Rebellion / synttäriselkääntaputtelua

Sattumalta, Laurin eilistä tekstiä lukiessani, tajusin, että täälläkin alkaa vuosi olla täynnä. Hetken mielijohteesta käynnistynyt blogitouhuilu on yllättäen kestänytkin ihan kokonaisen vuoden. Ja kukaan ei ole siitä enemmän ihmeissään kuin minä. Vanha totuus pitää tässäkin paikkansa, sillä mitä enemmän tänne juttuja kirjoittelee, sitä keskeneräisemmältä ja sutaistummalta koko sivu tuntuu.

Vielä vuodenkin jälkeen suurimmat ongelmat tämän pitämisessä koskevat aikaa, henkilökohtaisuuksia ja kirjoittamista. Aika usein rustaan heppoisen tekstinomaisen kehikon musiikkihuumailulle - mikä ei omilla kirjoittajalahjoilla lupaa usein hyvää. Mutta musiikkihan mulla on kirkkaimpaina tähtäimessä, ei kirjoitus. Päivitystahti on sentään pysynyt suhteellisen säännöllisenä. Niin, mutta suurin vaikeus minulla on edelleen tuoda itseään enemmän esille kirjoitusten sisällöissä. Musta on tuntunut koko ajan, että koko blogeilu perustuu (tai pitäisi ainakin?) nimenomaan siihen henkilökohtaisuuden asteeseen ja henkilöön, jonka ympärille se blogi rakentuu. Siinä mielessä taidan olla hieman konservatiivinen, ettei aina tunnu luonnolliselta esitellä itseään ensin ja sitten vasta aihetta. Mutta mä yritän olla avoimempi.

                              (Blogin järjestyksessään toinen banneri. Siis tätä nykyistä edeltävä. (c) minä!)

Alunperin SlowShow käynnistyi musiikkiharrastuksen jatkeena, sitten se alkoi tuntua itse harrastusta tärkeämmältä, mutta nyt se on palannut oikealle sijalleen. Tämän myötä musiikista intoilu on saanut uutta tulta, ja, ennen kaikkea, toiminut alustana mahtaviin keskusteluihin musiikista ja illanviettoihin musiikin äärellä, jotka ovat toivottavasti vasta alkutaipaleellaan.

Ihmeellisintä on, ensinnäkin, että joku ja näin monet jotkut lukevat tätä, ja toiseksi, että joku on oikeasti halunnut ottaa tähänkin blogiin yhteyttä ja promota. Ihmeellistä ja yhtä kivaa on mun mielestä myös, miten monta hyvää muuta musiikkiblogia Suomestakin löytyy ja kuinka kivoja ihmisiä niiden takaa löytyyn. Kyynisimmät varmaan jo pureskelee kynsiään ja nettimokkuloitaan myöten kaikki moisesta positiivisuudesta ja selkääntaputtelusta, mutta monta hyvää tyyppiä joukkoon mahtuu. Tuosta oikealta voi tsekata useimmat niistä blogeista, joita itse luen ja jotka kaikki on varmasti ainakin tutustumisvisiitin arvoisia.

Tietty esim. Jyrin, Laurin, Tomin (ja Jounin) blogeja oon lukenut pisimpään, jotka onkin ilmiselviä valintoja musiikkimaailmasta ja popkulttuurista kiinnostuneille. Mutta myös esim. Stop, Shake, Honey, Go:n ja AndygoesdowntoChinatownin soisin saavan lisää lukijoita. Kummatkin ovat hauskojen, hyvien ja asiantuntevien kirjoittajien blogeja. Pitäis muutenkin enemmän jakaa rakkautta muille blogeille täältä.

Toivottavasti ootta viihtynä. (Lähti postauksen pituus taas ihan lapasesta. Mitäs päästivät humanistin jaarittelemaan. Pitäisi varmaan mainita konteksti vielä, niin ympyrä on sulkeutunut).

Loppuun vielä yksi mieluisimmista blogiin musiikkia lähettäneistä artisteista: Benjamin Leftwich. Kun hänestä postailin, oli tämä korvaasi kuiskiva kitaramies paitsi juuri julkaissut ensisinglensä myös tehnyt killerikoverin The Killersin When You Were Youngista. Muutama viikko sitten Leftwich tehtaili myös Arcade Firen Rebellion-kappaleesta koverin. Benjamin Leftwich on, kliseisesti sanottuna, vähän niin kuin tämä blogi: ei paras, mutta kenties oikeissa olosuhteissa juuri sinua varten ja kiva. Katsotaan vuoden päästä missä mennään.

  Benjamin Francis Leftwich - Rebellion by Authority Communications

  Benjamin Francis Leftwich by Authority Communications

P.S. Ei mun oikeesti pitänyt Lauria näin pahasti plagioida. Ja meni muuten tämä julkaisukin sitten seuraavan päivän puolelle, joten nyt synttärit olivat sitten jo eilen. Olen siis tapani mukaan myöhässä. JOULUJA!!