyyttilevynsä.

Mulla on ollut koko ajan sellanen kuva, että näiden tyyppien tekeminen on hienoa - joskin se on päässyt unohtumaan, kun uutta materiaalia ei ole ollut käsin kosketeltavissa. No, ei ole vieläkään, mutta soundcloudissa on tulevan On The First Day -levyn hieno ensisingle Wide Eyes and Space Flights. Se potentiaali, jonka kuulin viime keväänä, on nyttemmin saatu singlemittaan jättämättä mitään oleellista pois. Suurta, haikeaa, kuin tasaisesti koskeksi kasvava puro. Paikoin kuin maalailevaa Editorsia.

Ja, turkulaisittain hienoja uutisia: kaksipäiväinen Pauke! -festari (9.3.-10.3.) sisältää aika mehukkaan lauantain, kun esiintymässä ovat mm. Cassie, Streak & The Raven, Revival Hymns sekä lauantain päättävä All Will Be Quiet.

Burning Hearts @ Dynamo

Päädyttiin sitten perjantai-illalla tsekkaamaan yksi kiinnostavimmista suomalaisista bändeistä: Burning Hearts. Oikeastaan bändin materiaali on ollut kauttaaltaan vakuuttavaa, Aboa Sleepingistä ja Night Animal -sinkkujulkaisusta lähtien aina hiljattain ilmestyneeseen Extinctionsiin. 22.30 oli merkitty alkamisajaksi, mutta meidän myöhästelijöiden - ja kuulemma muidenkin - onneksi bändi aloitti tyylikkäästi myöhässä.

Uusi levy on toki saanut palstatilaa ja tähtiä monen muunkin suomalaisen edestä, mutta oli silti yllätys että Burning Heartsin levyjulkkarit vetivät Dynamon täyteen: paikalla tietysti myös Turun yö- ja musiikkielämästä tuttuja naamoja paljon, kuten Jori Hulkkonen sekä Nighsatanin ja The New Tigersin tyyppejä.

Täytyy myöntää, että mulla oli omat epäilyni että miten levylle erinomaisesti tallentunut harras ja ihana tunnelma siirtyisi liveen, mutta onneksi epäilyt osoittautuivat turhiksi. Dynamon pikkuruiselle lavalle asteli  kokoaan suurempi ja sympaattinen bändi, jonka esiintyminen oli hillityn hurmaavaa, biisien liveasu huippuunviritetty ja yleisö valloitettu. Luonnollisesti Into The Wilderness ja encoreen säästetty Burn Burn Burn keräsivät suurimmat suosionosoitukset. Etenkin jälkimmäinen kasvoi suureksi kappaleeksi livenä. Noin muuten oli aika pirun vakuuttavaa, miten tasaisen laadukasta muu levyn materiaali on.

Yksi valitus tosin: ei kuultu vanhoja kappaleita. (No hei, se oli levynjulkkarikeikka). Korvasin sitä puutetta ostamalla sitten Night Animal -seiskan ja Aboa Sleepingin cd:nä. Extinctions jäi ostamatta, koska 12" ei mahtunut laukkuun. Nyt voi sanoa nähneensä erinomaisen paikallisbändin ennen kuin maailma vei sen lopullisesti mennessään. Kudos to you, Burning Hearts.

Still Corners - Endless Summer [video]

Mikä tahansa syy kelpaa, jotta saa jakaa Still Cornersin eteeristä unelmapoppia. Pari vuotta sitten kesällä etenkin Endless Summer kappale tuntui jatkavan kesäyöt ikuisuuksiin asti. Ihastelin tuolloin brittiläisen bändin kykyä kuulostaa niin Mazzy Starilta kuin Beach Houseltakin. Vaikka sittemmin ilmestyneeltä kokopitkältä jäikin harmistukseksi pois Don't Fall In Love, oli ilo huomata Endless Summerin päätyneen viimevuotiselle, SubPopin julkaisemalle, Creatures of an Hourille. Alla kappaleen video:

- - - - - - - - - - - - - -

# Kannattaa muuten lukaista Rumbasta Jean Ramsayn tarinaa viime perjantaisesta John McGregor -keikasta. Käpylän Park Hotellissa esiintynyt McGregor saa osakseen tuntuvasti hehkutusta, mikä tuntuu fanista mukavalta kuin myös tieto että uutta suomenkielistä materiaalia on tulossa Fiskarsin folk-maestrolta.

Oslosta: Philco Fiction

Liian usein pohjoismaisesta musiikista puhuttaessa naapurimme Norja sivuutetaan. On tavallaan turhan helppo napata äkkilähtö Arlandasta Reykjavikiin ja, kun islantilais-ruotsalaiset puheenaiheet loppuvat, kurkata tanskalais-suomalaiseen alekoriin - tällainen tilanne saattaisi helposti olla siis. Philco Fiction kieltäytyy saamasta samanlaista kohtelua.

                                                                      (Kuva täältä. (c) Lars Petter Pettersen)

Turhankin kevytmielisesti on heitelty mm. The XX:ää ilmoille Philco Fictionista puhuttaessa - itse pitäytyisin pan-skandinaavisessa yhteistyössä ennemmin ja vertailisin tätä oslolaistrioa vaikka Dreijerin sisaruksiin ja löyhästi Björkiin. Levy Take It Personal on julkaistu jo viime vuoden lopulla Norjassa, mutta saa brittijulkaisun piakkoin. Tsekkaa ainakin Horizon, Finally ja Portrait of Silence. Jylhiä vastakohtia soundissa, sopivaa syvyyttä ilmaisussa, kepeyttä käänteissä ja ihailtavaa monipuolisuutta ulosannissa: suositeltavia ja lemppareita nousukkaita siis.

."Your heart is colder than the winter of '81". Tämä on kyllä parasta mitä Norjasta on tullut pitkään aikaan - niin pitkään etten edes muista yhtä hyvää.

Owsey, Stumbleine & Shura - You Came Out of Nowhere

Kolmen nimen muodostama kokonaisuus ei ehkä näennäisesti tunnu kovin viehättävältä. Ei uskoisi, että noiden Taru Sormusten Herrasta -tasoisten ja -henkisten nimien takaa löytyy aika yllättävä ruukku kultaa sateenkaaren päässä. Shuran kyvyn luoda tunnelma maagiseksi toki tiedetään, mutta Stumbleine ja Owsey ovat tuntemattomampia. Enkä aio heihin uppoutua sen kummemmin, tämä kappale riittäköön, vaikka pohjoisirlantilaisella Owseylla onkin vyöllään hieno remix Gotyen hitistä Somebody that I Used to Know.

You Came Out of Nowhere on parasta elektropohjaista tsillailumusaa aikoihin, vaikka tiedänkin olevani turhankin perso tämäntyyppisille, Bonoboa -kunnioittaville, aamu-usvan ja tähtitaivaan biittimuotoon muuntaville kavereille.

Theme Park - Two Hours

Tein lontoolaisesta Theme Parkista 'nousussa' -postauksen viime vuonna. Vaikka kuulin mielestäni vakuuttavan, momentumia keräävän bändin Talking Heads -vaikutteineen, lopulta tuo läheinen bändiviittaus painoi kuitenkin itsellä takaraivossa: pastissointi kantaa vain tiettyyn pisteeseen asti.

Nyt, kuunnellessa Theme Parkin ensimmäistä singleä tulevalta debyyttilevyltä voi nostaa kiven sydämeltään ja nauttia vapautuneemmin. Bändi on selkeästi itsekin tajunnut, että vahvasti kaikuvilla vaikutteilla saatu huomio on yhtä paljon kahle kuin rohkaisija. Two Hoursilla soikin tasaisempi soundi, hienovaraisempi kosketuspohja vaikutteisiin sekä aikalailla urbaani kitarasoundi, joskin kahdeksankymmentäluvulla edelleen ollaan: kasarisoundin lainaaminen on onneksi vaihtunut ryypystä siemailuun. Two Hours on parasta mitä Theme Park on tehnyt ja näin fanaattisen ruohonjuuritason kannattamisen myötä fani voi olla tyytyväinen.

Cats On Fire - A Few Empty Waves

Uuden levyn, tällä kertaa Solitille, julkaiseva Cats On Fire on jo nyt jonkinmoinen pieni isoveli monelle suomalaisbändille. Sen tekemisiä seurataan paljon, mutta niiltä odotetaan, ennen kaikkea, todella paljon - eikä odotusten painoarvo tai kiihko rajoitu pelkästään kansallisten rajojen sisäpuolelle vaan Cats On Fire on kansainvälinen odotustennostattaja. Erityisen osuva ja ylivertainen ylisana on sähköpostiviestissäkin mainittu, The Quietuksen Neil Kulkarnin käsialaa oleva anekdootti: "Genuinely gonna try hearing a guitar not played by Cats On Fire without vomiting in 2012." Jes, näin se pitääkin ilmaista!

Maaliskuussa (28.3.) All Blackshirts To Me -levy saa julkaisun. Toinen etkoilu levyltä kappaleen muodossa on A Few Empty Waves (jonka miltei veistelen koko ajan muotoon shapes). Antti teroitti kynäänsä jo Smiths- ja Morrissey-vertauksiin, jotka toki ovat läsnä, mutta Mattiaksen (?) ääni muistuttaa toisinaan myös Shearwaterin Jonathan Meiburgistakin. Erinomainen kappale, jonka tasoisena Catsin on syytä jatkaa, jos mielii edelleen pysyä turvanmitan pikkuveljien edellä.

Yournalist - C'mon People

Turkulainen Tulevaisuuden Tusinaan valittu rock-toivo Yournalist jakoi juuri uuden singlensä tulevalta levyltään, joka kantaa nimeä Horror and Terror. Huhtikuun 18. ilmestyvä debyytti jatkaa, toivottavasti, siitä mihin Slippery & Infected EP jäi. Vaikka Nigerian Girl on erinomaisen viihdyttävä ja tiukka kappale, minkä vuoksi se päätyi lauantainakin priimaslottiin soimaan, niin uusi C'mon People -kappale osoittaa Yournalistin koko potentiaalin parhaiten.

Oskarin laulusta olen pitänyt koko ajan - omaleimainen fraseeraus sekä englannin ääntäminen luovat oman tunnelmansa. Tasaisen varmasti bändi väistää yritykset jäljittää vaikutteet yksiselitteisesti, vähän brittirockia kuuluu ehdottomasti läpi, mutta iso osa keitoksesta on, yksinkertaisesti, yournalistia ja sellaisenaan erinomaista turkulaista, suomalaista, powerpoprockkitarointia. Huikeaa.

Tunnelmia Jäänsärkijä-klubilta

Tunnelmia eiliseltä. Moi!

Oli tosi hauska ilta, kiitos kaikille jotka saavuitte paikalle ja iso kiitos Villelle kun pyysi soittamaan. Oltiin Akin kanssa aika mielissämme soittelemassa jo kasin jälkeen, vaikka paikalla nyökyttelikin musiikin tahtiin lähinnä henkilökunta. Illan bändeistä parhaiten, ainakin odotuksiin nähden, onnistui kyllä Cassie: kappaleet toimivat varsin paljon paremmin livenä kuin levyllä - minkä myös Anna totesi heti kättelyssä kun muutaman sanan vaihdoin. Sofian laulu oli tositilanteessa kyllä komea kannattelija muun bändin hienoon yhteissoittoon.

The New Tigers veti kyllä myös hyvin, mutta huippulevyn myötä kovista odotuksista 'kärsinyt' bändi ei saanut siirrettyä samaa tunnelmaa täysin live-esiintymiseensä. Husky Rescue taas on kokoonpano- ja ilmeenmuutosten kourissa uudistumassa sen verran, ettei kenties ole reilua verrata eilistä keikkaa niihin eteerisyyden hartauksiin, joita aiemmat keikat ovat olleet. Husky Rescue aloitti kovin riisutulla esiintymisellä, johon yksi jäsen kerrallaan liittyi mukaan lavalle. Mm. New Light of Tomorrow oli kokenut muutoksen miltei tunnistamattomaksi asti. HR oli yllättävänkin kenkiintuijottelua ja koneellista meininkiä, mikä ei tietenkään poista sitä, että lavalla oli kyllä liuta ammattimuusikoita suoriutumassa loistavasti. En vain usko, että tuo oli sitä mitä useimmat odottivat. Toisaalta uudet kappaleet kuulostivat livenä lupaavilta - tuttua ja vierasta soundia sopivasti.

Me taasen soiteltiin levyjä vähän joka välissä mihin mahduttiin, vaikka miksauspöydän kanssa vaihdetut viittomat eivät tuonne parvelle aina välittyneetkään ilman käännösongelmia. Mutta noin kokonaisuutena oltiin aika mielissämme: soitettiin omasta mielestä väleihin sopivia kappaleita joutumatta tekemään musiikkimaun kanssa kompromisseja. Täytyy sanoa, että ilman Akin ammattitaitoa olisi ollut aika orpo olo soitellessa, joten kunnia kuuluu suuresti hänelle. Pitäkää jullareita silmällä, Tredjehörnan virittelee uusia mahdollisuuksia parhaansa mukaan. Uusista jutuista oli jo eilen puhetta, joten katsellaan. Toivottavasti teillä oli hauskaa eilen. Tässä settilistaa:

20.00-21.30
Marsmobil - Is It Tomorrow Now?
The Horrors - Still Life
Processory - Young Italians
Worship - Collateral
Grimes - Genesis
Wild Beasts - Loop the Loop
Rubik - Sun's Eyes
Bill Callahan - America!
Junior Boys - Work (Original Mix)
Korallreven - As Young As Yesterday
Dominant Legs - About My Girls
Destroyer - Chinatown
The War On Drugs - Brothers
Mew - Panda
Kurt Vile - Jesus Fever
The Drums - Money
Little Comets - Worry
Bombay Bicycle Club - Shuffle
Chairlift - I Belong In Your Arms
Delay Trees - About Brothers
Real Estate - Green Aisles

Cassie -> (21.30-22.05)


Neufvoin - Polar Song
Burning Hearts - Night Animal
Wild Beasts - Reach A Bit Further
NO - Another Life

The New Tigers -> (22.18-22-58)

Beach Fossils - Shallow
The Black Keys - Hell of a Season
Yournalist - Nigerian Girl
Avasaxa - Sovitus
Friends - I'm His Girl

Husky Rescue -> (23.33-0.41)

Real Estate - It's Real
Jens Lekman - An Argument With Myself
Metronomy - The Look
Holy Ghost! - Wait and See
SBTRKT - Never Never
Trophy Wife - The Quiet Earth
Regina - Valveilla
Other Lives - For 12
The National - About Today
Everything Everything - MY KZ, YR BF
Midlake - Head Home

Menovinkki Turkuun perjantaille: levyale, jefu ja keikka

Moro tyypit!

Tänään olisi hieno aktiivipäivä tarjolla Turkuun. Illalla tietysti pääpaino, mutta päivällekin löytyy tekemistä. Aamu- tai välipalan, tai muun kahvitteluhetken löytää vasta-avanneesta Brooklyn Dinerista Humalistonkadulta. Amerikkalaistyylisen dinerin valikoima on yhtä herkkua.

Myös lempiliikkeiden tarjonta on ylitsevuotavaa: Bob's Vintageen on valunut uutuuksia nahkalaukuista muuhun hypistelyn arvoiseen, kun taas levykauppa 8raita tarjoaa kaikki ceedeet -15% alennuksella ja paljon on myös vinyyliä alennettu.

Kun levylöydöt on tehty, löydä itsesi myös illalla oikeista paikoista. Sokos Hotel Caribialla polkaistaan korkeakoulujenkkifutiskausi käyntiin TUAS Tornadoesin (Turku AMK) ja ÅA 09'ersin (Åbo Akademi) välillä. Liput 5€, tapahtumaa alkaen klo 18. Suosittelen. Näissä korkeakoulumatseissa on ihan oma tunnelmansa, erittäin viihdyttävää amerikkalaista jalkapalloa, lehterit yleensä suht täynnä ja - niin kuin eräs Tornadoesin pelaaja jaksaa mainostaa - anniskeluoikeudet.

Pelistä ehdit illan päätapahtumaan Klubille sopivasti. Aiemminkin mainostettu suomalaisen indiesensaation Husky Rescuen paluu koittaa iltasella Turun Klubilla. Lämmittäjinä runsaiden aplodien arvoiset turkulaiset Cassie sekä The New Tigers. Ovet auki klo 20. Ennen bändejä, vähän niiden välissäkin ja jälkeen me tarjotaan Akin kanssa tunnareita. Tredjehörnän DJ's vastaa siis levyjen pyörityksestä

Alla uusin, menevä Husky Rescue -tune, Deep Forest Green.

Magic Wands - Space

Sattumat käyvät käsi kädessä - usein kun vähiten niiden pariutuvan odottaa. Siitä ei ole kovinkaan kauan aikaa, kun etsin vanhoista postauksistani jotain tietoa ja vastaan tuli bändi nimeltä Magic Wands, jonka jatkojulkaisua odotin kärsimättömästi kaksi vuotta sitten. En ymmärtänyt enää miksi joltain bändiltä saattoi olla odoteltavaa kun se kuitenkin oli sittemmin jättänyt ne lunastamatta, päästämättä ääntäkään.

Eilen kuitenkin jo kuopatuksi luulemani bändi osoittautui vain kupatuksi ja ilmestyi veretseisauttavan ryhtiliikkeen tehneenä eetteriin. Jopa 2009 julkaistun EPn intokiintopisteisiin lukeutunut Black Magic velttoudessaan häviää uuden kappaleen, Spacen, tenholle. Space on nimittäin Magic Wandsilta laatutekele, jonka tiukka rakkausraina + biitti -yhdistelmä antaa osviittaa jopa aika hyvästä levystä. Tai ainakin toivotaan niin.. Losangelesilaisen duon debyyttialbumi Aloha Moon julkaistaan huhtikuun 24. päivä. 

Super Bowlia odotellessa

Hei vaan. Käytiin äsken oikein äänestämässäkin, hiljaista oli vaalilokaali 12:ssa.

                                                                                 (Kuva täältä)

Paitsi että vaalivalvojaiset kuuluvat illan ohjelmistoon venyy 'ilta' myös toisesta päästä vuotuisen Super Bowl -kokoontumisen merkeissä. Jo muutamana viime vuonna meitä on kokoontunut kirjava porukka katsomaan naurettavan suurta urheiluspektaakkelia, viime vuonna sapuskat hoidettiin turkulaisesta Lone Starista. Tänä vuonna tyydytään burgeribuffet'hen sekä Ben & Jerry's -tarjontaan. New York Giantsin ja New England Patriotsin välillä ei oikeestaan oo suosikkia, mut eiköhän kiinnostava matsi saada. Alla muutama vinkki iltaa varten, jos peliä katsotte:

Cults - Everybody Knows (Leonard Cohen cover)

NÄIN TEHDÄÄN COVERI!!!!11

Pöh, jos oikein aliarvioivasti kirjoittaisin, saattaisi tuohon jäädäkin postauksen anti, mutta ytimessään siinä on viestiä: tämä on paras coveri jonka olen kuullut pitkään aikaan. Asialla on siis taannoinen pöhinäbändi Cults, joka on päässyt Leonard Cohenin upean Everybody Knowsin kimppuun. Ei meinaa alkuperäistä kappaletta tunnistaa Cultsin hypnoottisen junnaavan sekä jotenkin karun tulkinnan vuoksi.

Videon audio on livetaltioinnista huolimatta ensiluokkainen. Kuulemma kokonainen coverilevykin saattaisi olla tulossa nimikkeen Old Ideas With New Friends alla, joka sisältäisi eri artisien LC-tulkintoja. Tässä siis Everybody Knows.

- - - - - - - - - - - - - -

# nyt levylautasella tietenkin Leonard Cohenin Old Ideas. Miten se vanha mies vertyy näin hienoon levyyn?

Nousussa: SEASFIRE

Näin siinä sitten käy kun viikko vilisee filmin tavoin silmien edestä eikä edes muista että tällaista palstaakin olisi mukava päivittää. Jo jonkin aikaa seurailemani bristolilaisbändi sekä turhan pitkään (taas) laiminlyöty postaussarja potentiaalisista nousevista mutta ennen kaikkea kiinnostavista talenteista yhdistyvät perjantai-illaksi.

Sillä aikaa kun EN tsekkaillut mitä vakan alla viihtyville bändeille, kuten SEASFIRElle, kuuluu päätyi tämä erinomainen bristolilainen mm. Guardianin poimintoihin. SEASFIREa on kutsuttu useassa yhteydessä brittivastineeksi lähinnä amerikkalaisvetoiseen downtempoiluun, jossa vahvat bassolinjat sekä indiehtävä r'n'b valtaavat tunnelmat. Osittain tämä pitääkin paikkaansa, SEASFIRE tosin onnistuu olemaan pidettävämpi sekä popimpi chillout-tunnelmissaan. Mun on ollut koko ajan vaikeaa pitää The Weekndistä, mutta näiden herrojen bandwagonista aion varata mukavan paikan.