(Vuoden) parhaita levyjä ehdottomasti. Olen toivottoman tykästynyt ja ihastunut tähän levyyn. Jag fick feelingiin ja siihen kakkoslevyyn haaleasti suhtautuneena Anna själv tredje vei ensikuuntelulla jalat alta ja sai minutkin liittymään tämän naisen fanaattiseen fanijoukkoon.
Niin paljon kuin håkanhellströmit ja kumppanit ovat elämääni ilostuttaneet, on Anna Järvinen jäänyt siinä aiemmin aika paitsioon. Tämä kolmas levy oli sikäli käänteentekevä, sillä se sisältää kuitenkin samanlaisia ruotsisointuja kuin Hellströmin tuotanto, hyödyntää Dungenin osaamista ja kuulostaa annajärvismäiseltä.
Epäilemättä kehut täytyy ulottaa myös Järvisen taustajoukoille, sillä Anna själv tredjellä kuuluu mielestäni taustabändin osaajien ääretön taito. Aina ihanan symppiksestä suomisanailuavauskipaleesta Uppåt Framåt På Finska kakkoskappale Lilla Annaan, Vals För Annaan ja Ångrar Ingetiin levy huokuu kerroksia ja ilmavuutta.
Pidän jopa Olavi Uusivirran kanssa tehdystä bonuskipaleesta, vaikka se levyn heikoimpiin lukeutuukin. Anna Järvinen on ruotsinsuomalainen, lahden molemminpuolinen ylpeyden aihe. Kypsynyt ote kasvaa kappaleissa ja jopa Annan äänessä levyn edetessä. Bluesihtavassa haikeudessaan viime keskiviikkona (13.4.) julkaistu Anna själv tredje on paitsi täydellistä kevätiltojen maailmanrakastamismusiikkia myös laukussani noin tunnin kuluttua.
Terveisiä 8raitaan. Ehdoton suosittelu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti