Sellainen otsikko tällä kertaa. Ensimmäisessä blogipostauksessani esittelin kuusi biisiä, jotka ovat potkineet erityisen lujaa alkuvuodesta, ja joissa uskon olevan sitä jotain indieblogin lukijoillekin. DJ-keikkojen ohella toimitan viikottaista radio-ohjelma Moreyesia, ja eilen päätin soittaa perinteisen yhteenmiksatun dj-setin sijaan satunnaisesti valittuja uutuuksia ja uusvanhoja löytöjä, jotka ovat pyörähtäneet useasti virtuaalisella levylautasellani viime aikoina. Listaan tähän muutaman niistä, ja postauksen lopussa löytyy linkki Cloudplaylistiin, jossa voit kuunnella kaikki eilisen lähetyksen valintani.
Archive lienee tuttu orkesteri tämän blogin lukijoille. Trip-hopia ja post rockia yhdistelevän lontoolaisbändin Controlling Crowds -levy iski allekirjoittaneeseenkin melko kovaa muutama vuosi sitten. Mielenkiinnolla odotin, mitä uusi suosikkituottajani Rampue oli keksinyt melankoliselle balladille. Berliiniläistaikuri onnistui viemään melankolian alaspitchatuilla vokaaleillaan seuraavalle tasolle, ja sanotaan vaikka, että tätä ei olisi ehkä kannattanut kuunnella yksin darrassa maanantaina pimeässä kopissa.
Sekä Hior Chronik että remiksausvastuussa oleva Cosmonaut Grechko ovat itselleni täysin uusia tuttavuuksia. Bongasin biisin lähetyksessä myös kuullun Essáyn Facebookista. Hienoa nähdä sosiaalista mediaa käytettävän muuhunkin kuin itsepromootioon, hatunnosto siitä Essáylle. Kappale on itsessään kuin tehty raukeaan, kauniiseen sunnuntaiaamuun tai hetkiin, jolloin mikään ei harmita. Still Foggyn voi ladata ilmaiseksi Bandcampista, mutta jätä ihmeessä muutama roponen lahjakkaille tuottajille, jos kaunis kappale antoi sinulle jotain.
Legendaarisella Ghostly Internationalilla julkaistu seattlelaisen Lusinen uusi albumi The Waiting Room ei aivan auennut itselleni ensimmäisellä pikakuuntelulla, mutta mystisen Vilja Larjoston tähdittämä Lucky on mielestäni mainitsemisen arvoinen. Aikamoinen understatement, sillä onhan tässä samanlaista hittipotentiaalia kuin saman, oletettavasti suomalaisen laulajattaren kanssa tehdyssä Two Dotsissa.
Kukapa ei pitäisi Sally Shapirosta? Italodiskoon ja synapop-soundiin luottavan, itsestään vähän kertovan naislaulajan vokaalikoukut kuulostavat suorastaan korneilta. Mutta niistä on hankala olla pitämättä. Ja näitä koukkuja on uudella Somewhere Else -levyllä jälleen kerran kuin keskikokoisen suomalaisala-asteen käytävillä, lainatakseni suurta turkulaislyyrikko Jori Hulkkosta. Oma poimintani albumilta on Electric Youthin kanssa tuotettu ensimmäinen sinkkulohkaisu Starman, jonka kertosäkeessä käy mielestäni hyvin ilmi Shapiron viehättävyyden ydin: "I want to know you, mr. Starman / I want to love you, mr. Starman."
Loput biisit voit käydä kuuntelemassa Cloudplaylistista. Toivottavasti maistui!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti