Keikalla: Leonard Cohen

"Thank you for the warm welcome. I don't know when we're gonna pass this way again, but I can assure you we will give you everything we've got."

Näin totesi Cohen tiistaina Dance Me To The End Of Loven jälkeen. Ja sen me todistimme. 29 kappaletta, 3,5 tuntinen keikka väliaikoineen saattaa kuulostaa paljolta yhteen keikkaan. Mutta kyseessä ollessa yksi suurimmista laulaja-lauluntekijöistä, ei mikään ole liikaa. Flow-festivaalista kirjoitellaan nyt kovinkin, mutta eivätköhän sinne suuntaajat itsekin ymmärrä hyvän päälle. Yhdelle keikkaraportoinnille on aina mielestäni tilaa, jos ei muuta, niin ainakin osoittamaan, että musiikissa tapahtuu muutakin kuin Suvilahtea.

Luettuani muutamia raportteja vuoden 2008 Helsingin keikasta aloin epäillä, miten tämänvuotinen show sujuisi. Pari vuotta sitten keikka jäi väliin epäröinnin vuoksi. Epäröinnit ja epäilyt olivat äärimmäisen turhia, minkä pian 76 vuotta täyttävä kanadalaismuusikko ja -runoilija osoitti tiistaina. Keikka oli kenties paras, jolla olen koskaan ollut.

Leonard Cohen oli selkeästi hyvässä kunnossa, minkä mies halusi itsekin osoittaa hypähtelemällä vähän joka välissä ja käymällä polvella usean kappaleen aikana, mikä ei sekään ole itsestäänselvyys iäkkäälle ihmiselle. Hyväkuntoinen, nöyrä, suurenmoinen mestari osasi ottaa yleisönsä vaatimattomalla karismallaan ja loistavasti ajoitetulla huumorillaan. Hän antoi moneen otteeseen antaa bändille tilaa sooloilla ja esittely porukan muutamaankin kertaan ja toisaalta kiitteli yleisöä etuoikeudesta esiintyä täällä. Viimeisen päälle herrasmies ja artisti.

"You know it's good to perform in a peaceful city as so many cities today are plunged in chaos--"

Vaikka itsekin olen ensimmäisten levyjen suurin fani, osoittautui vuonna '88 julkaistu, äskettäin omaankin hyllyyn päätynyt I'm Your Man keikan kulmakiveksi. Erityisesti illan ydintä komeasti kuvannut nimikkokappale I'm Your Man, melkeinpä kovimmat meiningit aikaan saanut First We Take Manhattan sekä viimeistään illan suuruuden sinetöinyt Take This Waltz maistuivat myös itselleni ja seurueelleni. Muuta uusi kappale kuultiin myös. Illan muita kohokohtia olivat oikeastaan kaikki kappaleet, mutta muutaman erityismaininnan saavat Chelsea Hotel, yllättäen kuultu The Partisan, Hallelujah, Suzanne sekä ilahduttavasti encoreen jäänyt Famous Blue Raincoat. Toisaalta myös Webbin sisarusten esittämä If It Be Your Will oli mainio. Itse Cohen ja muu bändi antoivat tilaa siskosten esiintyessä kahdestaan.

Settilistan mainiouden osoittaa Cohenin valinnat kahdeksi viimeiseksi kappaleeksi: Closing Time ja I Tried To Leave You. Jälkimmäinen sai aikaan melkoisen naurunremakan.

10.8.2010 tuntui moni asia menevän nappiin: yleisö osasi arvostaa esiintyjää, ja päinvastoin, oli huumoria, suuria hetkiä hyvän musiikin ja koskettavien sanoitusten kanssa. En ollut vuoden 2008 keikalle, mutta on vaikea uskoa, että se olisi ollut tätä parempi. Mr. Cohen, I'm Your Fan.

P.S. Tein soittolistan, josta löytyvät keikan kappaleet suhteellisen oikeassa järjestyksessä. Cohen @ Helsinki 10.8.2010. Kappaleet ovat albumiversioita, mutta live-elämystä haluaville suosittelen Live In Londonia.