Turhankin pitkäksi venyneen väliajan jälkeen on levyvalinnan aika. Jonkinmoiseksi bandcamp-sensaatioksi noussut Foreign Fields onnistui tuon epäilemättä hienon alustan kautta hankkimaan ilmaiskuuntelussa sivustolla olleelle levylleen jopa sopimuksen. Itseltä tämä hieno yhtye onnistui piileskelemään näinkin kauan johtuen osittain myös siitä, että aiemmin se tunnettiin nimellä Flights.
Vaikka levyvalinnat ovat jääneet vähäisiksi ja samalla on tullut sivuutettua monta hienoa julkaisua, on Foreign Fieldsin Anywhere But Where I Am joka sävelellään tämän arvoinen. Taitaa olla turhan hyvää ollakseen totta, mutta Foreign Fields kuulostaa kovin samalta kuin Justin Vernon ja tämän useat projektit - ja ovatpa kaverit kummatkin Wisconsinista. Bon Iver, S. Carey ja Other Lives käyvät kolkuttelemassa vaikutteineen kuuntelun aikana usein, ja kyllä ne bändin itsensä mainitsemat Radiohead ja Volcano Choirkin.
Bändi ei kuitenkaan noin helpolla ole pelkistettävissä vaikutteisiin, mutta on selvää että näitä bändejä (tai oikeastaan noiden vaikutus) kuuluu Anywhere But Where I Amillä. Levy on tosin ilahduttavasti melko paljon meditatiivisempi. Talvisessa Wisconsinissa keskellä ei-mitään tehty lätty on, jos en nyt ihan sorru liioitteluun, vuoden parhaita tähän mennessä. Kitara, piano ja sello kerrostuvat kauniiksi sonataksi Wisconsinin talviselle maisemalle. Sähköpostitse postauksesta ennakkoon kiittänen Brianin puheista kävi yllättäen ilmi että bändin toisella jäsenellä, Ericillä, olisi suomalaisjuuria - aina vain mielenkiintoisemmaksi kääntyy.
Eric Hillmanin ja Brian Hollin tehtailema teos tuntuu liian hyvältä ollakseen totta. Suosittelen joka solullani tätä levyä ja lisään, että jos tarkoituksenasi on vain 'tsekata' levy, jätä väliin ja kuuntelee mielellään myöhemmin uudestaan tilan ja ajan kanssa, sillä ABWIA tekee kummastakin käsitteestä turhan. Kuuntele/osta alla paras levy, jota olet kuullut koko vuonna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti