(Nimi)valintojen maailma

Nimen valinta, niin lapselle kuin bändille, saattaa - jos nyt ei ihan sinetöidä kohtalon - niin ainakin luoda viitekehyksen, jonka puitteissa tämän toimet onnistuvat tai epäonnistuvat. Esimerkiksi bändin nimi saattaa olla hyvin tärkeä mielikuvan muodostamisessa ja sitä myötä ennakkoasenteissa, joilla ei välttämättä ole mitään tekemistä musiikin kanssa. Mutta jotka saattavat kuitenkin vaikuttaa levymyynteihin.

Nimiä on monenlaisia: typeriä, mukahassuja, yliyrittäneitä, hauskoja, nokkelia, kivoja - ts. onnistuneita ja epäonnistuneita. Kaksi bändia, jotka kyllä ihan musiikkinsa puolesta päätyivät valinnoiksi tänään, kirvoittivat tällaisia ajatuksia.

A Genuine Freakshow on Readingistä kotoisin oleva bändi, jota on monessa yhteydessä luonnehdittu barokkipopiksi ja post-rockiksi. Lähinnä se kuulostaa siltä kuin Two Door Cinema Clubin pojat haluaisivat soittaa post-rockia, mutteivät onnistuisi siinä. Enemmän popilta tämä kuulostaa. Mutta tosi kivalta! Tosin bändin nimi on aivan hirveä. Meinasin jättää kuuntelut väliin jo sen perusteella.

Bändi on julkaissut marraskuussa aika kelpo levyn, Oftentimesin, joka löytyy myös Spotifystä. I Can Feel His Heartbeats on ainakin tosi jees.

  Selections from 'Oftentimes' by A Genuine Freakshow

Toinen nimihirviö, joskin onnistuneempi sellainen, on The Strange Death of Liberal England. Suhteellisen eeppiseen rock-ilmaisuun paikoin pyrkivä Strange Death on myös brittibändi, joka julkaisi kakkoslevynsä syyskuussa. Ja tässä tapauksessa hieman eri tavalla nimensä vanki.

Jo nimen perusteella tähän oli aivan pakko tutustua: aloituskorkeudeksi rima oli nostettu poikkeuksellisen korkealla, 220 senttiin, eikä se ylitys aivan onnistunut. Silti, myös tämän bändin levy Drown Your Heart Again on tutustuminen arvoinen, vaikka hienoinen pettymys, eikä vain nimensä odotusarvon takia.