Sun Airway oli mulle aiemmin tuttu ainoastaan Oh, Naoko -kappaleen sekä nopean ekan levyn tsekkaamisen verran. Reilu viikko sitten nämä philadelphilaiset julkaisivat toisen albuminsa, Soft Fall (laatulafka Dead Oceans julkaisee), joka tarkemmin ajatellen onkin nyt suosittelun kohteena. Viime postauksessakin suosittelin levyä videon kautta, ristiriitaista kenties. Tsekatkaa ihmeessä yllättävän tasapainoinen Soft Fall, joka soundin sekoituksista huolimatta pysyy tosi kivasti kasassa. Ainoa asia jonka kanssa oli sulattelemista kuunteluiden aikana, oli laulaja/monitoimitsija Jon Barthmusin äänen sävy. Ei välttämättä putoa ihan mulle levyllisen kestoa, mut musa kelpaa.
Levyn äänimaailma on hyvin monipuolinen, minkä vuoksi kuvailu jääkin vähemmälle. Sun Airway kiertää parhaillaan M83:n kanssa, mistä löytyykin ehkä läheisin hengenheimolainen, joskaan Sun Airwayn elektroninen ilmaisu jousisovituksineen ei tavoittele edes samoja suuruuksia kuin kiertuekaveri. M83:n lisäksi mieleen tulee brittituttu Clock Opera. Tsekkaa alta video Close -kappaleelle, sekä yllä nähdyn albumin kansitaiteen teosta kertova video. Harvinaisen osuva kansi levyn soundimaailmaa ajatellen. Close ei missään nimessä ole levyn paras kappale, siksi sun pitääkin tsekata koko Soft Fall, jos tuostakin pistetään vielä roimasti paremmaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti