Tarkoituksena tässä postauksessa oli alunperin tarjota niin jouluun kuin uuteen vuoteenkin pientä makusteltavaa musiikin saralta, mutta ensin ajattelin kelata taaksepäin ja kerrata kuluneen syksyn pieniä kivuuksia musiikin saralla. Toki tässähän on mitä mainioimmat uuden vuoden pilestystahdit.
The xx
Lontoossa 2005 perustettu pumppu soittaa elokuussa julkaistulla levyllään melko 'pientä' soundia, joka kasvaa lähinnä vuorovaikutuksessa kuuntelijan kanssa. The xxstä on helppo pitää ja bändin 'pieni' soundi on enemmän kuin tarpeeksi. Yhtyeen musiikkia on kuvailtua mm. post-punkiksi tai alternativeksi eikä kummassakaan termissä sinänsä ole mitään vikaa. Marraskuusta lähtien triona viihtynyt bändi lukeutuu varmasti dream-pop käsitteen allekin ja soveltaa varsin hyvin ns. tsillailuun. Jollain tavalla biisit ovat kuiskaavia, lo-fi henkisiä ja hienoisesti 80-lukuun nojaavia. Ei tosta kuvailusta varmasti aukea kovin monelle, mutta omasta mielestäni kyseessä on vuoden parhaita julkaisuja. Kyseinen levy oli mm. Turun parhaassa levykaupassa (!) 8raidassa viime viikon myydyin levy. (8raidasta tulossa vielä oma postaus myöhemmin.)
Beach House
Oon ehkä enemmän folk- ja indierockin kuuntelijoita, mutta jostain syystä syksyllä oli paljon hyviä elektroniseen muotoon nojaavia bändejä. Esim. Beach House ja The xx ovat kummatkin jonkinlaisia dream pop -genreen kuuluvia yhtyeitä. Pidin jo 2008 julkaistusta Devotion-levystä, jonka maukkain musiikkileivos tais olla Gila. Devotion-levy pääsi monelle vuoden 2008 top-listoille jopa ihan kärkisijoille. (Ja nyt kun kuuntelen tätä levyä taas niin ei se loppupeleissä ehkä niin elektronista ole kuin olen antanut ymmärtää.)
Bändin tuorein sinkku Norway on myös sangen maukas. Uusi levy ilmestyy tammikuun lopulla ja tä taitaa olla eka sinkkulohkaisu. Aikaisempien levyjen arvostelumenestysten perusteella uusi, 2010 ilmestyvä, Teen Dream tulee olemaan alkuvuoden kiinnostavimpia, ellei jopa odotetuimpia.
The Drums
Summertime EP:nsä myötä ainakin blogipalstatilaa kahmineet nykkiläiset tekevät ep:n nimen mukaisesti hyvin kesäistä, huoletonta ja suoraan sanoen KIVAA musiikkia. Bändiä on löyhästi verrattu mm. San Franciscossa majailevaan Girlsiin ja The Pains of Being Pure at Heartiin, mutta yhtye on mielestäni jotenkin omintakeinen. Toivottavasti tämä ei ole yksi niistä bändeistä, joka tulee puun takaa yllättäen kaikki hienolla, "tuoreella" soundilla ja painelee saman tien takaisin unohduksen pusikkoon levytuottajien kesyttämän tylsän soundin myötä. Mm. Let's Go Surfing antaa odottaa paljon:
Palaan toivottavasti pian asiaan syksyn musiikkikokemusten muistelolla, sekä myöhemmin omilla osioilla joulun rauhoittumismusiikista, uuden vuoden juhlatahdeista, Turun yöelämästä indiemusiikin kannalta, Turun levykaupoista (lähinnä 8raidasta :D), Leonard Cohenista ynnä muusta. Jahka aikaa riittää. Huomenna aamulla riisipuuroilujen lomasta saatan ehtiä jonkin postauksen kirjoittaa vielä. Kuulemisiin.
P.S. Vielä maistiainen ihan kivasta biisistä, joka EI suostu poistumaan pääkopasta: The Big Pinkin Dominos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti