Meillä ei ollut kotona tietokonetta, kun olin nuori. Enkä toisaalta mikään äärimmäisen innokas datailijakaan ollut, vaikka internetin syövereihin olisi mahdollisuus ollutkin syöksyä. Uusien bändien ns. löytäminen tai niihin tutustuminen oli täten kiven alla.
Kun olin osittain toipunut varsin fyysisestä konemusiikkiharrastuksesta, alkoi veri vetää yhä enemmän kitaramusiikin perään ja sitä tyhjiötä, jota MTV ei pystynyt täyttämään, muodostui kahden asian pyhä liitto, jolla musiikkikiinnostus sattumalta ponnahti takaisin kanveesista. Toinen näistä asioista oli sinänsä kohtalaisen tuottelias tapa kyttäillä leffojen/tv-sarjojen lopputekstejä ja bongailla sieltä leffassa soineiden hyvien kappaleiden nimiä. Näin törmäsin ensimmäisen kerran hienoon yhtyeeseen nimeltä Counting Crows ja kappaleeseen Colorblind, joka vieläkin on aika herkkis. (Näin sivuhuomiona voisi mainita, että leffa, josta tuo kappale löytyi, oli Cruel Intentions. Noh, päämäärä pyhittää keinot.)
Suurin musiikki-innoittaja oli tuolloin kuitenkin kirjaston musiikkiosasto, joka pienehkössä kaupungissa toimi kuin ajatus. Hankintaehdotukset toteutettiin lähes poikkeuksetta - harvinaisuuksienkin kohdalla. Toisaalta muiden tekemät hankinnat ja kirjaston työntekijöiden tekemät "nostot" esille olivat myös usein osuvia. Yksi harvinaisista bändeistä, jotka löysin itse ennen kuin ne 'tapahtuivat', oli Sigur Rós, jonka poimin hyllystä mukaan korttia vinguttaen lähinnä mielenkiintoisen nimen vuoksi. Olin myyty välittömästi. Levy oli Agaetis Byrjun, joka vieläkin lukeutuu suosikkeihin. Toisaalta Mew oli aikanaan kirjastosetien nosto, vaikka se olikin muutaman kappaleen verran tuttu, alkoi pitkä suhteemme vasta siitä.
Näin muistin varassa tämä oli hieman kinkkistä, mutta kasasin soittolistan noiden kirjastovuosien nostalgia-arvon vuoksi. Kaikki soittolistan bändit aina ranskahousesta The Cardigansiin ja Manicsiin eivät välttämättä ole varsinaisesti kirjastolöytöjä - useimmat toki. Ne kuvaavat aika hyvin tuolloista musiikkimakua, joka ei ehkä ollut niitä monipuolisimpia, joskaan se ei ole sitä vieläkään. #Kirjasto-soittolista Spotifyssä
Muutama vuosi Turkuun muuttamisen jälkeen yritin toisintaa menestyksekästä kirjastokaivelua ja useita levyjä tarttuikin mukaan, mutta se ei vain tuntunut enää samalta. Nostalgian vastapainoksi postauksen loppuun voi heittää jälleen vinkin hyvästä ilmais-EP:stä. Painted Palms -nimisen bändin Canopy EP on mukavaa experimental popia. Yhtyeen musiikissa on hieman yhtymäkohtia AnCoon, mutta erityisesti laulaja kuulostaa aivan Noah Lennoxilta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti