Viime postauksessani esittelin Clarian Northin Renaissance-biisin miehen Chemical Gardens EP:ltä, joka on käynyt virtuaalisella levylautasellani monta kertaa tänä vuonna. Tällä kertaa esittelyssä on Clarianin lapsuudenystävä Adam Hunterin kanssa muodostettu Footprintz, jonka debyyttialbumi on julkaistu eilen Chemical Gardens EP:n tavoin trendikkäällä Visionquest-levymerkillä.
Itse tutustuin Footprintziin ensimmäisen kerran pari vuotta sitten Visionquestin head honchon, Seth Troxlerin loistavalla Essential Mixillä, jonka päätösbiisinä kuultiin miesten tyylikäs Golden Dreamz. Voimakkaasti 80-lukulaisiin soundeihin nojaava Footprintz halusi tehdä usean EP:n jälkeen albumikokonaisuuden oodina niille albumeille, joihin he itse uppoutuivat teini-ikäisinä poikina. Elektronisen musiikin maailma on nykyään kovin sinkkuvoittoista, ja biisien elinikä on yhä lyhyempi ja lyhyempi. Toimivan albumikokonaisuuden kokoaminen on haastavaa, ja mielenkiinnolla odotin, miten katu-uskottava hipsteriduo siinä onnistuikaan.
Footprintzin soundi ja syntikkamelodiat ovat todella lämpimiä. Parhaiten kevyeksi synapopiksi kuvailtava levy pomppaa esille futuristiseen huurusoundiin pohjautuvan Visionquest-levymerkin muusta materiaalista, mutta väliäkös tuolla.
Parin ensimmäisen kuuntelukerran jälkeen Escape Yourselfiltä erottuivat hittipotentiaalia omaava eroottinen avausraita The Things That Last Forever sekä haikea lopetusbiisi Keys To The Sky. Tuotantopuoli on miehillä hallussa, kuten arvata saattaa. Biisit eivät ole liian täyteen tungettuja tai liiallisuuksiin kompressoituja, joka pilaisi autenttisen 80-lukulaisen fiiliksen. Pisteet siitä.
Montrealilaisduo halusi tehdä levyn, jota kuuntelemalla nykynuoriso voisi karata johonkin kaukaiseen paikkaan, kuten miehet itse tekivät teinivuosinaan. Niin pitkälle retrobuumi on tuskin mennyt, että esimerkiksi Vaisaaren yläasteen oppilaat luukuttaisivat esikuvilleen uskollista, tyylipuhdasta kasarisoundia 70 minuutin mitalla. Jonnebassoa kun ei ainoastakaan biisistä löydy, vaikka alarekisteri onkin paikka paikoin melko rouhea.
Escape Yourself toimineekin parhaiten 80-luvulla kasvaneille miehille sekä yleisesti lämpimästä kasarisoundista diggaaville. Letkeä aurinkoinen groove polkee koko albumin lävitse, mutta kokonaisuutena levy on itselle ehkä hieman puuduttava, enkä löytänyt siitä Suuren Albumin elementtejä eri osineen ja välibiiseineen. Mukavaa taustamusiikkia kuitenkin, ja ei ole myöskään hankala kuvitella, etteivätkö Footprintzin biisit sytyttäisi Dynamon yläkerran tanssilattian liekkeihin.
Piditkö tästä? Tsekkaa myös samasta kaupungista ponnistava Benoit & Sergio. Footprintzin tapaan duon soundi vihjailee kultaiseen 80-lukuun, ja perustuu lämpimiin melodioihin ja vokaalikoukkuihin. Miesten live Turku Modernissa vuonna 2011 oli melkoista hunajaa korville.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti