No, kuitenkin, aloin kuunnella kumpaakin levyä syksyllä vain ihmetelläkseni, miten niistä ei ollut pidetty kummempaa ääntä. Nyt voin kuitenkin huoletta ottaa kummankin bändin puheeksi, sillä kumpikin bändi julkaisi joulukuussa EP:n. Aion silti nimenomaan syksyllä kuuntelemia levyjä hehkuttaa :)Blind Pilotin 3 rounds and a sound etenkin on oivaa vaihtelua elektronisen musiikin suorastaan ylitsevuotavalle tarjonnalle. Yhtyeen soundi on nimittäin hyvin "yksinkertaista" akustista indie poppia, johon laulajan kaihoisa ääni kietoutuu erottamattomasti. Jos The Decemberists tai vaikkapa aiemmin mainitsemani Fruit Bats maistuu, kannattaa tähänkin bändiin ehdottomasti tutustua. Mikäli bändiltä on tulossa uutta levyä tähän vuoteen, kehottaisin pitämään silmällä. Sen verran kavereiden ekassa levyssä on potentiaalia, etten ihmettelisi jos seuraavalla levyllä lohkeaisi suurtakin huomiota.
Deer Tickin War Elephant on bändin ensimmäinen levy. Kappaleita voisi kuvailla alt-countryksi tai folk-rockiksi. Jos Blind Pilotin laulajan ääni oli kaihoisa ja herkkä, on Deer Tickin John McCauleyn ääni karkea ja jopa aluksi ärsyttävän rajamailla - ja vaatii tottumista. Kun sen yli pääsee, alkaa huomata, että narisevan äänen taakse mahtuu hieno biisientekijä. Ja toteaa että War Elephant on todella hyvä levy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti