Studiossa

Edellispäivänä eksyin itselleni niinkin eksoottiseen paikkaan kuin studioon. Vaikka tulevan ammattini tuntien saattaisi veikata, että kyseessä oli kielistudio. Kävelin ensimmäisen kerran elämässäni oikeaan äänitysstudioon. Turun Itäharjulle, kaikista maailman paikoista. Saavuin studioon Naffen kutsumana, joka alhaalla kuvassa kiireisen ja tärkeän näköisenä äänittää ja tuottaa turkulaisnuorten promokappaleita.

Itäharjun teollisuusalueen keskeltä löytynyt melkoisen fiini studikka löytyi jotensakin epätodennäköisestä paikasta. Ympäriltä löytyi mm. leipomo sekä vanhoja tehdas/teollisuusrakennuksia, joiden rappioromantiikka kirvoitti ajatuksen über-hipster ateljeeasunnosta Sarokkaan ränsistyneessä yli puolivuosisataisen näköisessä rakennuksessa.

Sitä elämää saattaisi tosin haitata Lidlin lato muutaman kymmenen metrin päässä. Se siitä rappiosta. No, kuitenkin, vierailu studiossa oli jännittävää - varsinkin kun en tiennyt miten tarkkaa työtä ja ammattitaitoa työskentely siellä vaatii.

Yllä kuvassa bändin instrumentteja sikin sokin ja pitkin poikin ja hujan hajan. Kahvitauolle oli lähdetty joutuisasti. Niin, bändi, joka studiossa oli äänittämässä ja sieti vierailuni vähintäänkin kunniakkaasti, oli Fistpumping Cats. Parikymppisten turkulaisten yhtye, josta en tiedä juuri mitään.

Naffen mukaan musiikkia tehtiin osittain Vampire Weekendin ja The Strokesin hengessä silauksella huumoria. Veikeältä keskeneräiset tuotokset kuulostivat kyllä. Turku-soundeja kyseessä kuitenkin siis. Iso kiitos pojille, että sain tuhlata studioaikaa läsnäolollani. Alla Walter ja Axel äänityspuuhissa.

Noin ylipäätään vierailu oli vähintäänkin avartava. Paitsi puitteet olivat kohdallaan - kuten esimerkiksi alhaalla kuvassa näkyvä maukas Orangen vahvari - oli ilo huomata, että bändi äänitti kappaleita livenä yhdessä soittaen. Toisaalta oli mielenkiintoista nähdä (tuleva) turkulainen tuottajasuuruus Naffe toimessaan. Niinkin nuoreksi mieheksi tämä tiesi varsin tarkkaan minkälaista tulosta halutaan ja mitä tehdä sen saavuttamiseksi. Siitä kertoo muun muassa se, kuinka kauan he viettivät oikeanlaisen mikin etsimiseen ja valitsemiseen. Inspiroitunut ja ammattitaitoinen ihminen herättää aina kunnioitusta. Terveisiä vaan Naffelle ja kiitos kutsusta.

Pääsin toki itsekin osalliseksi, kun koko muu porukka lauloi taustoja. Tuottajan itsensäkin hypättyä mikin ääreen jäi minulle vastuullinen kolmen napin perättäisen painamisen tehtävä: rec, play ja stop. Kaiken kaikkiaan oli kiinnostavaa nähdä, miten bändi, vaikkakin nuori ja suhteellisen vehreä, toimii studiossa - hyvin rento tunnelma oli. Toivottavasti pääsen vielä uudestaankin seuraamaan studiotyöskentelyä; ihan jopa levyntekoa olisi hieno seurata.