Lanterns On The Lake

Dreampop ei parane tästä sitten millään. Koen pitäväni stressiä ehkä korkeintaan välillisenä, pakollisena pahana, eikä se pääse vaikuttamaan mielialaani yleensä niin paljon kuin sen pitäisi. Toisinaan taas miljoonan asian mieli hakee intuitiivisesti rauhoittumista juuri tällaisesta musiikista. Tekeminen ei tekemällä lopu, eikä toisaalta musiikkia kuuntelemalla, mutta ainakin kun kappale pakottaa keskittymään itseensä ja raukeuttaa raajat, on tunnelma onnistunut keventämään minutkin.

                                                (Kuva: facebook.com/pages/Lanterns-On-The-Lake)

Bella Union julkaisee syyskuun puolivälin jälkeen tämän newcastlelaisbändin esikoisen Gracious Tide, Take Me Home. Bella Unionilla on muuten kovimpia artistirostereita briteissä, listoilta kun löytyy Lanterns On The Laken lisäksi mm. Fleet Foxes, I Break Horses, Vetiver, The Low Anthem, Jonathan Wilson ja Veronica Falls (josta toivottavasti tulossa postaus vihdoin piakkoin). Näihin artisteihin ja melkein 400 muuhun voit tutustua SlowShow '11 -soittiksessa, joka päivittyy alati Spotifyssä.

Lanterns on the Lake nivoo tunnelmaa niin rentouttavaan päiväuneen, että 'ihana' ei kuvaa riittävän hyvin tämän bändin musiikkia. Dreampop ei kuitenkaan ole täysin osuva termi verrokkibändien perusteella, mutta musiikkia se kuvaa aivan nappiin. Anna Lanternsille aikaa täyttää tila ja ota mukava asento. Vapautuneisuus on tavoitteena. Erinomaisen suositeltavaa musiikkisisältöä.

Keep Tryingin videossa musiikin alkamiseen kestää n. 40 sek. Huippukipale.







  Keep On Trying by Lanterns on the Lake

  You're Almost There by Lanterns on the Lake

  Sapsorrow by Lanterns on the Lake

  Lungs Quicken by Lanterns on the Lake

Albert Swarm - Held

Nyt jotain ihan muuta sit. Arvailua, hyvin vähän faktaa ja sitäkin vähemmän asiaa. Eli peruspostaus. Mutta musiikillisesti siirrytään vähän vasemmalle Adamseistä, Kiwanukista ja Shurista. Kyseessä on elektronisen musiikin tuottajan, Albert Swarmin, ensieepee (julkaisupäivä 23.8.) Held brooklyniläiselle Ceremony Recordingsille. Ambientimpaa elektron vasenta laitaa edustavan Swarmin eepee on yllättävän tiukka tapaus.

Ilmiselvimmät vertailut löytyvät Four Tetistä mutta myös Balam Acabista ja Mount Kimbiestä. Toki ulosannissa on omaa paljon, joka tulee ilmi erikoisena lämpimyytenä mutta toisaalta kiehtovana ja vieraannuttavana soundina. Aivanaivan, en tainnutkaan mainita, Albert Swarm on suomalainen - pienestä pohjoissuomalaiskaupungista kuulemma, sittemmin osittain ainakin newyorkiläistynyt. Mitään muuta tietoa (ainakaan mulla) ei kaverista ole. Liekö oikeasti Suomesta, tai edes yksi tyyppi, tai edes 'tyyppi'. Who knows, u know.

Alla voit kuunnella Held EP:n kokonaisuudessaan, mutta se löytyy myös Spotifystä. Jos kuuntelet vain yhden kappaleen, suosittelen Familialitiesia. Suosittelen silti tietysti koko eepeetä, mm. hengailumusaksi.

    Albert Swarm - Held by Ceremony

                                                        (Kuvat: ceremonyrecordings.com)

Michael Kiwanuka - I'm Getting Ready

I <3 Michael Kiwanuka

Sillä aikaa, kun muut keskittyvät hehkuttamaan muita hienoja uutuuskappaleita ja niiden esittäjiä, esim. Florencea ja Atlas Soundia, ja sitä yhtä yhteistyötä, jonka nimeä en mainitse, palaan minä yhden suvereenin herran kappaleiden pariin: Michael Kiwanukaan.

Joillekin varmasti jo kyllästymiseen asti oon hehkuttanut, mutta valmistautukaa, täältä pesee lisää. Ois vähän videota I'm Getting Readyä varten. Kitaranäppäily tällä kappaleella kantaa nickdrakemäisiä säveliä mukanaan. Ja mehän tykätään. EP:n julkaisupäivä 19. syyskuuta. Tässä on hieno mies.

Ryan Adams - Lucky Now

Uutta Ryan Adamsilta, vihdoin. Niinkin kova fani kuin itse olen, pääsee Adamsin uusia taidonnäytteitä jakamaan liian harvoin. Lucky Now on ensimmäinen single uudelta Ashes & Fire -soololevyltä, jonka julkaisupäivä painuu lokakuun 11. päivään asti ja jonka soundi vaikuttaa ekan maistiaisen perusteella siltä perinteiseltä Adamsilta.

Lucky Now on suurimmaksi osaksi vähäeleinen, akustisesti kerrottu, klassisen herkkä Ryan Adams -kappale. Oikeinoikein mainiota. Tykkään Adamsista ja tästä kappaleesta valtaisasti.

  Lucky Now by ryanadams

Ja keikkojen kannaltakin kuuluu hyviä mieheltä itseltään, tosin Facebookissa. Tuliskohan se ihan Suomeen asti?

"Yo- US crew and far-away countries... I will for sure be visiting you after the record drops. If not this year then early next. If you are waiting for a gig- hang tight. SO MANY BANDS touring now it takes a minute to route tours and find venues. I am so excited to play the old tunes and the new tunes... but I got you all on my  mind. Respect and Love XX DRA"

Ashes & Fire tsipaleet:
1. Dirty Rain
2. Ashes & Fire
3. Come Home
4. Rocks
5. Do I Wait
6. Chains of Love
7. Invisible Riverside
8. Save Me
9. Kindness
10. Lucky Now
11. I Love But I Don't Know What To Say

Nousussa: Shura + Hiatus

Oikeastaan Shura on ollut pienimuotoinen lempilapsi pienen tovin jo. Hitaasti lämmennyt, mutta kovin kaunis ja tunnelmallinen. Toisaalta pelkästään Shuran esittely sivuuttaisi Hiatuksen hienot tuotannolliset aikaansaannokset tyystin. Shura, lontoolaisneito Alexandra Denton, kuvailee musiikkiaan night folkiksi, joka päällimmäisenä tuleekin mieleen Dentonin utuisen äänen, akustisen kitaran ja Hiatuksen käsittelyn yhdistelmästä.

Pitkään askarruttanut soundillinen lähituttavuus juolahti päähän tätä kirjoittaessa ja se löytyykin yllättävästi Bonobosta, mutta toisaalta myös I Break Horsesin joistain kappaleista kuin myös Jamie Woonista. Shura on kuitenkin näitä kaikkia kenties folksympaa. Hiatuksen syväänuurtavat bassolinjat tuovat oivan kontrastin Dentonin hönkivään ääneen ja hentoon kitaranäppäilyyn. Kaikki nämä tekevät Shurasta täydellistä musiikkia iltojen pimenemiseen. Ah, taidan olla kovin tykästynyt. Eepeetä ootellaan.

Ja ekstrana löytyy aika maukas kipale, joka kumartaa Jamie XX:n ja Gil-Scott Heronin yhteistuotosten suuntaan, Hiatuksen aiemmalta soololevyltä: Insurrection. Sillä lyriikkaa pudottelee varsin ansioitunut runoilija Linton Kwesi Johnson.

Fionn Regan - 100 Acres of Sycamore

Monelle irlantilainen singer-songwriter Fionn Regan vaipui suotta historian havinaan viimeistään viime vuonna julkaistun toisen albumin myötä, jolla esiintyi vain etäännyttävä varjo tutusta artistista. Nyt kolmannen levynsä julkaissut Regan palaa 100 Acres of Sycamorella tutumpaan ja rakastettuun kuosiin - viisi vuotta Mercury Prize -ehdokkuuden saaneen The End of Historyn jälkeen.

Alunperin Bella Unionille julkaissut Regan vaihtoi ensimmäisen levynsä jälkeen lafkaa Lost Highwayhin, joka julkaisee mm. Ryan Adamsiä. Siellä alkuperäisen toisen levynsä tehnyt Regan sai kuitenkin levy-yhtiöltä kielteistä palautetta odotusten vastaisesta levystä ja se jäi julkaisematta. Irlantiin palannut Regan levytti uuden 'toisen' levyn toiselle lafkalle. Näiden vaikeuksien ja toisaalta ensimmäisen levyn odotusten jälkeen 100 Acresillä palaa vahvempi ja herkempi Regan kuin kenties koskaan.

Levyn aloittava nimikkoraita on Reganin paras kappale ikinä, ja se asettaa osin epäreilun vertailukohdan loppulevyyn. Sen nostamaan rimaan ylletään vain ajoittain, vaikka tiistaina julkaistu 100 Acres onkin laatulevy. Paikoin Regan miltei sortuu Damien Ricen itkuvirsien tasolle, mutta onneksi vain 'melkein', sillä Fionnissa Irlannilla on huippuluokan kappaleseppä. Parempi vertailukohta miehellä löytyykin oikeastaan Laura Marlingista, joka on onnistunut löytämään paikan populaari-folkin arvostelumenestyksenä.

Kokonaisuutena hieman alakuloisempi 100 Acres of Sycamore saattaa jäädä hieman The End of Historysta jälkeen, mutta uutukaisen huiput loistavat runsaampina ja kirkkaampina kuin esikoisen. Huippuhetkiä nimikkokappaleen lisäksi ovat mm. The Horses Are Asleep, Dogwood Blossom ja For a Nightingale. Uusi levy löytyy kuuntelua varten Spotifystä ja Fionn Reganin kotisivuilta.

  HVNLP89 Fionn Regan - 100 Acres Of Sycamore by heavenlyrecordings

  HVN228 Fionn Regan - For A Nightingale by heavenlyrecordings

- - - - - - - - - - - - - -

Muistutuksena vielä, että laatimani Spotify-soittolista päivittyy koko ajan. SlowShow '11:een lisätään uusia kappaleita vuoden uusista julkaisuista sitä mukaa kun ehditään / löydetään. Parin viime päivän aikana parikymmentä uutta julkaisua. Pohjimmiltaan kerään tuohon listaan vain yhden 'entryn' per artisti, ikään kuin linkiksi artistin muuhun tuotantoon - sen sijaan että laittaisin sinne kokonaisia levyjä. Soittolistan kriteerinä on ainoastaan että musiikki on 2011 julkaistua.

Viime vuonna tein samanmoisen listan (SlowShow '10) joka päivittyy sekin harvoin vielä nykyään, mutta jonka julkaisin vasta vuoden lopussa. Jaoin tämänvuotisen soittolistan ajoissa ja se päivittyy melkein laiskan miehen reaaliajassa. Mukana jo muutama sata artistia, varsinkin paljon sellaista joka ei blogiin päädy koskaan. Sinne vaan koluamaan, TÄSTÄ. Kummatkin soittolistat löytyvät myös tuosta sivupalkista.

Astrid Swan - Hits (Pavement for Girls)

Köh!  Kaivauduin sängyn pohjalta sairastavana sängyn reunalle läppärin ääreen muistuttamaan, että tänään julkaistaan Astrid Swanin uusi levy, joka koostuu täysin Swanin tekemistä Pavement-covereista. Vilpittömästi sanoen kosketukseni kumpaankin artistiin, erillään, on lähes olematon: kenties muutaman kappaleen pituinen.

Eikä ensiuutinen Swanin ja Pavementin, jenkkikulttisuosikin, liitosta ollut mitenkään sykähdyttävä saati kuunteluun saatu ennakkokappale levystä. Mutta. Onneksi olen näemmä oppinut antamaan mahdollisuuden kaikille ja kaikelle - sen jos jonkin myös varsin onnistunut Flow-festivaalivisiitti osoitti.

Siksi levy onkin niin ilahduttavan virkistävää kuultavaa. Se on Swanin puolittain miksaama, täysin itse äänittämä ja jokainen soitin Swanin käyttelemä. Lopputulos on kiemuraisen kunnianhimoinen reipas puolituntinen johdanto niin Astrid Swanin omaan lahjakkuuteen kuin Pavementiin. Levy toimii itsenäisestikin vallan mainiosti, minkä osoittaa sen saama huomio, paitsi blogeissa ja Nuorgamilla, myös mm. Cover Me -sivustolla, Spin Magazinessa, Village Voicessa ja MTV:llä.

Silti, henkilökohtaisesti lähestyttynä, Hits (Pavement for Girls) levyn suurin anti on se, että se herätti janon niin Swanin omaa aikasempaa tuotantoa kohtaan kuin Pavementiin itseensä. Solitin ensimmäinen julkaisu on juuri niin omaperäinen lähtökohdaltaan ja onnistunut toteukseltaa kuin nuoressa levy-yhtiössä varmasti toivottiinkin.

  Box Elder by Astrid Swan

  Shady Lane by Astrid Swan

Mun Flow-raportti

Festivaaliraportteja ropisee taivaan täydeltä. Omakin mahtuu mukaan vielä ihan kivasti, ihmeteltävää kuitenkin riittää. Laitetaanpa viikonloppu pakettiin. Keikosta sen verran, että...

...näillä sun olisi pitänyt olla

Janelle Monáe

Mayer Hawthorne & The County

Tensnake

Midlake

Kanye West

...näillä mun olisi pitänyt olla

Joy Orbison

Hercules & Love Affair

James Blake

...näille eksymistä kaduin

Röyksopp

Jamie Woon

Iron & Wine

Empire of the Sun

...nämä oli ilo nähdä

Ariel Pink's Haunted Graffiti

Destroyer

Rubik

Huh. Tulipa noita keikkoja sitten kuitenkin tsekattua. Monesta tuutista olet varmasti kuullut, mutta itse en odottaisi sanovani tätä: Janelle Monáe oli viikonlopun parasta antia. Ns. once in a lifetime -keikka. Mayer Hawthorne oli myös loistava. Aiemmin kaveri on ollut tuttu lähinnä Tomin hehkutuksista.

Lauantain keikoilta odotin ehdottomasti vähiten, omia suosikkeja kun löytyi kehnonlaisesta, mutta siitä muodostuikin tämän talouden lempipäivä. Kuljimme vastoin ennakkosuunnitelmia, vastoin vaistoja. Se uhkapeli kannatti: Mayer, Tensnake ja Janelle muodostivat niin pyhän kolminaisuuden lauantai-iltaamme, ettei voinut tehdä muuta kuin kumartaa kaikille tasapuolisesti.

Perjantaisen Joy Orbison oli kuulemma aivan huikean hyvä Voimalassa. Sen missaaminen kismittää. Kuten myös monet pikkusormensa ympärille kietoneen Hercules & Love Affairin missaus. Perjantaina koettiin toinen viikonlopun mahalaskuista: Röyksoppin keikka. Onneksi en odottanut heiltä juuri mitään - oli se silti kaameaa miten vanhat, rakkaat hititkin onnistuttiin pilaamaan niin kohtuuttomalla tavalla.

Sunnuntaina oli tietysti yksi megalomanian herttua ylitse muiden: K. West. Musiikillisesti ei ehkä kummoinen, mutta autotunettaja lietsoi itsensä ja lavashow'nsa aikamoisen isoksi ja vanhat hitit miellyttivät yllättävän paljon. Suosikkeina mieleen jäivät Through the Wire, Flashing Lights ja Jesus Walks. Ihan loppuun asti emme ehtineet katsoa, mutta saimme riittävästi.

Sunnuntaina kohtasimme viikonlopun toisen mahalaskun: Jamie Woonin. En tiedä oliko muilla samaa ongelmaa herran kanssa, mutta ainakin seurueestamme löytyneet kolme kovaa fania pettyivät kaikki: jopa sen Night Airin kohdalla. Liekö alun viivästynyt soundcheck, ujohko Woon vai puutteellinen miksaus syynä, muttei Woon onnistunut luomaan levyn tunnelmaa tahi äänensä herkkyyttä kuin aivan hetkittäin. Valitettava pettymys.

James Blake jäikin sitten paria kappaletta lukuunottamatta väliin, kun Turusta käsin saapunut seurue palasi ajoissa kohti velvollisuuksien länsirannikkoa. Harmi, kovin tuota hehkuttavat. Ja hyvältä ne pari biisiä kuulostivat, tosi hyvältä!

Esiintymislavoista: uusi Nokia Blue Tent oli ehdoton menestys. Nopeasti luonnettaan muuttanut venue oli kaivattu lisä. Black Tentissä koettiin myös useampi hyvä hetki. Selkein floppi olikin main stage. Varsinkin Röyksoppin kohdalla Black Tentistä kantautunut basari pilasi ikävästi keikkaa koko seurueelta. Eikä main stagea onnistunut oikeasti kukaan hyödyntämään vakuuttavasti, lukuun ottamatta Yeezyä ja Midlake, joista jälkimmäistä ei onnistu mikään näemmä pilaamaan.

Valokuvat: niitä ei ole tähän laittaa, koska kuvasin vain yhden filmirullan viikonlopun aikana. Edistystä tähän jatkuvaan kuvatulvaan.

Ihmiset: ihan huippuja ja mukavia. Tosin muutamaa öykkäri aina mahtuu mukaan, mutta pääasiassa hyvin mukavia, tuntemattomia ja tuttuja. Röyksoppin keikalla kuulemma ihan aitoja festariääliöitä nähty. Vihdoin Suvilahdessa!

Lokaatio: Edelleen niin ainutlaatuisen vaikuttava, että on ihan harmi todeta Flow'n kasvaneen jo aikoja sitten alueen mittojen yli. Ruuhkat ja jonot olivat varmasti ikävintä monelle - vai mitä sanovat bajamajoihin jonottaneet? Mikä ratkaisuksi?

Tiedotus: Ala-arvoista. Kanyen keikan aikaistamista huudettiin joka tuutista, mutta Lykke Lin peruutuksesta emme kuulleet kuin kavereilta. Paljon petrattavaa tässä suhteessa.

Juonnot: Njassa oli tapansa mukaan kuivakan hauska, Tea Khalifa taasen ärsyttävin ihminen missään ikinä koskaan. Lempihetki koettiin, kun Kanyeta piti odotella, ja lavalle iskenyt juontava huusi että "Te jaksatte kyllä odottaa Kanye Westiä, vai mitä?!" ja yleisö vastasi kollektiivisellä "EI!!!:llä". Eikä siinä vielä kaikki. Juontaja koitti vielä lämmittää yleisöä huudattamalla Kan-Ye-Westiä, johon lähti tasan kolme ja puoli ihmistä mukaan. The People have spoken.

Kiitos taas Flow. Paljon ihania hetkiä, musiikin parissa ja ilman. Hinnat hirveitä, tiedotus melkein yhtä hirveää. Silti taas repullinen hienoja kokemuksia mukana. Priceless.

Ronika + ystävän Flow-tärpit

Koitan parhaillaan vieroittautua bändeistä, joita kuitenkin tulen viikonloppuna kuulemaan. Tai oikeastaan yritän tehdä töitä valmistumisen eteen - but you know hot it iiis. Nottinghamilainen Ronika, vaikkei soundillaan olekaan harppaus Flow-viikonlopun ulkopuolelle, on ollut aika iloinen yllätys (vaikka niinhän nämä aina).

                                            (Kuva: myspace.com/ronikamusic)

Jotensakin tämän artistin sivuuttaneena aiemmin voi kappaleista huomata kuitenkin selkeitä, myös Kylie Minoguen hyödyntämiä, kasaridiskoilun herättelyjä. Enemmän Ronika kuulostaa siltä kuin todella olisi herännyt tähän päivään kappaleidensa kanssa kasikyluvulta eikä vain vaikutteita ottaneelta nykyartistilta. Tämän tahdissa oon paitsi iloinnut tänään yrittänyt myös unohtaa, et miten hienoja keikkoja viikonlopulle osuu. Must-seet ovat oikeastaan ainoastaan Destroyer, Midlake, Empire of the Sun, Jamie Woon ja muutama muu. Muuten taidamme vain risteillä mielenkiintoisuuksien perässä.

Ronikan uutukainen julkaistaan syyskuun puolella. Kuuntele myös aiemmat julkaisut, ne toimii.

  Ronika - 02 In The City by Freeman PR

  Forget Yourself/Wiyoo EP by ronika

- - - - - - - - - - - - - -

Noin muuten, ajattelin tarjota hyvän ystäväni, Akin, hyvät tärpit Flow'hun. Ne poikkeavat kuitenkin omista sen verran, vaikka toki osumme samoille keikoillekin hyvin paljon.

Perjantaille tämän miehen ja DJ:n pirtaan sopii erityisesti Matthew Dear ja Joy Orbison. Roskildessakin tänä vuonna pyörähtänyt Dear on Detroit Technon perillisiä, kun taas Joy Orbisonin mm. dubstepiä hyödyntävä soundi povaa yllättävän kovaa keikkaa yöllä.

Lauantaina kiinnostuksen kohteina ovat suomalainen Renaissance Man, Tensnake sekä tietysti Pantha Du Prince. Tensnake ja Pantha Du Prince ovat elektronisen musiikin saralla ansioituneita ja sinänsä jo tuttuja, mutta Renaissance Man lupailee liveaktia Flow'hun, joka saattaa olla kova. Tässä RM remixaamassa Hulkkosen Jorin Processorya.

  Processory - Kurzweil (Renaissance Man Neglibile Senescence Mix) PREVIEW! by Renaissance Man

Sunnuntaina esiintyy Akin jopa hieman hehkuttama Motor City Drum Ensemble rentoinen houseineen. Saman päivän tärpiksi täytyy silti lisätä myös suomalainen Michael Cassette, jo siksi että kyseessä on puolittain yhteinen tuttu.

Kuten näkyy ja kuuluu, ovat Akin tärpit hieman erilaisia yleensä täällä hehkutetusta musiikista. Siksi halusinkin varastaa tarjota nämä parin päivän takaisen keskustelun pohjalta, vaikka ne (ainakin nimeltä) tuttuja itsellekin ovat. Hauskaa Flow'ta kaikille, keikoilla nähdään!

Rosvot: seuraa suomalaisia musablogeja

Seuraatko suomalaisia musiikkiblogeja? Oletko aina kaivannut selkeyttä, kokonaisuuden hahmotukseen apua tai kenties vain paikan, josta ne kaikki (ainakin suurin osa) löytyvät? Mikäli vastauksessa on kyllä, saat nyt positiivisena ihmisenä tilaajalahjan: Rosvot.

Arvoitus / 1000sparks -pojan, eli Jyrin, luoma uusi blogiagregaattori kokoaa kymmeniä kotimaisia musablogeja ja niiden feedit saman sivuston alle, päivitysjärjestyksessä (itsellä kesti huomattavan kauan huomata että palkki liikkuu myös vaakasuunnassa, huoh). Erityisen loistava ominaisuus on blogien tagit pilveksi kokoava, 'sfäärin puheenaiheet paljastava, osasto sivun vasemmassa laidassa. No, katselkaapa itse täällä.

                                                  (Kuva: Jyri Öhman)

Parhaimmassa tapauksessa, jos ja kun käyttäjiä riittää, Rosvot voi nousta ihan isoksi jutuksikin, mutta ennen kaikkea se hyödyttää ihan suhteellisen tasapuolisesti kaikki musabloggaajia ja lukijoita. Kiitos Jyrille!

Big Wave Riders - Behind These Walls

Suomalaisen Big Wave Ridersin eepee saa julkaisun syyskuun (7.9.) alussa ja siltä on nyt kuultavissa ensimmäinen uusi kappale. Pelkästään digitaalisen julkaisun saavalta uudelta eepeeltä löytyy muuten kaikki vanhat suosikit Big Soundista alkaen.

Aivan mahtavaa. Soliti-labelin aiempi musiikkiherkku The New Tigersilta (vuoden parhaita kappaleita?) on ollut tehosoitossa täällä, mutta jo sen kappaleen yhteydessä kaipailin uutta BWR:ia. Tarpeet on nyt tyydytetty niin monella tavalla etten osaa enempää pyytää. BGW:n kursailematon indie rock on aina saanut mun mehusteluvaihteen täyteen loistoonsa. Alla kuvitusta ja eepeen kappaleet. Ja toki itse kappale.

  Big Wave Riders - Behind These Walls by Juhani

1.pictures of lifestyle and friends 
2.behind these walls
3.skate or die
4.it's funny things aren't gonna change 
5.big sound 
6.give me the smile
7.republic of the average 

- - - - - - - - - - - - - - 

Noin muuten...

#...oon korviani myöten ihastunut Jens Lekmanin uuteen kipaleeseen. On se vaan kiva, että näitä symppisruotsalaisia riittää - hassuine sanoituksineen. "Fuck you! No, you fuck you!".

#...osataan Suomessakin: Delay Trees julkaisi uuden eepeen. Kasettijulkaisu tulossa mahdollisesti Flow'hun mennessä. Kollegat iloitsevat urakalla. Tee samoin täällä. 

#...sain Lontoon-siirtolaisilta parhaan mahdollisen tuliaisen: vinyylikappaleen Michael Kiwanukan ensimmäistä eepeetä. Julkaisu oli erittäin rajoitettu. Eikä kaikilla ole Michaelin nimmaria takakannessa. Kiitos "Violer"!

#...oon hyödyntänyt Turun kesää ensimmäisen lomaviikon (ikinä!) aikana suunnattoman hyvin. Kävin katsomassa pari Interin futispeliä, toteamassa Paraisilla, että hiljaisuus on oikeasti aika jees, meressä uiminen virkistävää ja että Turun suvella on oikeasti ihan älyttömästi annettavaa monen vuoden jälkeenkin. Tämän lisäksi oli tuparia, oli Kalevan kisaa ilmaislippuineen jne. Eilinen kuitenkin kruunasi kaiken: pyörähtäminen Turun absolut-ykkösasuinalueella Portsassa, jossa asukkaat puutaloissaan pitivät pihakirppistä sisäpihoillaan ja tarjosivat mokkaruutuja ja muurikkalettuja vierailijoilleen. Sen jälkeen Blankon brunssi ylitti odotukset paitsi ruokatarjonnallaan niin myös musiikillaan: DJ veisteli komeasti kasaritunnelmissa soittaen mm. Lähtisitkön! Illan lopuksi kohtasimme Lontoon-matkaajat muutaman kuukauden tauon jälkeen. Yksinkertaisesti, yksi parhaista (kesä)viikoista ikinä.

Air France - It Feels Good To Be Around You

Uutta Air Francee. Jepjep. On varmasti odoteltukin. Ruotsalaiset julkaisevat uuden kappaleensa It Feels Good To Be Around Youn Sincerely Yours -lafkalle. Mitäpä tuohon voi enää sanoa - varsinkin kun pitkä odotus tuottaa hykerryttävän lopputuloksen. Hmmm. 'Palkitseva' on se ajatus. 'Baleaarinen diskoilu' on toinen.

  Air France - It Feels Good To Be Around You by The Line Of Best Fit

Fear of Men

Bändi: brightonilainen Fear of Men. Lafka: lontoolainen Italian Beach Babes. Soundi: Primal Scream (etenkin Velocity Girl), The Shop Assistants ja sen sellaiset mielessä.

                                                (Kuva: Christopher Jones)

Fear of Men on varsin kovassa huudossa, jopa siihen nähden, että näitä lo-fi soundilla ratsastavat kasariin nojaavia yhtyeitä on viime vuosina tupsahtanut esiin vähän joka kulman takaa. Tämän bändin, kahden tytön ja kahden pojan, fuzzyt tuotokset kolahtivat kuitenkin kelmeään keskiviikkoiltapäivään täydellisesti, joskin puun takaa. Debyyttisingle Ritual Confession julkaistaan 22. päivä. Etenkin tämä kappale oli lo-fihin jo vähän puutuneelle mieluisa tapaus.

  RITUAL CONFESSION by FEAROFMEN

  Phantom Limb DEMO by FEAROFMEN

  Spirit House by FEAROFMEN

Monstrolento

Kävin puolitoista viikkoa sitten turkulaisen radioaseman (Auran Aallot) levymyynnissä, jossa se poisti omien sanojensa mukaan n. 10 000 äänitettä - cd- ja vinyylisinkkuja ja -albumeja. Harmikseni parhaat oli koluttu päältä jo aikaa sitten. Eräs kaveri veikkaili jonkinmoisen "ystävämyynnin" haalineen arvokkaimmat aarteet jo aikapäiviä ennen yleisömyyntiä. Vaikka kyseessä on kevyen musiikin radioasema, oli hänelle aarteissa kyse italodiscosta ja sen sellaisesta. Itse odotin lähinnä tekeväni klassikkolevylöytöjä: Prince, Dylan, Springsteen, Duran Duran, tjsp tavoitteena.

Yltäpäältä hikisten kohkaakien keskellä, juuri töistä päässeenä tonkiminen tuntui hieman turhalta, kun selkeästi haaskalinnut / keräilijät olivat säkkikaupalla ahmineet vinyylejä. Päätin silti katsastaa cd-osastoa - ja pienen pieni valonpilkahdus käänsi koko etsinnän vaivan arvoiseksi: turkulaisen Wojciechin viimeisemmäksi jäänyt levy, Monstrolento, moitteettomassa kunnossa, á 2€. Hyllyyn kiitos.

Tähtiöiden unelmapoppia Ampiainen Ompeli ja Sointula -levyillään tehnyt bändi saavutti melkeinpä parhaimmat arvostelunsa Monstrolennolla. Wojciech oli kova juttu useampi vuosi sitten - ja bändin sanoittajan Jari Oisalon sanoitukset tekivät suomen kielestä sointuvampaa vokaalitanssia kuin melkeinpä kenenkään muun. Nyt on aika palata muistoihin. Ai että.

Bändi on viettänyt muutaman vuoden nyt hiljaiseloa ja myspacessakin lukee vain että "Wojciech will return". Uskokaamme siihen.