Ajattelinpa, ajan kuluksi, kun tuosta parhaiden kappaleiden ja levyjen listaamisesta ei toistaiseksi tule mitään, listata vuoden parhaat/lemppari-EP:t. Ja kun keikkoja mun ei kannatta välttis listata - ne harvat olivat lähes poikkeuksetta parhaita. TOP kutoseen mahtuneet eepeet ovat myös siitä mukavia, että jokaisesta olen postannut jo aiemmin.
Käytän nyt näiden listojen yhteydessä noin yleensä, tässäkin, 'paras' sanaa aika varauksella. Näistä kun heijastuu se lempparius niin vahvasti yleensä, ettei mielipiteiden kiveenhakkaamisesta saa kuin päänsä kipeäksi - omat levytykkäämiset kun tuntuvat vaihtelevan aika vahvasti aika - tila -jatkumon muutosten mukaisesti. No, nyt siihen listaan!
6. Under Alien Skies - Powder
Lähes tuntemattoman walesilaisbändin eepee kuulostaa monipuoliselta: herkkyyttä ja elektroilua mahtuu kumpaakin sekaan. Heinäkuussa UAS:stä sanailtuani huomasin eepeen pysyneen mukana hyvin. Kappaleet voi tsekata myspacessä. Tässä elektroilua: Bloodsport.
5. On Volcano - New Blood
Tamperelaisten post-rock on ihan parasta. Taannoin töihin pyöräillessä kuuntelin musiikkia shufflella ja piti pysähtyä tarkistamaan, mikä olikaan näin hienoa. Jos tutustut yhteen suomalaisbändiin vuodessa, se voisi olla yhtä hyvin On Volcano. Ilmainen lataus bändin sivuilta. Tämänhetkinen lemppari: Mission.
4. Sufjan Stevens - All Delighted People
EP:ksi huimassa mitassaan tämä on melkoinen järkäle, mutta se siivitti loistavasti tietä Age of Adzin edellä muistuttaen, ikään kuin, miksi me rakastamme Sufjania. Ikään kuin sellaisen voisi unohtaa.
Ryan Lynchin (Girlsin kitaristi) ja Hannah Huntin proggis, jonka nelikappaleinen tuotos on soinut vilkkaasti - ainakin paljon enemmän kuin Ryanin emobändin Girlsin vastaavat. Kepeää kitarapoppia tarjoilevalta eepeeltä olisi voinut valita kappaleen kuin kappaleen. Tässä nimikkokappale.
2. The Tallest Man On Earth - Sometimes The Blues Is Just A Passing Bird
Häkellyttävän hienon pitkäsoiton jälkeen vähintään yhtä hienon eepeen julkaiseminen osoittautui niin suureksi iloksi kuin yllätykseksikin. Niin paljon kuin suomalaisesta folkista pidänkin, on Dalarnan kasvattiin kuromista. Tässä Kristian Matssonia sähkiksen varressa: The Dreamer.
1. Labyrinth Ear - Oak
Brittisynapop on ylikäytetty kuvailu bändistä, mutta Labyrinth Ear on takuuvarmaa tutustumisen arvoista kamaa. Ilmainen lataus ja äärimmäisen hienovaraista (ja parasta) tunnelmaa. Lemppari-EP tälle vuodelle, jopa ennakkosuosikkien keskeltä.
____________________________________________
Seuraavassa postauksessa (toivottavasti) listataan sitten kappaleita, jossain vaiheessa myös albumit. Ennen vuoden loppua katsaus myös ensi vuoden alun kiinnostaviin albumijulkaisuihin. Toisaalta myös katsahdan musiikkiakteja, joilta toivon/odotan debyyttilevyä tai kiintoisaa lisämatskua ensi vuonna., eli jonkinlainen vuoden 2011 seurailun kohteet. Palataan asiaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti