Oikeastaan Shura on ollut pienimuotoinen lempilapsi pienen tovin jo. Hitaasti lämmennyt, mutta kovin kaunis ja tunnelmallinen. Toisaalta pelkästään Shuran esittely sivuuttaisi Hiatuksen hienot tuotannolliset aikaansaannokset tyystin. Shura, lontoolaisneito Alexandra Denton, kuvailee musiikkiaan night folkiksi, joka päällimmäisenä tuleekin mieleen Dentonin utuisen äänen, akustisen kitaran ja Hiatuksen käsittelyn yhdistelmästä.
Pitkään askarruttanut soundillinen lähituttavuus juolahti päähän tätä kirjoittaessa ja se löytyykin yllättävästi Bonobosta, mutta toisaalta myös I Break Horsesin joistain kappaleista kuin myös Jamie Woonista. Shura on kuitenkin näitä kaikkia kenties folksympaa. Hiatuksen syväänuurtavat bassolinjat tuovat oivan kontrastin Dentonin hönkivään ääneen ja hentoon kitaranäppäilyyn. Kaikki nämä tekevät Shurasta täydellistä musiikkia iltojen pimenemiseen. Ah, taidan olla kovin tykästynyt. Eepeetä ootellaan.
Ja ekstrana löytyy aika maukas kipale, joka kumartaa Jamie XX:n ja Gil-Scott Heronin yhteistuotosten suuntaan, Hiatuksen aiemmalta soololevyltä: Insurrection. Sillä lyriikkaa pudottelee varsin ansioitunut runoilija Linton Kwesi Johnson.
Aivan ihana ^__^ Täydellistä syksyyn.
VastaaPoistaMahtia kuulla! Itsellekin tuli ihan syksyinen olo tätä kuunnellessa. Kyl kelpaa.
VastaaPoista