Benjamin Francis Leftwich: albumi + singlejulkaisu tulossa

On se kiva, että jotkut artistit pysyy mukana, vaikka useimmiten vaihtuvuus postauksissa on aika kovaakin. Siitä lähtien, kun Benjamin Leftwich ensimmäisen kerran lähetti sähköpostia, on hänet nähty monissa postauksissa.

Siinä ajassa Leftwichiltä on kuultu erinomaisia covereita sekä kaksi hienoa EP:tä. Ja olipa tämä hiljan Zane Lowen radio-ohjelmassa kera Fleet Foxesin näyttämässä taitojaan. On tietysti ainoastaan loogista, että tällä nousujohteisella uraputkella esikoisalbumi tyrkätään ulos suhteellisen pian. Last Smoke Before The Snowstorm julkaistaan kesäkuun puolenvälin tienoilla, joskus ennen juhannusta.

Ensimmäinen singlejulkaisu tulee pari viikkoa ennen, mutta sen voi jo nyt kuunnella tässä, Box of Stones. Taattua Benjiä. Kappaleen videon voi käydä katsomassa NME:n eksklusiivinä täällä.

  Benjamin Francis Leftwich - Box Of Stones by dirty hit

Helplessness Bluesilla kypsynyt Fleet Foxes

Joistakin levyistä muodostuu eräänlaisia elämän solmukohtia, jotka kääntävät arkitapahtumat artistin säveliin sopiviksi ja tekevät kuuntelijasta eivät vain fanin vaan seuraajan. Fleet Foxesista tuli tällainen bändi. Bändin monesti myöhästynyttä kakkoslevyä enemmän odotan tällä hetkellä vain Bon Iverin kakkosta.

Fleet Foxesin Helplessness Blues ilmestyy toukokuun 3. päivä ja kerää auttamatta eponyymiin vertailuja, joten on helppo alkaa niistä. HB hakee tartuntapintaa aikuisfolkista ja seiskytluvulta ja on siksi debyä aikuisempi, kypsempi. Toisella täyspitkällään 'Foxes on pitäytynyt pitkälti omassa soundissaan, kypsyttäen sitä tammitynnyrissä ja tuloksena on tasaisempaa jälkeä kuin ensimmäisellä. Ja kuten muutkin tammitynnyreissä kypsyvät asiat, on Helplessness Blues rikas ja nauttijansa palkitseva.

Yhtyeiden aikaisempaan tuotantoon vertailu on aina riskaabelia ja vaikeaa, mutta mikäli niin tekee, voi tässä tapauksessa todeta HB:n olevan kakkoslevyksi niin etevä, että se osittain jopa ohittaa ensimmäisen saavutukset. Vaikka yhtye kulminoituu pitkälti Robin Pecknoldin ääneen ja tarinoihin, on yhteispeli kappaleiden aikana suunnattoman upea. Levyn elämä rakentuu ensitahdeista alkaen keskiössä täydellisesti sijaitsevan nimikkokappaleen ympärille.

Jo ensimmäisten kuuntelujen aikana intoutuu löyhiin yhtäläisyyksiin High Violetin ja Helplessness Bluesin välillä: The Nationalin viimevuotinen oli edeltäjäänsä kokonaisempi ja tasaisempi, mutta mutta toisaalta myös vuorenhuiput olivat matalempia ja sama pätee HB:hen. Sinkkulohkaisut puuttuvat, mutta kuuntelija antaa sen helposti anteeksi, kun luomummaksi soundiaan hionut 'Foxes saa levylleen vertaansa vailla olevan elinajanodotteen - suurin osa kappaleista suorastaan uhkuu kertakäyttöisyyttä vastaan. 

Vaikka kuuntelun jälkeen helpotus onnistuneesta paluusta valtaa rintakehää myöten, mahtuu mukaan muutama harha-askel. Loppua kohti HB ei jaksa mukana alun hurjan tahdin ennakoimana. 12 kappaleen levyllä on eittämättä pari samantekevyyteen taipuvaa liikaa. Silti on sanottava Helplessness Bluesin olevan ehdotonta mannaa - ainakin itselle. Se on levy, joka tähän vuoteen tarvittiin. Kasvava sellainen. Se ei millään tyydytä kaikkia tigermountainpeasentsongeja tai blueridgemountainseja odottavia, vaan vahvistaa Fleet Foxesin merkittävyyden nykymusiikissa, mutta toisaalta kasvattaa vielä suuremman odotusten vuoren kaukana horisontissa siintävän kolmoslevyn harhaman eteen.

Suosikkikappaleita mm. Sim Sala Bim, Bedouin Dress sekä Moottoripyöräpäiväkirjoihin ja Babeliin musiikkeja loihtineen Gustavo Santaolallan suuntaan lievästi kumartava instrumentaali The Cascades.

  Fleet Foxes - Helplessness Blues by Bella Union

Ja siittä kuuntelua sitten itse kullekin. Tunneryöpyn ja hurmoksen valtaan Helplessness Blues korvissaan Turun keväässä joutunut bloggaaja jää odottamaan Bon Iverin vastausta. Tällä hetkellä se on 'vanhoista tutuista' ainut, joka voi kakkoslevyllään ylittää 'Foxesin ehdottoman kevätlevyn ryöpyn. Ruisrock-sunnuntaista tuli aavistuksen päräyttävämpi tämän levyn myötä.

Selebrities - Can't Make Up My Mind

Cascine -levylafkasta alkaa muotoutua ihan huikea pesäke erinomaiselle musiikille. Jenkkitrio Selebritiesin lisäksi lafkan tärkeimpiä kiinnityksiä ovat lemppareiksi lukeutuvat Chad Valley sekä debyyttialbuminsa piakkoin Selebritiesin tavoin julkaiseva suomalainen Shine 2009. Jenkkitrion albumin julkaisu koittaa kaksi viikkoa myöhemmin kuin suomalaisveljiensä.

Chad Valleyn ja Shine 2009:n lisäksi Selebrities on erinomainen kiinnitys Cascinelle. Kun noiden bändien seuraan lisää vielä Villa Nahin, löytyy tästä bändistä yksi etevimmistä uusista kasari/ysäri New Wave -soundin ammentajista. Tämä kuuluu niin uudessa kappaleessa (Can't Make Up My Mind jonka video myös alla) kuin vanhemmalla eepeelläkin. Nostalginen olohan tässä tulee.

  We've Been Foolish by selebrities

- - - - - - - - - - - - - -

Nyt levylautasella: Holy Ghost! - s/t

Jyrin hehkuttamana uutukaislevyn kiintoisuuskerroin nousi, joten päätin ottaa eilen vihdoin tämän helmen kuunteluun. Aivan erinomaista letkeyttä ja pesunkestävää discoilusoundia. Suosittelen.

Flock of Dimes - Prison Bride

Pääsiäisen alussa julki tullut kappale oikeastaan nyt päättääkin pääsiäisen osaltani - ja myös blogihiljaisuuden. Oli aivan mahtia viettää tänään vapaapäivää Turussa: +20 tjsp, jokilaivat ja -ranta, ihmiset ulkona ja kaikkee. Ainoa miinus oli erehtyminen ravintolaeinestä syömään.

Lähtökohtaisesti mielenkiinto ei ollut hirveän korkealla kuunnella Wye Oakin Jenn Wasnerin sivuprojektin uutta kappaletta, vaikka Wye Oak onkin oman osansa kehuista vuoden ekalla puoliskolla ominut. Mutta sämplehtävä baltimorelaisihanuus yllättikin tiivistunnelmaisella poljennollaan. Flock of Dimes -nimistä touhuiluaan Wasner luonnehtii seuraavasti: "vanity project of questionable skill and content". Äläs nyt, Jenn, hienohan tää. Lisää sais tulla nopsaan.

  Prison Bride by Flock of Dimes
- - - - - - - - - - - - - -

Lähipäivinä yritän koota ajatukseni Fleet Foxesin kakkoslätystä ihan mielipidekirjoitukseksi asti. Varsinaisia arvostelujahan nuo kirjoitukset ei oikein koskaan taida olla. TÄSTÄ ennakkokuunteluun NPR:n sivuille. Lupaavia ensikuunteluja toivotellen.

Hyvää (Maan) päivää.

Monille koittaa lomien muodossa sopiva väli-ilakointi ennen vappua. Itsehän olen tutusti töissä. Silti tänään on aihetta aika triviaaliin juhlaan: tänään on kansainväinen Maan päivä. Jes?

Aiheeseen liittyen, kun kerran on Maan päivä ja kaikkee, törmäsin graduaineistoa lukiessa jälleen kerran suhteellisen pessimistiseen/realistiseen tekstin pätkään: "'Sustainable city is oxymoronic. The 'ecological footprint' of modern cities in Europe and America - the amount of land required to produce the resources they consume in relation to the land they occupy - is something like 200 times larger, on average".

Moisten lausuntojen kanssa spekulointi on aina tietty jännää, mut hyvää Maan päivää silti! Kaivoin sitä varten oikein lempparin pidemmän ajan takaa. Midlake on kova, tietty eikös juu, ja Roscoe legendaarisimpia kappaleita. Beyond the Wizard's Sleeve -nimellä loihdittu remix on edelleen niitä kovimpia, vaikka muutokset aika hienovaraisia ovatkin.

"Jotain synamusiikkia"

Lainasin taannoin meidän isälle Veskun legendaarisen 4 + 20 -levyn, josta tämä otti kyllä itsekin huumaa. Hän kertoi tänään nauhoittaneensa sen jopa kasetille.

Iskä kertoi tämän uusiokäyttökasetin sisältäneen aiemmin "jotain synamusiikkia". Kelailin myöhemmin lievästi epäuskoisena, josko noinkin nuorekas sana olisi päässyt lipsahtamaan - saattaa nimittäin olla, että olen itse järkeillyt kuulleeni näin. Toisaalta, onhan meidän isä jo pidempään käyttänyt farkku- ja ruutupaitoja sekä valjastanut vanhan, Philipsin kannettavan kasettisoittimen käyttöönsä - tosin viikset katosivat jo yli 15 vuotta sitten.

Tällaisen kuvailun miehelle ei uskoisi hipsteröinnin olevan vierasta. Vaikka mietin miksi hän olisi käyttänyt noita sanoja, ehkä hivenen enemmän askarrutti mitä se "synamusiikki" olisi voinut olla. Salaa toivon, että se olisi vaikka tämä. Desireless - Voyage Voyage. Eeppinen kappale.

Sanoin iskälle siihen, että "entäs tää, uutta Handsome Fursia, olis aika rautaa!". Tai no, en sanonut, mut olis pitänyt. Handsome Fursin What About Us, vaikka mieleen onkin, häviää kyllä aika tuntuvasti tuolle kasikytluvun suuruudelle. Handsome Fursin uusi levy, Sound Kapital, julkaistaan kesäkuun lopulla Sub Popille.

Blackbird - You Never Seem To Remember

Captain Cougarin riveissä vakuuttanut Jussi Petäjä on yhdistänyt voimansa trioon nimeltä Blackbird. Matias Tynin lisäksi triossa vaikuttaa Idolsissakin menestystä yrittänyt Jenna-Miia. Ensimmäinen single Did I Say That I Loved You oli juustoisen sympaattinen pop-kipale eikä tämä toinen kauas puusta putoa.

Näinä haastavina aikoina tarvitsemme lempeyttä elämämiimme. Leppoisa ja herkkäkin You Never Seem To Remember on toinen singlejulkaisu levyltä, joka ilmestynee kesän loppuun mennessä.

  Blackbird - You Never Seem To Remember by Juhani

  Blackbird - Did I Say That I Loved You by Juhani

Anna Järvinen - Anna själv tredje

(Vuoden) parhaita levyjä ehdottomasti. Olen toivottoman tykästynyt ja ihastunut tähän levyyn. Jag fick feelingiin ja siihen kakkoslevyyn haaleasti suhtautuneena Anna själv tredje vei ensikuuntelulla jalat alta ja sai minutkin liittymään tämän naisen fanaattiseen fanijoukkoon.

Niin paljon kuin håkanhellströmit ja kumppanit ovat elämääni ilostuttaneet, on Anna Järvinen jäänyt siinä aiemmin aika paitsioon. Tämä kolmas levy oli sikäli käänteentekevä, sillä se sisältää kuitenkin samanlaisia ruotsisointuja kuin Hellströmin tuotanto, hyödyntää Dungenin osaamista ja kuulostaa annajärvismäiseltä. 

Epäilemättä kehut täytyy ulottaa myös Järvisen taustajoukoille, sillä Anna själv tredjellä kuuluu mielestäni taustabändin osaajien ääretön taito. Aina ihanan symppiksestä suomisanailuavauskipaleesta Uppåt Framåt På Finska kakkoskappale Lilla Annaan, Vals För Annaan ja Ångrar Ingetiin levy huokuu kerroksia ja ilmavuutta.

Pidän jopa Olavi Uusivirran kanssa tehdystä bonuskipaleesta, vaikka se levyn heikoimpiin lukeutuukin. Anna Järvinen on ruotsinsuomalainen, lahden molemminpuolinen ylpeyden aihe. Kypsynyt ote kasvaa kappaleissa ja jopa Annan äänessä levyn edetessä. Bluesihtavassa haikeudessaan viime keskiviikkona (13.4.) julkaistu Anna själv tredje on paitsi täydellistä kevätiltojen maailmanrakastamismusiikkia myös laukussani noin tunnin kuluttua.

Terveisiä 8raitaan. Ehdoton suosittelu.

Viikon naisartisti: Daughter

21-vuotias Elena Tonra julkaisi kuun alkupuolella yhden tämän vuoden parhaista eepeistä. Nuoren lontoolaistalentin eteerinen folk tuo toismaailmallisen kaikunsa suoraan sielun perukoille. Niin paljon tästä pidin.

Jälleen kerran, kuten Yournalistinkin kanssa, useamman päivän kypsyttely tuottaa mielekkäimmän tuloksen sekä uuden suosikin löytymisen. Taidanpa pitäytyä joidenkin erittäin potentiaalisten kanssa vähän pidemmässä postausviiveessä. Daughter-nimellä musisoivasta Tonrasta suunnittelin postausta jo reilu viikko sitten.

Musabloggailun pieneksi helmasynniksi, tiuhan artistivaihtuvuuden lisäksi, voi lukea kohtuuttoman hehkutuksen toistumisen, jolloin sen teho kieltämättä kokee inflaation. Tuttu juttu toki tässäkin blogissa.

Toivon että pieni harkintatuokio karsii ylenpalttista ylisanojen viljelyä, mutta toisaalta, en postaile kovinkaan usein artisteista, joiden tekemisistä en olisi jotenkin innoissani. Daughterin, jos jonkin kohdalla, toivon hehkutuksen ja hekuman olevan aiheellista.

                                                       (Kuva: ohdaughter.bandcamp.com)

His Young Heart on nimittäin ensiluokkainen tekele. Daughterin folkista löytyy se erinomaisen tärkeä 'jokin', pöhinäominaisuus tjsp. Verrokkia yritin kaivella pitkäänkin, muttei sopivaa oikeastaan tullut mieleen - Laura Marlingin faneille tämä on oivaa hengenheimolaismateriaalia. Eepeen ykkösraita Landfill on sielukas tarina Tonran erittäin kauniin ja vetoavan äänen saattelemana. Kuuntele koko eepee tässä alla...

...sekä osoitus Daughterin potentiaalista: vanhempi demo, Run. Kyllä tästä kuullaan vielä.

  Daughter - Run (demo) by ohDaughter

Is Tropical - The Greeks

Kitsunélle itsensä hivuttanut brittiakti Is Tropical on kerännyt kiitettävästi huomiota niin viime singlejulkaisuillaan kuin live-esiintymiselläänkin. Viime single South Pacific nähtiin Kitsunén kokoelmallakin. Uusi single The Greeks viitoittaa tietä debyyttialbumille Native To, joka ilmestyy kesäkuun kolmastoista päivä ranskalaislabelin julkaisemana.

Promoa on aika kiva saada bändiltä, jota on jo valmiiksi stalkkaillut pidemmän aikaa. Tässä se mainostettu, etevä ja menevä elektropoppailu, The Greeks.

  Is Tropical - The Greeks by Juhani

Is Tropicalilta löytyy myös härö video b-puoliraitaan nimeltä Tan Man. Videolla näkyy nuoret Olsen-kaksoset, jos joku moiset teinijumalat vielä muistaa. Kovalta näyttää mimmien meno noin tiukan raidan saattelemana.

- - - - - - - - - - - - - - 

Sitten pieni poiminta Hypemistä. Englantilainen, 14-vuotias, Birdy-nimellä esiintyvä Jasmine van den Bogaerde on vetänyt aika jäätävällä tavalla Bon Iverin jonkinmoisen hitin, Skinny Loven. Pianon ja mahtavan äänen saattelemana kappale kuulostaa aika nätiltä. Joskin täytyy myöntää, että Birdyn coverista puuttuu kenties se Bon Iverille ominainen tunnelma ja kappaletta on viety keskiverrompaan perusballadisuuntaan - silti se on mainio.

Tässä alla kappaleen virallinen video. Coveri, joka poiki Jasminelle levytyssopparin Atlanticille. Jau. Nopealla googletuksella kävi myös ilmi, että neiti on voittanut jo 12-vuotiaana jonkin brittitalenttikilpailun alle 18-v. sarjassa.

Woodkid - Iron

Eepee, kappale ja video. Kaikki nimellä Iron. Woodkidin takaa löytyy mies, joka on viettänyt enemmän aikaa kameran takana kuin sivumusaprojektinsa parissa. Ainakin mainoksia ja musiikkivideoita ohjannut Yoann Lemoine punoo elokuvahenkisia sävellyksiä kasaan eepeen verran, joka onkin lopulta aika huikean hyvä.

Iron -kappaleelle tehty video on äärimmäisen maukas suoritus. Yllätysyllätys. Vahvan symboliikan saattelemana se vetoaa varmasti myös indie-yleisön estetiikantajuun. Yllätysyllätys, täälläkin ollaan aika vakuuttuneita mustavalkoisesta hidastusten hallitsemasta ilmaisusta. Oikeastaan Ironin video sopisi yhtä hyvin myös Lykke Lin uuden ilmeen taustalle.

Myös itse kappale torvisoittimineen on erinomainen ja osoitus tekijänsä huikeasta talentista ja kyvystä luoda dramatiikkaa.

Koko Iron EP löytyy myös Spotifystä - mukana myös remixit Mystery Jetsiltä ja Gucci Vumpilta. Juuri tällä hetkellä tämä ep tuntuu yhdestä etevimmistä tähän suuntaan saapuneista sävellyksistä vähään aikaan. Tässä alla kaksi erinomaista kappaletta eepeeltä, Baltimore's Fireflies ja Brooklyn.

Wye Oak - Fish [video]

Viime postaus käsitteli yksinomaan videoita ja taas mennään audiovisuaalisesti. Wye Oakin Fish -kappale on paitsi lemppareita bändiltä, saanut myös erittäin siistin videon kehykseksi audiaalisen herkun ympärille.

Varjoteatterin takaa löytyy Katherine Fahey. Wye Oak on viime vuosien toiseksi paras baltimorelaisduo. Siihen nähden onkin aika harmi, että ensimmäinen varsinainen postaus tapahtuu vasta videon yhteydessä. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, silti. Sillä video on sympaattinen ja kappale ja bändi erinomaisia.

Wye Oak videoineen osui siinä mielessä taas kerran mielekkääseen saumaan, että viime aikoina on ollut hieman vaikeaa innostua mistään uusista musajutuista - edes postauksen verran. Varjoteatteri kuitenkin sulatti tärkeilevän suojamuurin. Jepjep.

Videopostaus

Tästä on niin tullut mun suosikkibiisi. Luonnollisesti kun kyseessä on yksi suosikkibändeistä. Flow'hun kaivattaisiin juuri tätä, niin kuin Jussi jo totesi. Wild Beasts - Albatross.

Ja on muitakin uusia videoita tullut: kertoo siitä että nähtävästi artisteja kiinnostaa vielä videoiden tekeminen. Mm. Elbow, Teams ja Death Cab For Cutie. Näistä erityisesti Teamsin tsipale on lämmittäny jo pidemmän aikaa.

Turku-soundit: Yournalist

Olen nyt sulatellut näitä turkulaissoundeja muutaman päivän ihan tarkoituksella. Siinä ajassa Yournalistin Nigerian Girl on ehtinyt asettua last.fm-profiilissa kuunnelluimmaksi kappaleeksi sekä avautua niin hienosti, että sen taakse on helppo asettua näin pari päivää myöhässäkin.

Yournalist on turkulainen poprockbändi, joka koostuu The Friendissä ja Traffic Islandissakin vaikuttaneista jäsenistä. Ensimmäinen kosketus uuteen kappaleeseen tuli maanantaina facebookissa erään kaverin hehkutettua tätä - sitten saapuikin jo sitä sähköpostia. Halusin kuitenkin antaa - kerrankin - kappaleelle aikaa näyttää todellisen potentiaalinsa, jotta sen taakse olisi helpompi asettua. Ja niinhän kävi. Nigerian Girl on nimittäin erinomaisen rytmivoittoinen ja loppupuoliskollaan suuruuksiin kasvava poppistelurock.

  Yournalist - Nigerian Girl by drinktonightrecords

Debyytti-EP, Slippery and Infected, julkaistaan 4.5., joten korvat hereille. Siihen asti nautimme Nigerian Girlistä. Suosittelen kuuntelemaan tämän, yksinkertaisesti hyvän, kappaleen, sillä se on nimenomaan "kevyt ja tiukka", kuten tiedotteessa mainostetaan. Korvamerkitään bändi tulevaisuutta varten.

Flow 2011 esiintyjät julki

Ällistyttävää. Tämän vuoden Flow 'hankinnat' julkistettiin sitten vihdoin. En osaa sanoa vielä, onko itse kokoonpano ällistyttävä, vai se, millä prosentilla eri puolilla nettiä nähdyt "arvaukset"/"huhut" pitivät paikkansa. Sanotaan nyt että kumpikin!

Flow'n varmistamista artisteista ainakin näistä olen lukenut jo ennakkoon jostain muualta: Lykke Li, James Blake, Ariel Pink's Haunted Graffiti, Iron & Wine, Twin Shadow, Warpaint, Joy Orbison. Toisaalta muutama ennakkointi jäi myös toteutumatta, joten voihan näitä aina huudella huolimatta niiden toteutumistodennäköisyydestä. Uskomattoman siistiltä näyttää kyllä jo nyt.

Ja kun tähän lisätään vielä Kanye West, Mogwai, Röyksopp, The Pains of Being Pure At Heart, Janelle Monáe, Destroyer, Hercules & Love Affair, Matthew Dear, Tensnake sekä erinomainen kattaus suomalaisia (Mirel Wagner, French Films, Shine 2009, Rubik, Jo Stance, Asa Masa, Magenta Skycode), on kesästä tulossa huumaavan upea. Varsinkin viime vuoden Turku Moderneissa Tensnaken missanneet lienevät enemmän kuin tyytyväisiä.

Jos jostain pitäisi huomauttaa, on lista harvinaisen täynnä ns. established artisteja. Ts. olisi ollut mukava, että tulevaisuus olisi huomioitu hivenen paremmin. Kyllä näitä silti kelpaa odotella. Erityisesti Joy Orbisonin, Ariel Pinkin, Iron & Winen, Destroyerin sekä James Blaken näkeminen olisi kiintoisaa. Muuten kaikki on plussaa.

Taisin ehtiä jo ilmoittaa että tänä vuonna en lähde useammaksi päiväksi Flow-kesteille. Olinpa taas tuskastuttavan väärässä.

Flow'n esiintyjät täällä. Alla oleva taasen soi Oslossa lujaa.

The Antlers - Parentheses

Onkohan yhtään muuta levyä, jota odotetaan tänä vuonna yhtä suurella mielenkiinnolla kuin The Antlersin uutta Burst Apartia? No, ainakaan lyhyellä välillä en osaa nimetä toista levyä.

SXSW:ssä bändi taisi tuota uutukaista jo soitellakin. Tätä ennen en ole kappaleen kappaletta uudelta kuullut. Parentheses on uuden levyn ensimmäinen maistiainen ja aika erikoinen sellainen. Ei ihan Kettering tai Sylvia - ja hyvä niin. Tykkäilen nimittäin kyllä. Hospice oli niin jäätävän pysäyttävä / hitaastilämpeävä / erinomainen, etten taida osata olla mitenkään päin uutta odotellessa.

  The Antlers - Parentheses by mysteryfallsdown

- - - - - - - - - - - - - -

Norja-aiheisiin saatan palata myöhemmin; lyhyesti kommentoituna Oslo oli ihan hiton siisti mesta. Poissaollessa festariuutiset / juorut ovat kiihtyneet: Ruissi kiinnitti Paramoren ja Flow'sta huhuillaan kovasti. Flow'n last.fm-tapahtumaa ovat päivittäneet kovin ahkerasti ilmeisen nokkelat ihmiset ja kotiintullessa se näyttikin mielenkiintoiselta.

Twitter huhuili Ariel Pinkin saapumisesta Suvilahteen tänä vuonna, mutta Destroyerin saapuminen oli isompi  huhu, joka löytyi tosiaan last.fm:stä - kummatkin toki äärimmäisen mieluisia. Ariel Pinkin levy oli viime vuoden suosikkeja, Destroyerin tämän. Aiemminhan Joy Orbisonin oli huhuttu liittyvän line upiin.

Kuulostaa hyvältä, Flow.