New Look - The Ballad

"This is the part when everybody says I love you so,
you know I love so"

                                             (Kuva: Cosmo Bailey)

Noilla sanoilla Sarah Ruba vetoaa herkällä äänellään kanssataiteilijansa Adam Pavaon kanssa tehdyn kappaleen The Ballad alussa. Yhdessä he muodostavat kanadalaisen New Lookin, joka sattumoisin signattiin !K7 -levylafkalle ja joka julkaisee albumin syyskuussa.

Kanadalaiselektro on kuin tuo lähipäivien sää: kuumaa ja juuri sitä mitä tarvitaan. Sen todistaa Austran jälkeen New Look. Huikean vähäeleistä, tarttuvaa ja tunteisiinvetoavan viileetä. Tsekatkaa myös video kappaleelle, jolla mm. savukone, viipyneitä dramaattisia eleitä sekä juoksua valkoisissa kerrastoissa.

  The Ballad by New Music

Mr Little Jeans - The Suburbs

Norjalaistytsy Mr Little Jeans tehtaili Arcade Firen The Suburbs -kappaleesta huumaavan uneliaan elektoversion. Tämä on parasta juuri nyt. Huikean momentumin myötä levinnyt kappale oli soitannassa BBC Radion Onella ja on ollut niin twittercharttien kuin Hypeminkin ykkösenä.

  Suburbs by Mr Little Jeans

Sunday serving

Oksennetaanpa taas viikon varrelta sukan varteen tarttuneet tunet. Tänään mm. 'Don Draper' seikkailee videolla, koetaan vuoden antikliimaksi ja jaetaan upeita kappaleita.

Herman Düne, ranskalaisakti folkrockgroovella, julkaisee kymmenennen levynsä kesällä. Tell Me Something I Don't Know on ensimmäinen sinkku, vetävä sellainen toki, mutta video on parasta. Jon Hamm, eli mies kaikkien roolihahmojen isän Don Draperin takaa, häröilee sinisen karvapallon kera jenkkirauta alla. "Mitä?!" eli tosi jees. Kiitos Villelle vinkkauksesta.

Breakfast in Fur pääsee vihdoin julkaisemaan ensi-EP:nsä. Psykedeelistä menoa ja folkkailua, mutta aivan varmasti parasta menoa. Tän päivän kappaleista lämpimin, parhain ja lempparein. Ja sympaattisin. Tsekkaa video kappaleelle Shine.

Givers - Up Up Up. Alku kuulostaa vähän poppistelevalta Animal Collectivelta, minkä jälkeen kappale osoittaa myös afrobeat -merkkejä á la Vampire Weekend. Louisinasta saapuva antoisa positiivisuusjamittelu on ensisiipaisu heinäkuussa ilmestyvältä levyltä, jota ilmeisesti pitää odottaa melkoisen innoissaan. Up Up Upilla bändi antaa antamistaan ilon säveliä kuin kuuntelija osuisi vesiputouksen alle. Ehkä tämäkin voisi olla suosikkeja päivän annoksesta.

  "Up Up Up" by GIVERS by Glassnotemusic

Arcade Firen julkaisemattomia kappaleita The Suburbs-sessioista on ehditty hehkuttaa vaikka ja missä, mutta kerta kiellon päälle vielä. Speaking In Tongues nimittäin kolahti ns. helvetin kovaa. Ihmetyttää miten se on jäänyt levyltä pois, vaikka toki jo sellaisenaan The Suburbsiltä olisi voinut muutaman kappaleen lisääkin pudottaa. Kappaleella David Byrne mukana ja kappale deluxe-julkaisulla Suburbistä elokuussa.

Ja niin, on aika antikliimaksin. Kutsuin Just A Number 05272011 -nimellä musiikkia webziin laittanut porukkaa "laskelmoinnin kliimaksiksi" maaliskuussa. Sattumoisin se saavutti myös toisen kliimaksin julkistaessaan tuona toukokuisena päivänä että bändin "oikea" nimi on Battlekat.

  BUSINESS by Battlekat

Ja se siitä. Ehdottomasti kyseessä on vuoden antikliimaksi, vaikka odotukset alhaalla olivatkin. Niin, ja bändi ei oikeasti ole Isle of Maniltä, vaikka soundcloud niin väittääkin, vaan Tanskasta. Se esiintyi Århusissa ensimmäisen kerran livenä ja kuvat voi katsoa LineofBestFitistä.

  THE PAIN by Battlekat

Oululaissatelliitit: RECAP

Pieni omakehu sallittakoon, kun taisin olla ensimmäisiä jotka oululaisesta Satellite Storiesista jotain raapustelivat ja musiikkia jakoivat viime syksynä. Sittemmin bändi on ehtinyt kasata tuntuvasti mainetta mm. HypeMin kärjessä, televisiosarjoissa sekä saanut keikkoja mm. Provinssiin ja Ilosaarirockiin. The Wombats ja Two Door Cinema Club ovat herrojen soundia lähellä, jos ei bändi ole tuttu.

Pieni selvennys toki paikallaan, etten hetkeäkään usko, että tuon oman postauksen vuoksi jotain näitä hienoja asioita bändille olisi sattunut - kyse on lähinnä kronologisesta sattumasta, vaikka Helsinki Art Scene ja Kids Aren't Safe In The Metro hienoja ralleja ovatkin. Tässä myös uusi kappale Family, joka sopii poikien omaan kuvailuun musiikistaan: "party indie". Indeed.

  Satellite Stories by satellitestories

City and Colour

Vähän ihmetyttää mitä City and Colourille on tapahtunut. Bring Me Your Love (2008) ja Sometimes (2005) löytyvät hyllystä, ja niihin liittyykin kovasti nostalgiaa. Uudelta levyltä on ollut kaksi kappaletta kuultavana jo jonkin aikaa, mutta nihkeän kiusallinen olo niistä on lähinnä itselle tullut. Mitä City and Colourille on tapahtunut? Fragile Bird ja Northern Wind uudelta Little Hell (7.6.) -levyltä.

Ehdin jo epäillä et mulle olis tapahtunut jotain, mutta näissä vanhoissa on kuitenkin yhä taikaa. Siis City and Colouriin tutustumattomille monikerin takaa löytyy Dallas Green (nokkelaa, eh?), Alexisonfiren kitaristi.

Tutustuin tämän miehen akustisempaan puoleen ensi kerran muuan Markus Perttulan suosituksesta, jännää. Silloin asuin vielä yksin Vasaramäessä ja kaikkea muuta yhtä kiinnostavaa. Vähän nyyhkyisen siirappisia jotkut sävellykset ovat, mutta kelpo ääni Dallasilla on eikä kitaroinnissa vikaa lain. Comin' Home, Waiting... ja muut vanhat kappaleet taasen ovat mitä parhainta antia. Tsaijai. Kyllä näitä kelpaa muistella.

Lähtisitkö?

Käytiin hakemassa perspektiiviä turkulaisuuteen parin päivän Jyväskylä-visiitillä. Åboriginaalius vaatii nykyään yhä enemmän perusteita, kun moni kaveri ja tuttu pakkaa kapsäkkinsä sitä nykyistä pääkaupunkia kohti.

Työpaikoista alkaen - ainakin virkamiestason, rakennusalan ja kaikki vähänkin viestimiseen liittyvät työt - kaikki vetää ihmisiä tuohon ainoaan aitoon keskukseen Suomessa. Helsingissä vain yksinkertaisesti tehdään sellaisia asioita, jotka itseä kiinnostaa ja joissa haluaisi olla mukana. Toisaalta, vaikka silloin tällöin turhautuu tähän kotikaupunkinsa tarjontaan - asiassa kuin asiassa - tuntuu musta myös, ettei kilpaileva keskus tai pari olisi pahitteeksi.

Sääli vain, että Tamperekin on siinä kisassa tällä hetkellä Turkua edellä. Kulttuuripääkaupunkivuosikin on jättänyt vähän kylmäksi, vaikka sitä hallaa Eurocultured -tapahtuman lämpölamppu lievittikin. Tällä kaupungilla on tarpeeksi oma leima ja viba, jota pitäisi pystyä hyödyntämään paremmin. Turun ei kannatakaan kilpailla suoraan Helsingin tai Tampereen kanssa, vaan yrittää luoda jotain omaa.

Taannoin Turkuun ja sen mahdottomuuteen tuskastuneena sain oivan muistutuksen sen asukkien erinomaisuudesta. Annan opiskelukavereidensa kanssa tekemä video Nightsatanin Tomi Tuomisen synaharrastuksesta on sympaattinen.

Toinen Turku-muistutus Turku-kyynikolle oli kesäkuun 3. päivä järjestettävä Diskoluistel-U. Turun U-komitea järjestää Kupittaan luisteluradalla aika makoisalta kuulostavan kesäpäivän piknikin, diskoilun ja rullaluistimien kera. Tämän lisäksi tarjolla mahdollisesti workshoppeja, joissa opetetaan tekemään Gameboylla musaa ja circuit bendingiä. JAU!

Turun U-komitealla on paitsi mahtava nimi myös erinomaiset bileet - tutustuttu on. Diskoluistel-U:ssa musiikista vastaa Disko WTF?!:n deejiit, Fossa, Dkstr, Johnny D ja KeFF. Niin, ehkä se valitus huonosta tarjonnasta pitää lopettaa ja tehdä näiden kavereiden tavoin: järkätä omin sormin jotain ja maksaa viulut omasta pussista. Kiitosta voidaan osoittaa osallistumalla näihin bileisiin.

Kolmas sunnuntaikappalepostaus putkeen

Sunnuntaikappaleet ovat taas täällä. Homman nimi on tuttu: omia postauksia ei näille löytynyt, mutta mielenkiintoisia tapauksia ei huvita maininnattakaan jättää.

French Films - Convict. No jaahas, tästähän me on kuultu jo, eikös? Mutmut, helsinkiläiseen French Filmsiin lankeaminen tapahtui viime kesänä niin kertaheitolla, että jatkoa kelpaa aina esitellä. Eka irroitus uudelta levyltä ja tämä on, voisiko sanoa, taattua FF -laatua. Kieli poskessa sanon tätä surffiversioksi Vaccinesista. Paitsi et en sano. Fukjea.

De Montevert - Skyll På Mig. Ihastuttava ruotsalaisartisti Ellinor Nilsson sai hiljattain sopparin Nomethod Recordsille ja debyeepee on ulkona tuossa tuokiossa. Jotenkin virkistävän vähäeleinen kappale on jo viime vuoden puolella ollut MySpacessä esillä ja nyt se on ensimmäinen virallinen julkaisu - aika siistiä. Ja tuo kappaleen video on jotenkin niiiiin symppistä kesää. Auttakaapa joku: mikä kaupunki on kyseessä videolla? Oma arvaukseni osuisi Göteborgiin, tuohon luvattuun musiikkikaupunkiin.

CSLSX - Keep On Shining. Philadelphiassa tukikohtaansa pitävästä kollektiivista ei taideta oikein tietää mitään. Onkohan se edes Phillystä? Tai edes kollektiivi? UUH. Minkäköhän takia yhä harvempi on nykyään bändissä ja yhä useampi kollektiivissa? Eniveis, aika hirmumainiota elektropoppia tä on, ja letkeätä kesätanssitusta.

The Berg Sans Nipple - Change The Shape. Sitten vuorossa oudoin nimi ja määrittelyn väistelevä eklektinen kappale. Ihan loistava bändinnimi. Itse bändi on ilmeisesti Nebraskan ja Pariisin hybridi - ei ihan tavanomaisin yhdistelmä. Pilipalipimputusta ja outoilua.

Gardens & Villa

Gardens & Villa kuulostaa mun mielessä jollain tavalla tosi laidback-California bändiltä, mikä ei ihan metsään menekään, sillä poikien kotikaupunki on Santa Barbara Yhdysvaltain länsirannikolla. Toisaalta toi nimi on napattu suoraan sisustuslehden sisarhankkeesta, jossa kerrotaan esteettisin tapa pinota koristeelliset, maahantuodut bretagnelaiskivet feikkilähteen reunoille. Tai jotain.

Laatulafka Secretly Canadianin rosterista löytyy tämä bändi. Yea. Kolmannelta, tulevalta levyltä tämä alla oleva kappale, jolla myös hieno video.

Viikon naisartisti: Beth Jeans Houghton

Geordie-flikka Beth Jeans Houghtonilla on nimi joka on syöpynyt mieleeni jo aikoja sitten. Olin myös ihan varma, että olin jakanut neidin uusimman kappaleen ja uutiset täällä, mutta enpä ollut.

Tuollaisella nimellä varustettu naisartisti jää paitsi mieleen saa ennakoimaan millaista musiikkia tämä tekee. Nomen est omen, sillä Beth Jeans Houghton huokuu tämäntyyppistä folksittelua. Mutelle signattu Houghton julkaisee syksyllä levyn, jonka tuottajan pallilla istuu muuan Ben Hillier - Blurin, Dovesin ja Elbow'n kanssa työskennellyt mies.

Eihän se toki mitään takaa, mutta jännittäviä mahdollisuuksia Bethin levyllä on. Uusi kappale, Dodecahedron, on eteeristä ja pirteää folkpoppia a lá Patrick Wolf, Joni Mitchell ja Joanna Newsom - ja se hurmaa ja huumaa.

Christian AIDS

Pidän tämän bändin nimestä aika paljon - se on jotenkin verraton. Mutta ennen kaikkea, pidän bändistä/kollektiivista sen takana. Aion pitää tämän reportaasin nyt lyhyenä; myös siksi että nämä manchesteriläisruojat eivät kerro itsestään sen enempiä.

Pidin Christian AIDSiä jonkin aikaa mielessä ennen kuin postaan katsoakseni, josko se on oikeasti kiintoisa vai vain kertakäyttötemppuja hyödyntävä oveluus. No eipä se vieläkään ole selvinnyt, mutta kappaleissa on kyllä etevän synkkä ja tanssittava dynamiikka samanaikaisesti, mistä pidän kyllä kovin.

Ja huumori on mustaa. Vai mitä sanotte Christian AIDS -nimisestä bändistä, jolla on Stay Positive -niminen kappale.

Eniten mieleen ovat kuitenkin Young Luv (Stay +:n b-puoli) sekä Purity Ring -remix. Young Luvin video jatkaa tätä läppää - kuvamatskua kuninkaallisista häistä.

Bon Iver - Calgary (uusi kappale)

Blogia lukevat varmaan tietävät, että Bon Iverin kesällä ilmestyvää uutta levyä odotan enemmän kuin mitään. Kolmen vuoden aikana työtä on tehty tasaisesti ja ilmeisesti tämän eponyymilevyn teossa on ollut mukana apulaisia sieltä ja täältä, mm. The Nationalin, Sufjan Stevensin ja muiden kovien nimien kanssa yhteistyötä tehneitä.

Ensimmäinen tältä uudelta levyltä (ilm. 20.6. Jagjaguwarin julkaisemana) kuultu kappale on Calgary. Se muistuttaa kovin vähän aiempia kappaleita, ainakin pintapuolisesti, ja tuntuu että Bon Iver -proggis on edennyt alkutekijöistään. Kiinnostus kakkoslättyä kohtaan kasvoi juuri, mikäli mahdollista, vieläkin huikeampiin mittasuhteisiin. Nyt sitten odotetaan nälkäisinä lisää. Ja toi uuden levyn kansi on magee.

- - - - - - - - - - - - - -

# Päivän muihin huikeisiin uutisiin lukeutui tietysti jopa legendaarisen brittibändin Elbow'n kiinnittäminen Ruisrockiin. Ehdottomasti iso uutinen sekin.

# Aiemmin viime viikolla tuli täällä mainitsematta jäänyt keikkauutinen: Sun Kil Moonista ja Red House Paintersista tunnettu Mark Kozelek tulee nimittäin 3. elokuuta Suomeen keikalle. Nöyräksi vetää tällainen keikkatarjonta! Nyt sit vaan Bon Iver Ruissiin ja mun kesä oli sitten siinä.

Monta kappaletta (lätkä)sunnuntaihin

Taas on aika antaa tilaa ja aikaa niille kappaleille ja artisteille, joille ei löytynyt omaa postausta. Tällainen sunnuntaiehtoollinen musan suhteen alkaa muodostua aika kivaksi ja helpoksi tavaksi muistaa niitä melkein postattuja artisteja kivoilla sanoilla. Ja kun odotetaan lätkäfinaalia, jota lopulta yllättävän moni katsoo, voidaan jännitys unohtaa hetkeksi näiden kappaleiden parissa.

Labyrinth Ear - Walk on the Moon (Arthur Russell cover). Viime vuonna tämä brittiduo teki lempi-eepeeni. Nyt se alkaa tehdä pikku hiljaa paluuta pienen hiljaiselon jälkeen ja tuloksena on hieno Arthur Russel coverointi.

The Phoenix Foundation - Buffalo. Uusiseelantilaiset tarjoavat todellisen anthemin - Buffalo etenee nimittäin huikean määrätietoisena rock-kappaleena. Harmi, että nämä mertentakaiset bändit jäävät niin usein vähälle huomiolle. Hienoa popmusiikkia. Ja bändin nimi tietysti erinomainen viittaus MacGyveriin.

Joywave - Winnipeg. Tällä sämplääjäporukalla on kovempiakin hittejä vyöllään - nämä kun ovat mm. Miike Snow'ta sämpläilleet - mutta tämä on omaan mieleeni. Rauhallisen tunnelmoinnin hieno tsipale. Alun ilotulitussämple varsinkin lämmittää mieltä.

The Kill Van Kulls - Fool's Wish. Manchesteriläisbändi täytyy laittaa seurailtavien joukkoon jo sen verrokin takia: sitä on nimittäin kehuskeltu jotensakin Hurtsin hengenheimolaiseksi ja kasari power-pop tunnelman hyödyntäjäksi. Jo nyt se on lämmitellyt lavaa Naked And Famousille ja Monalle.

Beat Connection - In The Water

Seattlen yksi jännittävimmistä (uusista) musiikkiakteista tänä keväänä on ollut Beat Connection, joka on - omalla elektropoppailullaan - voittanut puolelleen muitakin epäilijöitä kuin itseni. Yllättävän ja moninaisen Surf Noir -nimisen eepensäkin se on jo saanut ulos ja nyt on vuorossa erittäin tanssittavalle In The Waterille tehty video. 

Myös aiempi Silver Screen on hieno kappale Surf Noirilta (joka löytyy myös Spotifystä: linkki). Kesä tulee Beat Connectionin myötä. "Ai että!".

Nousussa: Michael Kiwanuka

Soulia tiedossa. 23-vuotiaan lontoolaisnuorukaisen sielukas, vaikutteita tihkuva ja ennen kaikkea valloittava ilmaisu on saanut faneja jo niin paljon, että monen maininnanarvoisen maininnan jälkeen oli pakko itsekin tutustua tähän. Michael Kiwanuka fanittaa Bob Dylania ja kuulostaa Bill Withersin perilliseltä.

                                                (Kuva: myspace.com/mikeksongs)

Vasta kesäkuussa EP:nsä Tell Me A Tale julkaisevan Kiwanukan kappaleet kuulostavat todella siltä kuin ne olisivat skipanneet muutaman viime vuosikymmenen: soulia jatsahtavin country-vaikuttein olisi jotensakin typerä mutta käyttökelpoinen vihje kaverin musiikillisista ambitioista.

Vaikkei tämä kaveri ehkä tämän blogin ominta esittelymatskua olekaan, kelpaa näin mainio kohde fanittamiseen aika suvereenisti. Toki myös vaihtelu virkistää: aika yksipuolisesti tulee lopulta keskityttyä niihin oman mukavuusalueen artisteihin. Ei tämä toisaalta hirvittävän kaukana sieltä ole. No, hyvä on hyvää.

Niille Lontoon ystäville tiedoksi, kun keikkoja ette kuitenkaan vierasta (*heiltä löytyy jo mm. Fleet Foxes- ja The Avett Brothers -liput ja harkitsevat Benjamin Francis Leftwichin keikalle menoa), Michael Kiwanukan lähitulevaisuudesta löytyy myös kesäkaupunkinne mestoja. Tsekkaa täältä: linkki.

Monta kappaletta sunnuntaihin

Taas on aika pienen nurkkien siivouksen. Tuota tavaraa kertyy niin kovasti - näitä musiikkihyödykkeitä siis - eikä millään saa kaikille omaa postausta. En vaan jaksa saati halua päivittää muutaman tunnin välein. Tähän sunnuntaihin mahtuu muutama kappale samaan settiin: kappaleita ja bändejä, joille ei jostain syystä ole löytynyt omaa postausta. Niin kuin ei lopulta Norja-kuvillekaan.

                                                           (Norjalaista katunumerointia. jee)

B I G S L E E P - Sex. Tämä on lojunut postilaatikossa alkuvuodesta asti ja nyt saan sitten vaivaisen maininnan aikaiseksi. Oman postauksen arvoinen niukasti tietojaan jakava brittibändi todistaa kappaleillaan, että 'indie'-meiningissä on kyse usein vain ja ainoastaan bändin tunnettuudesta eikä soundin pätevyydestä. Isoille lavoille viedään tätä bändiä aivan varmasti. Pienten piirien stadionrockia. Ghosts -kappale on myös jees.

Digits - Rachel Marie. Torontolainen elektropoppailija jakaa uuden eepeensä ilmaiseksi sivuillaan. Äärimmäisen tyylikäs ja viileä irroitus kappalevalinnaksi tuolta tämä Rachel Marie. Samaan aikaan soundi on tässä ajatonta ja väljähtynyttä kasaria, mutta silti toimii erinomaisesti. Hae eepee vaikka täältä ilmatteeks!

The Middle East - Hunger Song. Jossain välissä (eli huhtikuun 8.) Australian ykkösfolkkarit ehtivät julkaista levynsä I Want That You Are Always Happy Ausseissa ja Uudessa-Seelanissa. Sillä aikaa kun meidän on odotettava hyviä arvosteluja saanutta albumia, kelpaa hieno ralli, Hunger Song, levyn edustajaksi. Ei ole bändin meno heikentynyt yhtään.

  I Want That You Are Always Happy sampler by themiddleeast

High Highs - Horses. Tästä bändistäkin on tullut jo kerran tohistua ja tohina vaan kasvaa kasvamistaan kun jonkinlainen albuminjulkaisu lähenee. Pieni ja maanläheinen, lämmin soundi. Aiemmilla kappaleillaan saavuttanut jo niin suuren suosikin aseman, että pitää alkaa suosikinviittaa sovittamaan. Horses lisää hekumaa, joskaan se ei paras kappale bändiltä ole. Flowers Bloom vielä muistutukseksi mukaan, miksi tämä on niin etevyyttä! Helppo tätä ois joksikin chillwaven ja akustisen menon välimalliksi kuvailla.

- - - - - - - - - - - - - -

P.S. Tuo eilinen Other Lives kirvoittaa yhä vaan suurempia tunteita lähipiirissä ja lukijoissa. Jos et vielä oo tsekannu, niin suosittelen. Erinomaista musiikkia. Aloita kappaleella Tamer Animals.

Other Lives nousee suosikkien varjosta

Innostuminen, aito sellainen, on kyllä aika huippua. Mutta kun minulle suositellaan bändiä hehkuttaen sen olevan The Nationalin ja Fleet Foxesin omalaatuinen yhdistelmä, sitkeä epäusko melkein torppaa kuunteluyritykset. Oli vähintäänkin otettava selvää, kuinka röyhkeästi vertaus oli ammuttu yli. Kävi ilmi, että yllättävän vähän. Itselleni melko tuntematon Other Lives nimittäin summautuu - osittain - melko hyvin noihin bändeihin. Ensimmäiset kuuntelukerrat löivät todella ällikällä, sillä laadukkaasta yhtyeestä on kyse.

Uuden (ilm. 10.5.) Tamer Animals -levyn nimikkokappale sopeutuu tuohon vertaukseen aika hyvin, vaikka tässä vaiheessa noita bändejä onkin vaikea saada päästä. Useamman kappaleen, ja koko levyn, kuunneltua suurin ihmetys ja suoraan sanoen harmistus onkin, miten on voinut ohittaa tällaisen bändin. Other Lives yhdistää hienosti folkin, rockin ja toisinaan jopa post-rockin ominaisuudet omaksi hienoksi ilmaisukseen, jonka draaman kaari on suuruuteen kurkottava melankoliassaan.

Äärimmäisen hienoa musiikkia hienolta bändiltä, joka on selkeästi matkalla itsekin suosikkien joukkoon. Tässä melkeinpä niitä lempikappaleita, For 12, Tamer Lives ja Dustbowl III. Suosittelen. Koko levy myös soundcloudissa kuunneltavana, TÄÄLLÄ.

  Other Lives - Tamer Animals Sampler by tbdrecords

Austra - Lose It

Jokin tossa Katie Stelmaniksen äänessä viehättää. Onhan se paikoin vähän turhankin elektropopin Florence Welchiä, mutta kyllä Kanadan welch-versio ihan omillaankin pärjää. Ja kyllä tämä, nyt jo videonkin saanut, Lose It toimii aika hienosti. Ei kyllä ole kummoinenkaan video - ei edes sinne päin.

Pari muuta kappaletta Austra-nimellä nykyisin esiintyvältä Stelmanikselta. Blogin puolella jo kuullun Beat and the Pulsen voittanutta ei oo.

- - - - - - - - - - - - - -

Täsä viä uutta Friendly Firesii. YEA. Hawaiian Air. Elektropoppailuksi meni sit täkin ilta.

The Leisure Society - Into The Murky Water

Yksi hemmetin hieno levy lisää tähän loppukevään ruuhkahuippuun. On niin helppo unohtaa hieman pienemmät nimet, kun tarjolla on mm. Fleet Foxes, Wild Beasts, The Antlers, Veronica Maggio yms. The Leisure Societyn konstikas folk-pop on nimittäin parhaimmillaan tällä uudella levyllä, Into The Murky Water.

Viikon alussa julkaistu uutukainen saattaa ylittää jopa ylistetyn esikoisen, The Sleeperin, arvosanat. The Divine Comedyn päällimmäisenä mieleen tuovan ilmaisun vahvuus on loppuunjauhetun genren omiin vahvuuksiin luottaminen: se hyödyntää folk-popin ominaispiirteet niin hyvin, että on helppo unohtaa genrerajat ja todeta kuuntelevansa vain hyvää pop-musiikkia. Todella hieno levy. Tämäkin.

  Into the Murky Water - The Leisure Society by dontallo

All Will Be Quiet

Palaamme lupaavien, nousussa olevien suomalaisbändien pariin. Helsinkiläis-lahtelainen All Will Be Quiet soittaa postrock-vaikutteista rokkistelua, jossa mm. Sigur Rósin vaikutus kuuluu. Silti ambientimpaakaan tunnelmointia ei ole unohdettu. Jo eepeen julkaisuun asti ehtinyt bändi levyttääkin parhaillaan debyyttiä. Ensimmäiseltä eepeeltä löytyy yhtä paljon osaamista kuin näiltä uusilta kappaleilta mutta uudemmilla paketointi on kustannustehokkaampaa ja soundin oivallisuus pääsee esiin.

                                               (Kuva: allwillbequiet.bandcmp.com)

Bändi päätti laittaa siis nämä kaksi uutta kappaletta jakoon tulevalta levyltä, ikään kuin maistiaisiksi. Ja kyllähän ne kelpaavat oikein mainiosti. Näistä varsinkin Writing History, vaikkakin suhteellisen perus-postrockia, tuntuu oikein hyvältä perusteelta levytyssoppariin ja tuo mieleen jopa Mew'n. En ihmetteleisi, vaikka AWBQ:sta kuuluisi enemmänkin jotain - potentiaalia nimittäin ainakin on. 

Wild Beasts - Smother [preview]

Siis jumalauta. Sanottakoon nyt, että tämä ennakko-"arvio" ei ole edes sinnepäin puolueeton tahi rationaalisesti jäsennelty - tai edes arvio. Tämä on hehkutusta.

Wild Beasts on brittiläinen rock-bändi, joka julkaisi pari vuotta sitten erinomaisen Two Dancers -lätyn, joka viimeistään sai kelkan kääntymään tämän yhtyeen puoleen. Kyseessä on, jottei jää mitenkään epäselväksi, yksi lempibändeistä. Uudesta Smother -levystä on kuultu aiemmin mm. Albatross ja pieni ennakkotraileri. Albatross on mun mielestä yks parhaita bändin tekemiä kappaleita.

Viikon päästä julkaistava uusi levy on nyt ennakkokuuntelussa Under the Radar -sivustolla ja täytyy sanoa, että kyseessä on aivan mahtava suoritus. Toki bändi on lähellä sydäntä ja aiheuttaa sydämentykytyksiä soitannallaan joka tapauksessa, mutta kyseessä on todennäköisesti yksi vuoden levyistä. Sanoisin VUODEN LEVYksi, elleivät Fleet Foxesin, Anna Järvisen, Destroyerin ja kumppaneiden levyt olisi olleet niin erinomaisia myös.

Smother on vienyt Wild Beastsin soundia runsaampaan ja maltillisempaan suuntaan - ei aivan yhtä suoraviivaista kuin aiemmalla, mutta sitäkin parempaa. Tässä linkki ennakkokuunteluun: LINKKI. Ja tässä alla myös kyseisen levyn lopetuskappale, End Come Too Soon. Hitto, aivan mahtava levy!

EDIT: Löytyi vielä video pojista vetämästä akustisesti kolme uuden levyn kappaletta: Reach A Bit Further, Bed of Nails ja Deeper. Mä on vaan niin huumassa, ettei mua taida kannattaa kuunnella ihan tosissaan, mutta komeasti vetävät akustisestikin.

Youth Lagoon

Todennäköisesti viimeinen opiskelijavappuni oli kyllä kaikin puolin sitä mitä siltä odottaisikin: surrealistinen ja hauska. Ylipäätään mun mielestä oli vaan mahtavaa olla ihmisten kanssa ja vaihtaa ajatuksia. Iltaan kuului mm. mahtava liikeidea, yhtä mahtavat tunkit, tarpeetonta draamaa, ilmaista juomaa, raekuuroja, kaikin tavoin mahdollisimman loukkaavia vitsejä, suuruudenhulluutta ja selkääntaputtelua. Vapussa parhaan reseptin saa ehdottomasti spontaaniudella.

                                                  (Kuva: youthlagoon.bandcamp.com)

Youth Lagoon ei kuulunut tähän viikonloppuun millään tavoin ennen kuin nyt. Sielukkaan popin taitava Trevor Powers kerää Perfume Genius -vertauksia, joita en vaan osaa kuulla. Ehkä PG on pääruokaa ja Youth Lagoon jälkiruokaa. Mut hei, jos kakkua syö tarpeeksi, niin voihan sekin olla pääruoka? No, enpä tiedä, mut tähän laiskaan sunnuntaihin ei-niin-hienovarainen metafora sekä kaksi etevää kappaletta, pirteä Cannons ja hitaastirakentuva hienous July, sopivat erinomaisesti.

  Cannons by Youth Lagoon

  July by Youth Lagoon

The Year of Hibernation -niminen levy ilmestyy 5. heinäkuuta ja huomiseksi Trevor lupaili jotain ylläriä. Ihan jännittää. No ei vaa, mut jos mä oisin sä, niin pitäisin tätä artistia kyllä silmällä.