Florencen uutta materiaalia pureskellessa eilen tajusin, että keikkatilanteet ovat usein make or break -tyyppisiä tilanteita, joissa kuuntelutottumukset saavat kyytiä. Hyväkin levy saattaa saada ruostereunuksen, jos live ei toimi. Näin siis mulla.
Onhan studiotaltioidun levyn kääntäminen live-tilanteisiin lopulta aika iso osa artistin työtä. Näkemykset onnistuneesta keikasta eroavat tietysti: kenelle studiosoundin (lähes) virheetön toisto on 'onnistuminen', kenelle kappaleiden rikastuttaminen, tulkinta, uudelleen sovittaminen, jne.
Florence vakuutti vasta livenä Ruississa. Muse oli aikanaan samantekevä kaavamainen suorittaja, joskin taidokas sellainen. Flow'ssa oli ristiriitaisia tuntemuksia: heikohkosti levyllä toimiva Mayer Hawthorne oli super; Janelle Monáekin suoriutui livenä kiinnostavammin kuin levyllään, vaikkei epäsuhta ollut yhtä suuri kuin minun mielessäni Mayerillä. Toisaalta livenä reputtaneet Woon, Röyksopp ja muut saivat inhoreaktiot omia studiotuotoksiaankin kohtaan.
Päädyin näihin aatoksiin osittain myös miettiessäni levyvuoden 2011 tapauksia. Destroyerin Kaputt juolahti yhtenä mieleen, joskin vain muistuttaakseen ettei se ole pyörähtänyt kertaakaan Flow'n jälkeen. Siellä näin Dan Bejarin ja kumppanit livenä.
Koitin kai jonkin aikaa uskotella itselleni, ettei keikka ollut pieni pettymys (mitä se kyllä lopulta taisi olla, inhottaa myöntää). Odotin Destroyeria paljon - se oli syy perjantaivierailuun Flow'hun. Vielä vähemmän on pyörähtänyt Jamie Woon, sen soittamista en ole edes harkinnut.
Pettymykset ja onnistumiset heijastavat tietty myös odotusten kovuutta tai puuttumista. Pitäis varmaan lopettaa keikoilla käynti, ettei 'pilaa' itselleen levyjä. Pitäis varmaan odottaa, kunnes karisman saa idioottivarmasti tallennettua levyn uurteisiin. Njääh, ei se käy. Varovasti Kaputtia lähestyessä se tuntui taas enemmän omalta kuin pitkään aikaan. Tarvitsimme vain aikaa erossa.
- - - - - - - - - - - - - -
Still Cornersin uusi Into The Trees sekä Friendsin I'm His Girl. Ei, eivät liity keikkapostaukseen sinänsä mitenkään. Mutta hyviä ovat!
Hyvä aihe, sillä noinhan se juuri menee - jos live ei toimi, jää levykin helposti hyllyyn pölyttymään. Ja vastaavasti hyvät keikat nostavat innostuslukemat pilviin (been there, done that, aika monta kertaa..).
VastaaPoistaSyksyn keikkoja odotellessa! <3
En ajatellut, et se menis munkin kohdalla näin. Oon pitänyt itseäni jotenkin levykuuntelijana enemmän, mut niin vaan, varsinkin viime aikojen keikoilla todistettu nihkeys on tarttunut myös kotona kuuntelua odottavaan levyyn. Harmi sinänsä.
VastaaPoistaJa kyllä, niinhän se menee, et kun keikka on hiton hyvä, tekee toisinaan mieli ostaa jokainen sen artistin levy, ikään kuin supportaamisena :D
Vitsit, mä tuun missaa monta syksyn keikkaa. Esim. John Grant tulee jäämään väliin :/