Levyvalinta: Daughter - If You Leave

Brittiakti Daughter oli ensiesittelyssä täällä n. pari vuotta sitten. Sinä aikana Elena Tonran sooloprojekti kasvoi parilla jäsenellä bändiksi asti ja moninkertaisti suosionsa ahkeralla keikkailulla ja onnistuneilla EP-julkaisuilla. Parhaiten suosion kasvun osoittaa FB-tykkäysten määrä: muutamasta sadasta se on ryöpsähtänyt yli 140 000:een.

If You Leave on ilmiselvä levyvalinta, koska myös kanssakirjoittaja Akin suhtautuminen bändiin on vähintäänkin intohimoista. Siksi haluttiin tehdä vähän eri tavalla näitä muistiinpanoja. Tässä siis mun ja Akin yhteiset fiilikset kauan odotetusta levystä.

Juhani:
4AD-lafkan julkaisema debyyttialbumi on tuotantopuolelta selkeästi viilattu. Krediittejä tarkastellessa tätä ei tarvitsekaan ihmetellä, sillä Rodaidh McDonald (Adele, The xx) tuottaa ja vastaavasti Sigur Rósin sekä M83:n parissa töitä tehnyt Ken Thomas miksaa. Soundi on rakennettu kiitettävästi äänimatoksi, jossa nyanssit puskevat esiin. Muutaman kappaleen kohdalla tosin levy katoaa taustahälinäksi.

Raadollisia sanoituksia enemmän kuuntelijan sydäntä riipaisee vain Tonran herkästi ja aavemaisesti soljuva ääni. Ikään kuin kappaleiden päähenkilö käsittelisi suruaan kolmantena osapuolena seuraten, miten melankolia laskeutuu ylle. Useammalla kuuntelukerralla If You Leave saattaa tuntua kokonaisuutena raskaalta: totutusti sielu vereslihalla biisejään kynäilevän Tonran tarinoissa sattuu keskimäärin yhtä usein kuin Taylor Swiftillä mutta ikävämmin.

Rakkaus, menetys, kuolema ovat kaikki universaaleja teemoja, mutta Daughterin ansioksi on laskettava, että se on onnistunut kasaamaan huippupyörän keksimättä sitä uudelleen. Kymmenestä kappaleesta koostuva If You Leave on muutamasta notkosta huolimatta genrensä valioyksilö. Landfillin ja Loven kaltaisia täysosumia levylle kaipaavaa lohduttaa, että kokonaisuus ratkaisee harvemmin yhtä selkeästi kuin tässä. Parhaat hetket: Still, Smother, Winter. Pinnan alla kuplivat: Shallows, Amsterdam, Youth



Aki:
Daughter tuli itselle tutuksi tästä blogista noin vuosi sitten. Kovat odotukset tekivät ensimmäisestä kuuntelukerrasta kutkuttavan kokemuksen, sillä en millään halunnut Daughterin jäävän muutaman hitin ihmeeksi, eikä tästä myöskään ole pelkoa.

Erinomainen sävellystyö yhdistettynä Tonran voimakkaaseen ja herkkään ääneen iskee allekirjoittaneen kaltaiseen nöösörockin ystävään kuin miljoona volttia. Youthista näytti olevan vähän muokattu versio uusine sävelkulkuineen, toimii näinkin. Smotheria en pysty skippaamaan, vaikka siihen luulisi jo olevan kaiken järjen mukaan kyllästyneen. Täysin uusista biiseistä lopetusbiisi Shallowsin lämpimät sointukuviot saivat ihon kananlihalle melkoisen tunneryöpytyksen jälkeen.

Lyriikoista päätellen Tonran rakkauselämä ei ole sujunut aivan samalla tavalla kuin amerikkalaisissa elokuvissa. Niissä on kuitenkin hyviä havaintoja eletystä elämästä, ja kuten mainittua, itää Daughterin esikoislevyssä toivonsiemen kaiken melankolian keskellä: Shallows tuntuu aamunsarastukselta synkän yön jälkeen. Tai auringonsäteiltä myrskyn jälkeen. Tai mitä näitä kliseisiä kielikuvia nyt onkaan. Jotain tämänsuuntaista on havaittavissa myös lyriikoissa:

Dry your smoke-stung eyes so you can see the light / staring at the sky, watching stars collide.

If You Leave on todella tasapainoinen ja tarkkaan mietitty, jonka voi odottaa kestävän kuuntelua. Lisäksi alkuvuonna on julkaistu jo High Highsin kovat odotukset täyttäneet esikoisalbumi ja täysin puskista tullut Apparatin maaginen taideteos Krieg und Frieden, eivätkä lumet ole edes vielä sulaneet. Jos sama tahti jatkuu, niin eihän tässä jää dinaarin dinaaria säästöön.