Vähän ihmetyttää mitä City and Colourille on tapahtunut. Bring Me Your Love (2008) ja Sometimes (2005) löytyvät hyllystä, ja niihin liittyykin kovasti nostalgiaa. Uudelta levyltä on ollut kaksi kappaletta kuultavana jo jonkin aikaa, mutta nihkeän kiusallinen olo niistä on lähinnä itselle tullut. Mitä City and Colourille on tapahtunut? Fragile Bird ja Northern Wind uudelta Little Hell (7.6.) -levyltä.
Ehdin jo epäillä et mulle olis tapahtunut jotain, mutta näissä vanhoissa on kuitenkin yhä taikaa. Siis City and Colouriin tutustumattomille monikerin takaa löytyy Dallas Green (nokkelaa, eh?), Alexisonfiren kitaristi.
Tutustuin tämän miehen akustisempaan puoleen ensi kerran muuan Markus Perttulan suosituksesta, jännää. Silloin asuin vielä yksin Vasaramäessä ja kaikkea muuta yhtä kiinnostavaa. Vähän nyyhkyisen siirappisia jotkut sävellykset ovat, mutta kelpo ääni Dallasilla on eikä kitaroinnissa vikaa lain. Comin' Home, Waiting... ja muut vanhat kappaleet taasen ovat mitä parhainta antia. Tsaijai. Kyllä näitä kelpaa muistella.
hyi! tuo eka biisu pökerrytti täysin ja sai vähän pelokkaaksi mutta tuo northern wind kuulostaa ihan makoisalta :) [ja siltä tutummalta city & colourilta]
VastaaPoistaMä en taida osata olla oikein mitään positiivista mieltä noista uusista - ehkä ne siitä vielä aukeevat.
VastaaPoistaNorthern Wind on noista tosiaan se perinteisempi CC -viisu, mut tavallaan tossa Fragile Birgissä on, jos ei muuta, niin ainakin kiinnostavuutta muuhun biisikatalogiin nähden.Kiva jos löysit tykättävää kuitenkin :)
Hmm, sinänsä noi uudetkin olis musta ihan jees, jos niitä osaisi olla vertaamatta vanhoihin.. Eikä niin tietenkään osaa tehdä! Kurjuus. Mutta ehkä kokonainen levy antaa sitten vähän muitakin puolia.
VastaaPoistaBubble: Ehkä tosiaan on parempi olla tuomitsematta vanhan perusteella, ennen kuin saa koko paketin nokan eteen tuomittavaksi :) Vanhat on tosiaan sen verran mieluisia, ja etenkin nostalgisia itselle, että pakostakin häviö koittaa uusille...
VastaaPoista