Brick Lanen ylpeys Rough Trade tarjoaa: Soft Moon.
RT on siis hyvin valloittava levykauppa Lontoossa flow-henkiselle väestölle. En ehtinyt ennen matkaa oikeastaan ollenkaan hekumoida sinne menoa vaan astuimme sisään aika sattumalta. Harmi, että siinä vaiheessa budjetti oli jo venytetty äärimilleen eikä se oikein sallinut lisäylityksiä, sillä levyhyllyn kapasiteetti olisi taas kerran koetuksella. Kenties näin oli parasta. Nyyh.
Asiaan! Pyhiinvaelluksemme aikana tässä musatemppelissä soi Soft Moon. Olin ihan et niinku TÄH. Mikäs se sellainen. Hienon äänentoiston saattelemana tämä sanfranciscolaisen Luis Vasquezin synkkää post-punkia tihkuva proggis porautui kallon läpi ja jätti kielletyn paheen muistijäljen.
Soft Moonin samanniminen levy soi niin kauniin synkästi, ettei päivänvaloa näy eikä pääsiäispupu ole enää hengissä. Soundi on jotenkin tehdashalliin sopivaa junkkaa dystopisen scifileffan taustalla. Tämä on genremielessä kaikkea post-alkuisia sanoja: post-punk, post-rock ja, kuten bändi itse tituleeraa, post-apocalyptic. Viimeisin näistä luonnehtii soundia jotensakin loistavasti. Jos Twin Shadow viehätti, tämä ilkeä kaksoisveli kosiskelee vielä etevämmin. Äärimmäisen kova levy ja harmi sinänsä, että törmäsin vasta nyt. Suosittelen. (Löytyy myös Spotifystä: Soft Moon.)
# P.S. Soft Moonin viime marraskuussa julkaistu lätty pääsi Mogwain kitaristin Stuart Braithwaiten parhaiden levyjen listalle. Tsekkaa Stuartin TOP 10 tästä linkistä.
Ite jopa odotin vähä tätä levyy, mut tietty se jäi viime syksynä kaiken muun kiinnostavan alle. Hyvä et postasit niin sain syyn kuunnella nyt ja hyvält kuulostaa! Hypnoottista ja hyvin pysyy koko albumi kasassa.
VastaaPoistaItseasiassa odotin et oisit postannu tästä :D Jotenkin kuulosti siltä, et putois sulle! Kuulostaa kyl ihan sairaan hyvältä!
VastaaPoistaAiaiai, nyt on kyl niin kolkkoo, kylmää ja tummaa soundia, että ei voi kuin lämmetä! Ihan törkeen kova. Tilaus lähtee vetämään.
VastaaPoistaNimenomaan: ei voi kuin lämmetä. Nokkeluuksien kuningas! :D En ois paremmin ite voinu ilmaista. Pitänee itekin hankkia.
VastaaPoistaOlisin postannu, jos olisin vaan kuunnellu levyn aikasemmi :D Mut hyvä näin.
VastaaPoistaEhkä se paras psykedelia tehtiin 60/70-lukujen vaihteessa.Silloin se oli uutta ja siihen uskottiin.Mielenkiintoisa elämänkerta joka valottaa Ken Keseyä ja Grateful Deadin vimmaisuutta on Mark Christensenin kirjoittama Acid Christ (2010).Tutustumisen arvoinen kirja,yes.
VastaaPoista