Wilco on jotensakin sellainen bändi, joka paperilla kuulostaa vakuuttavalta. Mun musiikkimaulla pitäisi pitää siitä. Toistaiseksi en ole siinä onnistunut.
Lukemattomat tutut ja tutuntutut joilla on taipumusta samankaltaisiin bändeihin, pitävät chicagolaisesta Wilcosta, mut mä en vaan ymmärrä. Wilco tuntuu myös keräävän äärimmäisen fanaattista fanijoukkoa osakseen, jos 'alt-country', fanit ja fanaattisuus edes samaan lauseeseen sopivat. Mussa taas Jeff Tweedyn naamarikin herättää jonkinasteista ärsytystä, etten pääse siitä yli, kun pitäisi musiikkiin tutustua.
Pelkästään se, että Wilco on arvostettu bändi, ei saa minua puolelleen. Yankee Hotel Foxtrotista on puhuttu vuosikymmenen levynä jopa. Toisaalta, jos ihmiset joiden maku likenee omaani ja johon luotan, suosittelevat jotain, tulee siihen edes yrittää paneutua. Ikään kuin sen olisi velkaa. Eikä sillä, mä löydän yleensä kavereiden ja tuttujen suositusten perusteella eniten fanittamisen arvoista musaa ja suositukset ovat varsin tervetulleita. Wilcon kanssa tuppaan harmikseni luovuttamaan jo parin kappaleen jälkeen.
Mutta ylipäätään Wilcon suhteen en aio luovuttaa.
Jengi tietty haluaa että muutkin näkee sen 'nerokkuuden' jonka itse havaitsevat ja ns. tajuavat - jotain mihin tietysti koko bloggaaminen musasta perustuu. Siksi ihmiset on myös tosi avuliaita auttamaan sut alkuun, esim. just Wilcon kanssa. Mäkin oon saanut suosituksia mm. aloittaa alkupään 'helpommista' levyistä. En oo tehny sitäkään. Koska oon kerran jo päättänyt, etten halua olla missään tekemisissä ton bändin kanssa, enkä vaan tykkää, niin ei sille voi mitään. Jotain tässä bändissä silti on oltava.
Tässä Yankee Hotel Foxtrotia kuunnellessa tuntuu koko ajan vaikeammalta jatkaa vanhalla linjalla. Randomilla Spotifysta valitut kappaleet kuulostavat jopa aika hyviltä. Kaikki eivät vieläkään putoa, mutta mä en oo koskaan (jaksanut) kuunnellut Wilcoa näin monta kappaletta putkeen: Jesus Etc., I Must Be High, Kamera, I Am a Wheel, I Am Trying to Break Your Heart jne.
Joku mua tossa Jeff Tweedyn äänessä ärsyttää vieläkin. Mutta ekaa kertaa musta tuntuu, että Wilcossa ja sen fanittamisessa on jotain järkeä. Täytyy palata asiaan vaikka puolen vuoden päästä, ja katsoa joko musta on tullut Wilcon miehiä.
P.S. Saa toki opastaa ja suositella Wilcon suhteen.
Mulle SE kokemus Wilcosta, mikä sai innostumaan oli I Am Trying To Break Your Heart-dokumentti. Olin kanssa vähän skeptinen koko Wilco-hössötyksestä kunnes näin tuon dokumentin. Sen jälkeen tuli kuunneltua Yankee Hotel Foxtrotia paljon ja Wilco (The Album) tuli myös sopivasti samaan putkeen, kuten Huvilateltan keikkakin.
VastaaPoistaMut joo, kandee tuo dokkari kattoo! Se on tosi hyvä vaikkei fanittaisi bändiäkään, mutta bändin musiikista kiinnostuneelle se avaa Yankee Hotel Foxtrotin salojakin paljon enemmän. Lasken sut jo semisti kiinnostuneeksi. :)
Oolrait, koitetaas dokkarin kautta! Tiedän ton levyn syntyhistoriasta kyllä jotain triviaa, mut onhan dokkari eri. Eli filmin pariin ->
VastaaPoista:)
Tämä voi olla aivan päinvastainen kommentti mitä haet, mutta jo vuosia takaperin kun tuota Yankee Hotel Foxtrotia hehkutettiin, en tajunnut miksi. Nyt kun tämän artikkelin innostamana kuuntelen tuota kyseistä levyä uudestaan, en tajua vieläkään. Ei musiikissa sinänsä mitään vikaa ole, muutamat biisit oikein hyviäkin, mutta en vain näe mitään syytä miksi tästä pitäisi olla niin kovin innostunut. Parhaimmillaan jänniä sovituksia ja perinteikästä rockia sekaisin, pahimmillaan tylsää lätkyttelyä. Laulajan äänessä ei sinänsä ole vikaa, joskin kaipaisin siihen huomattavasti enemmän sävyjä. Nytpä laulut kuulostavat vain pakkopullalta musiikin päällä.
VastaaPoistaItselläni täysin sama ongelma Wilcon kohdalla. Pätee myös mm. Radioheadiin, Coldplay:iin ja Suede:iin, mikä on aiheuttanut paljon ongelmia sosiaalisessa elämässäni. Onneksi Interpol-allergiani parani melko nopeasti, muuten olisin ehkä jo syrjäytynyt ja muuttanut Kuopioon.
VastaaPoistaNo mun ensivaikutelmat on myös juuri näitä: tosi jees rockia paikoitellen mutta lopusta käyttäisin juuri sanaa "lätkyttely" :D Jotenkin mä en silti suostu uskomaan, että siinä on koko tarina. Mä aion yrittää vielä.
VastaaPoistaHaha Martti, ei noiden bändien, tai oikeastaan minkään bändien takia kannatta syrjäytyä..:D
IMHO, Wilcon musiikkiin tulee uusi ulottuvuus jos pääsee katsastamaan bändin livenä. Mieluiten tunnelmallisena klubikeikkana... itse tykkäilen Wilcosta ja heidän musiikistaan mutta paikoitellen tulee se väsymys siihen musiikkiin.Livenä bändi kuulostaa aika paljon erilaiselta ja ehkä helpommin lähestyttävältä :) Muistelen kaiholla toukokuista Tampereen keikkaa.
VastaaPoista