Mitä ovat 'ulkomusiikilliset' seikat? Ne eivät usein ole monenkaan mielestä tärkeitä, mutta silti niitä luetellaan artistin nimen perässä, kuten itsekin toisinaan teen.
Erään taukohuonekeskustelun seurauksena aloin pohtia, mitä ne oikeastaan ovat? Esimerkiksi seuraavankaltaiset asiat: tieto että Bon Iverin levy syntyi mökkieristyksessä Wisconsinissa tai että Neon Bible levytettiin kirkossa? Tietynlaisen soundin trendikkyys tietysti lasketaan varmasti myös moisten syiden joukkoon, mutta mihin rajan sitten vetäisi.
En nyt millään muotoa sano, mistä saisi pitää ja mistä ei, ja mihin asioihin saisi kiinnittää huomiota ja mihin ei. On aivan älyttömän helppoa myöntää, että - myös musiikkia - myydessä myydään mielikuvia. Ja nämä mielikuvat vaikuttavat myös itseeni musiikinkuluttajana. For Emma, Forever Agon syntyhistoria vaikutti aivan varmasti siihen, miten suhtauduin monen rakastamaan indierunoilijaan. Se taasen luo oman kuvansa, millä tavalla ja missä tarkoituksessa moinen tieto on julkaistu. Jos tarkoituksena on tehdä vaikutus ja se kerrotaan nimenomaan ensimmäisena asiana levystä, vesittyy koko bisnes. Jos se on aito kehitys- ja kasvutarina hienosta levystä, mikäs siinä. Miksen saisi vaikuttua miehestä, joka eristyy luomaan? Silti ymmärrän varsin hyvin pointin, että sillä ei varsinaisesti ole mitään tekemistä itse musiikin kanssa.
Mutta lopulta, nämä asiat (kenties trendikkyyttä lukuun ottamatta) liittyvät niin lähtemättömästi musiikkiin itseensä, ja artistiin, että rajanveto olisi mahdotonta. Kansitaide, kappaleiden sanoitusten taustatarinat, levytyspaikat, oikeastaan kaikki mitä et voi saada selville pelkästään levyä kuuntelemalla, on ulkomusiikillista. Joskus sekin, ettei artistista tiedetä mitään, lisää mystiikkaa ja mielenkiintoa. Eikä siinä ole mitään pahaa. Suurin osa näistä asioista on meidän kuuntelijoiden artisteihin ja kappaleisiin mukanaan tuomia mielikuvia, joille henkilökohtaiset mieltymykset perustuvat.
Mun mielestä saa kuunnella, mitä haluaa, mistä syistä haluaa. Ehkä pieni ilkimys sisälläni haluaisi sanoa, että kunhan nämä 'ulkomusiikilliset' syyt eivät ylitä itse musiikin ansioita, on kuuntelu 'terveellä' pohjalla. Mutta enpä sano.
Näin siis pohdiskelin aamu-unisena sohvalla. Olisi kiva kuulla mitä mieltä joku muu on näistä asioista, vaikkapa pidemmän pohdinnan jälkeen? Joillekin kun nämä asiat saattavat olla kovinkin tärkeitä.
Tuli jo Pete2ndBestin blogissa pohdittua samoja asioita, mutta jos miettii Bon Iveriä ja Arcade Firea, niin siinähän nuo mainitut ulkomusiikilliset seikat nimenomaan tukevat musiikkia, eikä luo jonkinlaista markkinamieshumuimagoa jostain, mikä ei itse musiikkiin liity mitenkään. Kummankin tapauksessa syntyhistorian tietäminen tavallaan avaa levyä enemmän.
VastaaPoistaSiinä vaiheessa mennään pieleen, jos ihmiselle aletaan myymään artistin persoonaa ja levyt ovat vain sivutuote koko prosessissa. Lady Gagan kohdalla tämä alkaa vaikuttamaan jo negatiivisesti, kun neitokainen on enemmän palstoilla vaateittensa ja möläytystensä kuin musiikin takia.
Peten blogisssa tuli myös puheeksi se, että onko nyky indie-bändiellä intohimoisia faneja, koska niiden jäsenet ovat "karismattomia", eikä ne pyri olemaan maailman isoimpia staroja Gallagherin veljesten tapaan. Mielestäni on hienoa, että esim. Arcade Fire pystyy myymään Madison Square Gardenin kaksi kertaa loppuun ilman minkäänlaista mediahuoraamista. Olenkin sitä mieltä, että nykypäivänä bändit voivat nousta isoiksi pelkillä musiikillisilla ansioilla, eikä niiden tarvitse kauheasti perinteisten medioiden kanssa leikkiä. Hyvä esimerkki on The XX. Onko tämä menestys sitten pysyvää, niin sitähän ei tiedä kukaan.
Mäkin luen Peten blogia toisinaan, mut en muista tollasta kirjoitusta. Pitänee etsiä tarkemmin.
VastaaPoistaNäin mäkin sen ajattelin, että noissa tapauksissa se liittyy jo niin väkevästi itse musiikkiin.
Mutta kyllä eräs munkin kaveri huomautti aikoinaan, kun Iveriä kuunneltiin, että kuulostaa melkein liiankin hienolta taustatarinalta, ja koko imago melkeinpä liian mietityn täydelliseltä indie-yleisön kannalta. Mutta jos toisaalta, jos tuolle tielle lähtee, saa punoa salaliittoteorioita pitkään.
Manic Street Preachers-kirjoituksen kommenttiosio lähti vähän omille reiteille. :D Sieltä löytyy pohdintaa ja keskustelua.
VastaaPoistaBon Iverin tapauksessa ehkä on tajuttu ton koko jutun potentiaali ja sitä ollaan lähdetty sen takia myymään enemmän. En mä jaksa uskoa, että se olis keksitty siksi, että se vetoaisi yleisöön paremmin. Kuulostaa vähän turhan paljon heikolta salaliittoteorialta.
Juu, sellaiseksi mäkin sen kuittasin :)
VastaaPoistaAika hyvät keskustelut muuten siellä Peten blogissa.
VastaaPoistaOikeastaan tuon muuten olis voinut lisätä noihin ulkomusiikillisiin seikkoihin, siis karisma ja vaikka ulkonäkö. Karisma olis helppo leimata täysin irrelevantiksi musiikin kannalta, mut niin moni ymmärtää tonkin sanan niin eri tavalla, ja siten siihen nivoutuu paljon asioita. Esimerkiksi, käsitetäänkö sillä esiintymiskarisma, vai pelkästään jonkinlainen heartthrob -olemus vai jotain aivan muuta.
Mjooo, tosi hyvät keskustelut siellä Petellä! :D
Nimenomaan! Karismaa kun voi olla niilläkin tyypeillä lavalla todella paljon, jotka ei kauheasti ole innostuneita esiintymään muuten mediassa. Silloin ne helposti sivuutetaan tylsinä sivuun. Samalla näiden tyyppien musiikinkin varmaan sivuuttaa, koska eihän "tylsä tyyppi" voi tehdä hyvää ja kiinnostavaa musiikkia.
VastaaPoistaUlkonäöstä noin muuten musiikkia myyvänä elementtinä en viitsi lähteä avautumaan. Liian helppo dumaamisen aihe. :D