Tähän vois yhtä hyvin listata päivän ja viikonlopun ohjelman - omat valinnat Ruissin ohjelmistosta siis - mut en aio sitä tehdä. Tottakai Ruisrock 2011 on vähän The National ja vähän Fleet Foxes, ehkä vähän Isobel Campbell & Mark Lanegan jne myös.
Mut mun Ruisrock on 40-vuotias, aina olemassaolostaan kansallispuistomaisemissa kamppaileva pitkäikäinen festivaali. Ympäristöasioiden ja luonnon moninaisuutta puolustavien kanssa kamppaileva jätti. "Mites lintujen pesinnän häiriintyminen?" "Niin joo, mut mites perinteet, ei Ruisrock oo Ruisrock ilman Ruissaloa!". Joidenkin mielestä näitä ei pitäis voida edes asettaa vaakakupissa vastakkain, mut ei mullakaan tähän ratkaisua ole.
Mun Ruissi on myös pyöräily kaupungista saaristoa kohti, metsäpoluilla kalaparvien lailla liikkuvia pyöräilijöitä väistelyä rakkaan Kombi Fleurin kanssa, joka isältä saatuna on vain joitakin vuosia nuorempia kuin Ruisrock. Tuntuu uskomattomalta nostatukselta pyöräillä festarille ihmismassoja väistellen annos alkoholia kätösessä. Tai ilmankin.
Mun Ruisrock on kuitenkin kutakuinkin kaikkien festari, ilman elitismiä - toisaalta kenties liikaa joidenkin pirtaan örväilyä. Se on Ruotsin-laiva Rantalavaa ohittamassa kesken keikkaa, kännykkäverkkojen ylikuormittumista, ystävien hukkaamista, uusien löytämistä. Tänä vuonna se on jopa vähän enemmän altsu.
Tänä vuonna mun Ruisrock on ensimmäistä kertaa ikinä kolmipäiväinen. Mitä ikinä mun Ruisrock onkin, se ei ole koskaan täydellinen mutta aina kiinnostava.
Jotkut varmaan ovat jo Ruissalossa, joten mahtavaa Ruissia kaikille. Nähdään siellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti