Mun Flow-raportti

Festivaaliraportteja ropisee taivaan täydeltä. Omakin mahtuu mukaan vielä ihan kivasti, ihmeteltävää kuitenkin riittää. Laitetaanpa viikonloppu pakettiin. Keikosta sen verran, että...

...näillä sun olisi pitänyt olla

Janelle Monáe

Mayer Hawthorne & The County

Tensnake

Midlake

Kanye West

...näillä mun olisi pitänyt olla

Joy Orbison

Hercules & Love Affair

James Blake

...näille eksymistä kaduin

Röyksopp

Jamie Woon

Iron & Wine

Empire of the Sun

...nämä oli ilo nähdä

Ariel Pink's Haunted Graffiti

Destroyer

Rubik

Huh. Tulipa noita keikkoja sitten kuitenkin tsekattua. Monesta tuutista olet varmasti kuullut, mutta itse en odottaisi sanovani tätä: Janelle Monáe oli viikonlopun parasta antia. Ns. once in a lifetime -keikka. Mayer Hawthorne oli myös loistava. Aiemmin kaveri on ollut tuttu lähinnä Tomin hehkutuksista.

Lauantain keikoilta odotin ehdottomasti vähiten, omia suosikkeja kun löytyi kehnonlaisesta, mutta siitä muodostuikin tämän talouden lempipäivä. Kuljimme vastoin ennakkosuunnitelmia, vastoin vaistoja. Se uhkapeli kannatti: Mayer, Tensnake ja Janelle muodostivat niin pyhän kolminaisuuden lauantai-iltaamme, ettei voinut tehdä muuta kuin kumartaa kaikille tasapuolisesti.

Perjantaisen Joy Orbison oli kuulemma aivan huikean hyvä Voimalassa. Sen missaaminen kismittää. Kuten myös monet pikkusormensa ympärille kietoneen Hercules & Love Affairin missaus. Perjantaina koettiin toinen viikonlopun mahalaskuista: Röyksoppin keikka. Onneksi en odottanut heiltä juuri mitään - oli se silti kaameaa miten vanhat, rakkaat hititkin onnistuttiin pilaamaan niin kohtuuttomalla tavalla.

Sunnuntaina oli tietysti yksi megalomanian herttua ylitse muiden: K. West. Musiikillisesti ei ehkä kummoinen, mutta autotunettaja lietsoi itsensä ja lavashow'nsa aikamoisen isoksi ja vanhat hitit miellyttivät yllättävän paljon. Suosikkeina mieleen jäivät Through the Wire, Flashing Lights ja Jesus Walks. Ihan loppuun asti emme ehtineet katsoa, mutta saimme riittävästi.

Sunnuntaina kohtasimme viikonlopun toisen mahalaskun: Jamie Woonin. En tiedä oliko muilla samaa ongelmaa herran kanssa, mutta ainakin seurueestamme löytyneet kolme kovaa fania pettyivät kaikki: jopa sen Night Airin kohdalla. Liekö alun viivästynyt soundcheck, ujohko Woon vai puutteellinen miksaus syynä, muttei Woon onnistunut luomaan levyn tunnelmaa tahi äänensä herkkyyttä kuin aivan hetkittäin. Valitettava pettymys.

James Blake jäikin sitten paria kappaletta lukuunottamatta väliin, kun Turusta käsin saapunut seurue palasi ajoissa kohti velvollisuuksien länsirannikkoa. Harmi, kovin tuota hehkuttavat. Ja hyvältä ne pari biisiä kuulostivat, tosi hyvältä!

Esiintymislavoista: uusi Nokia Blue Tent oli ehdoton menestys. Nopeasti luonnettaan muuttanut venue oli kaivattu lisä. Black Tentissä koettiin myös useampi hyvä hetki. Selkein floppi olikin main stage. Varsinkin Röyksoppin kohdalla Black Tentistä kantautunut basari pilasi ikävästi keikkaa koko seurueelta. Eikä main stagea onnistunut oikeasti kukaan hyödyntämään vakuuttavasti, lukuun ottamatta Yeezyä ja Midlake, joista jälkimmäistä ei onnistu mikään näemmä pilaamaan.

Valokuvat: niitä ei ole tähän laittaa, koska kuvasin vain yhden filmirullan viikonlopun aikana. Edistystä tähän jatkuvaan kuvatulvaan.

Ihmiset: ihan huippuja ja mukavia. Tosin muutamaa öykkäri aina mahtuu mukaan, mutta pääasiassa hyvin mukavia, tuntemattomia ja tuttuja. Röyksoppin keikalla kuulemma ihan aitoja festariääliöitä nähty. Vihdoin Suvilahdessa!

Lokaatio: Edelleen niin ainutlaatuisen vaikuttava, että on ihan harmi todeta Flow'n kasvaneen jo aikoja sitten alueen mittojen yli. Ruuhkat ja jonot olivat varmasti ikävintä monelle - vai mitä sanovat bajamajoihin jonottaneet? Mikä ratkaisuksi?

Tiedotus: Ala-arvoista. Kanyen keikan aikaistamista huudettiin joka tuutista, mutta Lykke Lin peruutuksesta emme kuulleet kuin kavereilta. Paljon petrattavaa tässä suhteessa.

Juonnot: Njassa oli tapansa mukaan kuivakan hauska, Tea Khalifa taasen ärsyttävin ihminen missään ikinä koskaan. Lempihetki koettiin, kun Kanyeta piti odotella, ja lavalle iskenyt juontava huusi että "Te jaksatte kyllä odottaa Kanye Westiä, vai mitä?!" ja yleisö vastasi kollektiivisellä "EI!!!:llä". Eikä siinä vielä kaikki. Juontaja koitti vielä lämmittää yleisöä huudattamalla Kan-Ye-Westiä, johon lähti tasan kolme ja puoli ihmistä mukaan. The People have spoken.

Kiitos taas Flow. Paljon ihania hetkiä, musiikin parissa ja ilman. Hinnat hirveitä, tiedotus melkein yhtä hirveää. Silti taas repullinen hienoja kokemuksia mukana. Priceless.